Tässä muutama kuva meidän teettämistä huonekaluista... Pöytä on vähiten sitä mitä toivottiin, mutta kyllä siinä nyt ruokansa syötyä saa. Pinnasta on jo lähtenyt maali pesemisen seurauksena. Eihän keittiönpöytää toki ole tehty pyyhkimistä varten, saati pesuaineen käytön kestäväksi.

Tässä meidän ruokapöytä ja tuolit. Tuo poikkipuu pöytään tehtiin jälkikäteen jalkoja suoristamaan...

Rottinkituolit kaipaa vielä istuinpehmusteet jotka pitää tietysti teettää. Valmiina ei mitään.

Ja tässä meidän sänky, johon tilattiin ihanan pehmeä ja miellyttävä patja ja saatiin kova sen sijaan. No aina ei voi voittaa, ei edes Bangladeshissa. (Alennusta saatiin vähän kylläkin)


Huomenna lähdetään Nepaliin koulutusmatkalle. Seuraavat mietteet varmaan sieltä sitten :)



To be continued...

Meidän talvi ei sitten kovin pitkään kestänyt. Näin sen pitäisi suomessakin olla; pari kuukautta talvea ja loput niitä muita vuodenaikoja. Täällä on siis lämpömittari kohonnut jo MIELLYTTÄVIIN kesäisiin lukemiin. Aurinko on paistellut ja klubilla on vietetty aikaa uiden ja lämmöstä nauttien. Useimmiten menen Kevinin kanssa sinne aamupäivästä, syödään lounasta ja kärryttelen jätkän nukkumaan. Siinä saan sit tunnin, pari loikoilla omissa oloissani tai seurustella tuttujen tai tuntemattomien kanssa. Ruotsia pääsisi harjoittelemaan halutessa, sillä täällä on paljon ruotsalaisia. Jotenkin se vain kangertelee eikä sanoja löydy.Yks päivä käytiin leikkimässä tossa vastakkaisella naapurilla, jossa asuu ruotsalainen perhe. Niillä on omakotitalo, joten siinä pihassa lapsilla riitti tutkittavaa.

Käytiin Bangkokissa uusimassa viisumit viime kuun puolessa välissä. Paluun jälkeen taisi tulla pieni kulttuurishokki, kun Bangkokissa tunnetusti on kaikkea vähän liikaakin ja jos täällä kuvitteli jotain olevan niin sen käynnin jälkeen täällä ei enää ollutkaan mitään. Onneksi säät suosii ja altaalla olo piristää kummasti. Pikkuhiljaa taas alkaa sopeutumaan uudestaan :)

Koti ollaan saatu jo ihan kodikkaaksi ja asuttavaksi. Teetettiin siis sänky, ruokapöytä + tuolit ja lipasto. Sohvakalusto uusittiin käytetyllä rottinkisohvalla ja nojatuoleilla, jotka ostettiin eräältä pariskunnalta. Teettäminen tuli halvemmaksi ja saatiin jokseenkin sitä mitä haluttiinkin, vaikkakaan lopputulos ei aina aivan miellyttäny ja työ tehtiin rahaa säästäen, joten maalit ja materiaalit ei aivan vastannut odotuksia. Yksi rasittava sivuvaikutus näistä teetetyistä huonekaluista, on hajut, jotka tulee noista "maaleista" ja lakoista mitä käyttävät. esimerkiksi sänky, pöytä ja lipasto on värjätty tummaksi sellasella mössöllä, joka on sekotettu mm. hiilestä ja jostain kamalan hajusesta mistä lie. Eli kun pintaa pyyhkii pesuaineella, väri lähtee ikävästi. Mutta turhautuminen ei liioin auta, joten täytyy vaan koittaa tuulettaa kotia.

