Uusi vuosi

Täällä tullaan vähän perässä, eli vuosi vaihtui vasta viime sunnuntaina :) Tai siis ollaan varmaan eletty jo vuotta 2013 ainakin kalenterien mukaan. No, lähdettiin sitten mekin katsomaan vähän tunnelmia puistoon. Siellä, niinkuin missään muuallakaan täällä, ei tarvi olla yksin. Seurassa aina tunnelmallisempaa vai mitä?

Pidemmittä puheitta mennään suoraan kuviin ;)

Kanakauppiaat myyvät takuutuoretta kanaa. Stressivapaita tuskin ovat...

Tämän naisen maja on suoraan ison tien varressa. Siinä kerjäilee varmaankin päivisin...

Ja näyttäis tulisijakin olevan ruuanlaittoa varten.

Riksa siellä riksa täällä

Mies ja häikäisevä sateenvarjo

Rumpukauppias

Ja tietysti Angry Birds ;)

Kevin sai oman rumpunsa. Poika onkin kova rumpali. Päällä apulaisen ostama perinteinen asu, joka kuului näihin kekkereihin. 

Pähkinöitä

Oltiin taas ainoat valkonaamat. 

Puisto oli ihan kiva, siellä oli lampikin jossa rohkeimmat uiskentelivat.

Madeleine, Sofia ja meidän poppoo

Lasten liukumäki. Turvallisuus ennenkaikkea.

Kasvomaalausta kaikille halukkaille ja niillekin jotka ei halunnut. (Yritti väkisin maalata mutkin!)

Tässä nyt jotain tunnelmia. Viimepäivinä on ollut ihanan viileetä, jos se nyt on mahdollista tähän aikaan vuodesta. Vettä on satanut joinakin öinä, joten aamulla on ollut jopa ihan siedettävää. Täytyy sanoa, että kyllä päivittäin on jo ruisvoileivät ja pakastemarjat Suomalaisella ainoalla oikealla hunajalla mielessä. Että kunhan täältä kesällä sinne pääsee niin tietää mitä kaupasta ensimmäisenä hakee ;) 

Tänään leivoin patonkia, tosin ihan vehnästä vaan. Toiseen laitoin voita ja valkosipulia väliin. Apulainen tekee parhaillaan jotain täytettyjä kasviksia. Täytyy sanoa, että arjen helmiä on usein se kun saa ruuan valmiina pöytään. Ja yleensä vielä hyvää ruokaa. Ja tietenkin kun halutaan oikein herkutella, tehään jotain "suomalaista" tai sellasta josta tulee kotoisa olo. 

Road trips

Pääsiäisvapaiden kunniaksi päätettiin repästä ja lähtee baanalle. Eipä olla Dhakasta poistuttukaan muutoin kuin lentokentän kautta. Lähettiin sitten ihan kolmen perheen voimin matkaan. Ensin suunnitelmana oli mennä Fantacy Kingdomiin, eli paikalliseen huvipuistoon, jossa ei siis olla käyty aiemmin. Se oli sunnuntaina kiinni, joten otettiin plan B käyttöön. Dhakasta noin 40 kilometrin päässä on Resort, jota lähdettiin katsomaan sillä silmällä että josko siellä voisi joskus viikonloppulomailla. Matkanahan tuon pitäisi olla hyvinkin lähellä,  mutta ajettiin sinne ainakin kaksi tuntia. Ruuhkat oli taas perinteiset ja tiet paikoin hyvin kapeat. Perille päästyämme pistimme autot parkkiin ja olimmekin ainoat tyypit henkilökunnan lisäksi. Jokaisen olisi pitänyt maksaa 5€ sisäänpääsyä, joka oli tietysti ihan naurettavaa. Sanoimme, että haluamme vain katsoa paikat. Sovimme, että jäämme syömään jos ei tarvitse maksaa "sisäänpääsymaksua", johon suostuivat. Olikin jo nälkä tullut siinä matkustaessa.

Uima-altaalla oli sitten omat säännöt. Naiset uivat vain t-paita päällä, miehet ilman. Ja uimisesta tietysti lisähinta. No, ei ollut t-paitoja mukana sitä varten, eikä kovin innokkaita uimareitakaan. Lapsetkaan ei juurikaan vinkunut uimaan, vaikka hiki oli koko porukalla.

Tässä olis mökkejä ihanan joen rannalla. Uimista ei suositella. 

Kevin ja Sofia 

Äiti ja sen mussukka

Pikku haaveilija

Meidän perhe

Ah leikkipaikka! Vanhemmat saivat hetken hengähtää. 

Pikkuväki ikkunassa

Roskienlajittelukeskus. Tai yksi niistä. Harmi kun haju ei välity kuvasta. Autoon se kyllä välittyi sillä sekunnilla kun ikkunan avasi.

Autoja silmin kantamattomiin. Ja kerjäläisiä ja myyjiä...

Siinä tien varrella

Komeita rivitaloja

Että sellanen reissu se. Toki Dhakan ulkopuolella oli väljempää ja jopa metsää ja kauniita vihreitä peltoja. Kuvia ei saanut otettua kun autosta saa vain lähinnä vauhtiviivoja. Mutta oli ihanaa vaihtelua!

Toinen tehtiin ihan omalla väellä Dhamondiin, eli yhteen kaupunginosaan Dhakassa. Lähettiin vain lähinnä "huviajo"mielessä, eli katsomaan mitäs kaikkea sieltä löytyy. No ei kyllä löytynyt mitään ihmeellistä, paljon autoja ja rikshoja ja ihmisiä. Ja niitä olis nähnyt lähempänäkin. Matkaan saatiin kulumaan ainakin 3,5h, joka oli lähinnä kaasu- ja jarrupolkimen vuorottelua. Annoin kuitenkin kohteliaasti Juhan lukea karttaa ja uhrauduin ratin taakse. Ainakin puolimatkaksi. 

Mitähän seuraavaksi keksisi? Täytyy sanoa taas, että kyllä maansisäinen matkailu on rankkaa, mutta ei täältä varaa ole poistuakaan.