Turhautumista aiheuttaa välillä myös tekemisen puute. Kevinin kanssa kahdestaan on vaikea lähteä juuri muualle kuin klubeille. Täällä pyörii kyllä monenlaisia äiti-lapsi piirejä, mutta  yleensä ne on juuri päiväuniaikaan. Maanantaina mennään katsomaan yhtä taapero-vanhempi -ryhmää, jos se olisi sellanen missä voisi alkaa käymään. Siellä on ainakin ohjattuja aktiviteetteja, toki ilmaista ei sekään ole.

Muuten täällä mennään päivästä toiseen normaaleissa rutiineissa: ihmetellään mitä sitä söisi aamulla, lounaalla, päivällisellä ja illalla (varsinkin mitä Kevin söisi), kuka jaksaa mennä kauppaan ja minne sitä oikeen menis ettei koko päivä menisi sisällä pyöriessä. Kevinin syömisistä puheenollen, pojalla on ruokahalu kasvanut ilmeisesti, mutta sopivia ruokia on tosi vaikee keksiä kun tyyppi ei syö puuroa, laipää, muroja vain silloin tällöin, jugurttia vain tiettyä ja tietysti niistäkin sitä kaikkein kalleinta (kun kunnon jugurttia ei halvalla saa), kananmunat (valkuainen) menee joskus keitettynä. Kuitenkin kun Kevin herää, ottaa mua kädestä ja kiskoo keittiöön. Nyt on oppinu sanomaan "uokaa" ja viime viikolla kun meillä oli selkeesti makaronilaatikkoviikko, sitä piti saada aamusta alkaen. Ja saattoi syödä kolmesti päivässä makaronilaatikkoa. Tänään tein kaalilaatikkoa ja koska oli samassa vuoassa kun makaronilaatikko, luuli tietenkin sisällönkin olevan sitä samaa. Suostui syömään vasta kun otettiin leikit mukaan. Eli, todella haastavaa keksiä ruokia kun joukossa on pienimuotoinen kranttuli. varsinkin aamu-, väli-, ja iltapalat tuottaa haasteita. Toki hyvä että "kunnon"ruoka maistuu, mutta on siis edelleen varsin valikoiva.

Juhalla on pitänyt kiireitä työn parissa. Alkuvuosi teettää paljon hommia ja kun on uusi hommassa niin on paljon perehdyttävää. Mutta hyvin se on hommansa vetänyt, vaikka vapaapäivätkin menee melkeen jonku työjutun hoitamisessa. Jospa se helpottaisi tässä muutaman kuukauden kuluttua. Viikon päästä lähdetään työmatkalle Nepaliin. Siellä on luvassa koulutusta, johon molemmat osallistutaan. Kiva sinänsä päästä vähän muihin maisemiin taas, vaikka onhan se työlästäkin kaikkineen pakkaamisineen ja lentoineen. Nepalissa on kuulemma kylmä, että taas villapaidat ja pipot esiin.

Kuvia saatetaan saada lähipäivinä... jos muistan. 

Joulurauhaa!

Ihana joulu alkaa olemaan takanapäin ja seuraavaa joulua voi alkaa jo suunnittelemaan. Saataiskohan jopa vieraita tänne vai mentäskö viettämään sitä jonnekin muualle? Täytyy kyllä sanoa, että oli ihana joulu ja jopa ihan joulutuntumaakin saatiin joulusaunasta, kinkusta, laatikoista ja riisipuurosta luumusoppineen.

16.12 vietettiin Juhan synttäreitä. Vieraina oli lähipiiri, eli Sussu, Adam, Vera ja Casta, sekä Madeleine ja Sofia.

Popcornit maistuu parhaiten lattialla

Kevin napsii mustikoita kakun päältä...

Ja sankari kakkuineen ja pullineen :)

Ennen joulua käytiin vielä häissä.

Kepsukan paita ei oikein pysyny housuissa ku vauhtia oli enemmän kuin olis häissä tarvinnut olla.

Pitihän sitä sari kietoa päälle. Paikalliset naiset ainakin tykkäävät kun valkosella naisella on sari, ja olihan se aika miellyttävä päälläkin. Suurin huoli oli, että hakaneulat irtoo kun Kevin pyörii sylissä, mutta vielä kotiin tultuakin oli kuosissaan.

Sitten vihdoin joulutunnelmiin...

Vietettiin jouluaatto Soriloiden kanssa. Aamupäivä meni jouluruokia valmistellessa. Tein eksoottisemman version bataattilaatikosta, korvaamalla kerman (joka täällä niin kallista) kookosmaidolla. Lisäksi leivoin karjalanpiirakat, tein salaatin ja omenapaistoksen. Porkkanalaatikon tein jo aatonaattona, jotta ehdittiin kaikki tehdä. Keittiöstä ajeltiin suoraan joulusaunaan Nordic Clubille. Se oli mukava kokemus ja Kevinkin tykkäsi kovasti saunoa, vaikka edellisestä kerrasta on jo aika paljon aikaa. Kuudelta syötiin jouluateria. Sorilat olivat hoidelleet kinkun pöytään ja kylkeen saatiin vielä Turun sinaappia :) Laulettiin ja leikittiin, avattiin lahjoja ja syötiin taas... Illalla katsottiin vielä elokuva ja sitten olikin aika hipsiä kotia kohti.

Joulupyhät ollaan oltu kotona, käyty leikkimässä kavereilla, tehty vähän ostoksia ja tänään tehtiin lounasta meillä erään perheen kanssa, joihin ollaan täällä tutustuttu. Kyllä se vaan on tärkeää, että on ystäviä ympärillä. Jos ei ole vanhoja, niin on tehtävä uusia. Onneksi meitä on nyt siunattu näilläkin.

Tuntuu, että ilmakin kylmeni yllättäin ja sisällä varsinkin saa olla villasukkaa ja tossua ja pari kerrosta paitoja päällä, että tarkenee. Teetäkin menee aiempaa enemmän :) Tämähän on tieysti kivaa, saa pitää välillä eri vaatteita. Kesä tulee olemaan niin kuuma, että otetaan nyt ilo irti tästä raikkaudesta.

Pienenä aina kaikki kysyi mitä sain joululahjaksi. Kirjekavereillekin puhumattakaan päiväkirjasta, piti listata jokainen lahja karkkirasioita myöten. (luin niitä jokunen aika sitten vanhempieni luona ja hohhoijaa...) Enää kukaan ei juurikaan kysele lahjoistani, mutta voisinpa silti mainita muutaman. Sain nimittäin niin kivoja lahjoja, joihin kuului mm. DG aurinkolasit, LaCosten hajuvesi ja ihka aidot helmet.
Kevin sai mm. kitaran (no ei nyt ihan oikeaa vielä) ja legosafarin, joka tuotiin suomesta. Lisäksi posteljooni toi Fazerin tummia konvehteja ja muuta mukavaa. Kyllä joulu vaan on kiva!

Lapset omassa päydässään

Ja aikuiset omassaan

Pianisi ja pikkuoppilaat

Tuiki tuiki tähtönen... 

ja aplodit esiintyjille!

Lahjojen avaaminen sujui tänä jouluna jo huomattavasti viimejoulua paremmin :)

Kitaran viritystä...

Huuruista ikkunaa ihmeteltiin 

Uusi Tomi traktori viihdyttää pienimpiä.

Kaverukset 

Legosafari

Tämä on yksi parhaita tekemisiä yksveelle... Siis hänen mielestään. Kiva oli saada taas vähän uusia lastenelokuvia. Joulunahan saa löhöillä. Kevin kiittää!

Yökkärit ja reiskat, niistä on pikkutonttu tehty.

Tunnelmallisia ja tuoksuvia jouluvalmisteluja

Päätin, että syystä että meillä ei ole koskaan aiemmin ollut joulukuusta (siis juhalla ja mulla) ja koska täällä ei muuten ole joulutunnelmaa, kuten kotimaassa tähän aikaan, koristelemme kuusen jo heti alkukuusta. Tälläkertaa ehkä mulle epätypillisellä tavalla, olin kaukaa viisas: pistin kuopion nettikirppariin ilmoituksen kesällä, että halutaan ostaa joulukuusi. Ilmoituksia tuli ihan useampi ja käytiin katsomassa yhtä ja se lähtikin sitten heti matkaan :) Muut joulukoristeet valoineen ostettiin hyvistä aleista joskus keväällä kun tiedettiin, että tänne ollaan ehkä tulossa. Ja kyllä kannatti! Joulukuusi valoineen tuo ihanan jouluisen tunnelman, kun sitä ei oikein missään muussa muodossa ole. No, toki joulumusiikki on hyvä apu ja kynttilät, mutta täällä kynttilän merkitys on lähinnä se, että niistä on apua iltaisin jos sähköt on poikki. 

Kuusen koristelua. 

Valmista tuli! (Tuo ilmastointilaite melkeen varastaa shown...)

Pitihän niitä pipareitakin leipoa, kun ei ole aiemmin koskaan tullut tehtyä. Ajattelin, että kiva leipoa Kevinin kanssa, mutta taisin vähän yliarvioida hänen ikänsä ;) Kyllähän Kevin kovasti "leipoi", mutta täysin omia möykkyjään. Ilmeisesti hän oli kuitenkin tyytyväinen tuotoksiinsa, koska vähäväliä kuului suusta "oijoijoii". 

Nämä oli äidin tekemiä ;)

Tansaniassa ollessani leivoin niitä joulutorttuja ihan alusta asti. En siis hakenut pakastealtaasta voitaikinaa, kuten Suomessa tehdään, vaan väänsin omin pikku kätösin alusta asti luumuhilloon asti (jonka myös tein kuivatuista luumuista). Silloin päätin, että tähän hommaan en enää ryhdy. Enkä tosiaan aio ryhtyä. Tänä jouluna ei syödä joulutorttuja. 

Lauantaina oli meidän koulun eli SCDP:n (Slum Community Development Project) joulujuhla, tai päätösjuhla ehkä enemmänkin, sillä ei siellä mitään jouluaiheista ohjelmaa ollut. Oppilaat esittivät hienoja laulu- ja tanssiesityksiä. Ihmettelinkin, kuinka reippaita, rohkeita ja taitavia lapset täällä ovat. Tuskin slummilapset ovat käyneet millään tanssitunneilla... mutta tosi hienosti liikehtivät ja muistivat koreografiat! 

Suomalaiset on tietysti aina ajallaan... ja jotku ei kysy paikkaa tai aikaa...

Juhlan alku tietysti venähti reippaasti siitä milloin sen olisi pitänyt ohjelman mukaan alkaa, niimpä Kevin huomas tilaisuutensa tulleen ja kävi tanssimassa ja soittamassa tyypillistä ilmakitaraa odottavalle yleisölle. Meinas olla jo vaikea saada häntä pois sieltä edestä. Taitaa poika rakastaa huomiota, jota täällä kyllä ainakin saa!! Ohjelma ei tuntunut häntä paljoa kiinnostavan ja ajatteli varmaan mielessään, että hällä ois ollut jotakin parempaa, kun sinne eteen olisi pitänyt vaan päästä. 

Kevin viihtyy yleensä huomion keskipisteenä.

Yleisöä

Kuka ei kuulu joukkoon?

Lahjat kuuluu täällä kans asiaan ja aina kun on jokin "syy" niin lahjoja annetaan. Meitäkin muistettiin ja   wife of Juha sai kivan sängynpeiton ja son of Juha sai:

ihanan pehmoapinan! 

Tällä hitaalla netillä näiden kuvien lataamiseen saa varata melkeen päivän... joten tämä päivä loppuu nyt. On nukkumaanmenoaika. 

Välillä mietin, että jos oltaisiin nyt Suomessa, pakkaisin Kevinin rattaisiin ja lähtisin kaupungille viettämään aikaa; katselemaan joulutunnelmaa tai muuten vain kävelylle. Olen nyt parina päivänä tehnyt saman täällä, tosin en ole nähnyt joulutunnelmaa, mutta ollaan tehty Kepsukan ja kameran kanssa kävelylenkkejä. Ihmiset toki tuijottaa ja ihmettelee varmaankin valkoista naista, joka työntelee rattaita näillä teillä, tässä vilskeessä. Minä päätin kuitenkin, että jos halutaan ulkoilla, se on vaan työnnyttävä pihalle ja oltava välittämättä katseista. Kevin saa erikoishuomiota tietysti, joten ehkä se on hieman pois minulta sitten? ;) 

Eilen työntelin Kevinin uneen ja menin jalkahoitoon tohon viereiseen salonkiin. Kevin nukkuikin lähes koko ajan siinä viereisellä hierontapöydällä. Se on vaan käytettävä se aika mikä päivässä on, jos haluaa omia juttujaan tehdä. Juha istuu tämän viikon koulutuksessa, jossa niillä on yhdeksän tuntisia päiviä. Mulla ei ole autoa (enkä ole ihan varma osaisinko moneenkaan paikkaan mennäkään, saati löytäisinkö takaisin), joten ollaan sitten joko kotona tai kaduilla pyörimässä. Rattaiden kanssa ei pääse moneenkaan paikkaan, koska aina on rappusia, eikä ole liuskoja tai hissejä. 

Ei olla tosiaan löydetty apulaista vieläkään, joten täällä pöly kyllä tekee pesiään. En fanita suuremmin kotitöitä muutenkaan, mutta en yksinkertaisesti ehdi harjaamaan ja moppaamaan joka huonetta joka päivä, kun Kevin vaatii seuraa yhtenään. Hän kyllä viihtyisi lastenohjelmia katsellen, mutta ei viittis montaa tuntia niitäkään pyörittää. 

Yksi iso kiitosaihe on kyllä Kevinin syöminen, jossa on tapahtunut valtava muutos! Poika oikeen juoksee syöttötuolilleen kun kuulee, että ruoka ois valmis. Välillä jopa vie äitiä keittiöön ja osoittaa jääkaappia. Sitten yrittää sanoa jotain, josta ei aina ole ihan varma mitä se on, mutta näyttää kyllä sormella kun oven avaa ;) Ja suu aukee, jopa puurolle! Yks ilta kun oltiin Soriloilla käymässä ja Sussu laitto pojalleen iltapuuroa, niin kevinhän alkoi kans haluta "puu" :ta :) Välillä syömiseen vaaditaan puuhapeteä tai vastaavaa, mutta jokatapauksessa suuri edistysaskel on otettu. Meitä Juhan kanssa hymyilyttää kun poika avaa suuta suuremmalle kuin koskaan :D Oispa aina ollut näin...

- Onni on pieniä asioita - 

Pojat meidän talon edustalla... 

Viime perjantaina vuokraisäntämme- ja emäntämme järjesti katollamme kattobileet, jonka kunniaksi meidän talon edustalle viritettiin ihanat valot. Sen illan oli jouluinen tunnelma :) Kunpa valot oisivat jääneet.

Näkymä parvekkeeltamme

Tukitavallinen kattoterassi oli muuttunut satumaaksi. 

Kaffetauko

Pieni poika, iso pyörä

                                                                

          

Käytiin slummikoululla ja Kevin oli tietenkin se suurin tähti taas. Melkonen lauma tyttöjä ympärillä jatkuvasti.

Roskakärry

Italialaisessa ravintolassa oli tunnelmaa Live-musiikin kera. 

Sekamelskaa

Läheinen järvi, jonka rannalla käveltiin.

Seuraa ei puutu