Habari?

Niin. Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että ensimmäinen työmatka on edessä. Meidän työnkuvaanhan kuuluu paljon matkustelua eri nuorisokeskuksissa. Tämän parin viikon aikana kilometrejä kertyy rutkasti, nimittäin matkaamme Serengetin luonnonpuiston kautta Arushaan, Tangaan, Mombasaan, Nairobiin ja sieltä kotiin Mwanzaan. Mombasassa on Fidan Itä-Arfikan lähettipäivät. Jos kiinnostaa niin vilkaseppa kartasta. Ajetaan Tansania sivusuunnassa läpi ja enemmänkin. Että Varjelusta todellakin matkoilla tavitaan, kun nyt on tämä sadekausikin ja varsinkin tie serengetin halki on kuulemma huono. Norsulaumoistakin on varoiteltu, voivat kuulemma kiukuspäissään kaataa auton. Mutta eihän meillä hätää ole kun kaikkivaltiaan kanssa matkataan. Matka siirtyy päivällä, koska auton peräkonttiin kurkatessa ilmeni, ettei autossa ole minkään sortin toimivia työkaluja vararenkaan irrottamiseen, saati sen vaihtamiseen. Joudutaan siis hommaamaan tunkit ja meisselit ennenkuin uskalletaan lähteä näin pitkälle matkalle.

Koti on pientä viilausta vaille valmis. On mukava asustaa kotona, vaikka talo onkin pieni ja jatkuvasti tulee uusia murheita talon kanssa, kun kaikki on niin huonosti tehty. Tämänhetkinen murheen kryyni on talon ylikuumenevat sähköjohdot. Vähän on liian ohutta johtoa lyöty seinään ku kuumenee niin vimmatusti, että lyö sähkötkin poikki! Nyt on todellakin sadekausi meneillään ja viikon verran on sadellut päivittäin. Yleensä tulee rankkoja sadekuuroja ja sitten kadut on kuraa täynnä. Ihmiset pitelevät sadetta (me mukaan lukien) kaupoissa ja missä tahansa katoksessa. Toisilla viisaammilla on sateenvarjot mukana ;) Kävipä eilen niinkin, että saatiin pidellä sadetta autossa tuntitolkulla kun auto oli korjaamolla ilmastointiasioilla. Korjaamolla meni koko päivä kun sateen vuoksi ei voitu konepeltiä auki pitää, kun ei ollut katosta.

                                                  Tässä olkkarimme ennen ja jälkeen :)

Täällä on paljon arjen iloja, kuten sähkö ja kraanavesi. Joskus voi kuitenkin käydä niin, että nämä molemmat melko mukavat ominaisuudet puuttuvat yhtä aikaa. Näin kävi esimerkiksi eräs ilta kun eppu päätti makeanhimoissaan leipoa pullaa. Internetti on hyvä, mutta kauheesti siellä on kaikkia herkullisia reseptejä ja leivontakuvia, joita sitten itekin haluaa saada maistaa. Tälläkertaa eppu iski silmänsä vaniljapulliin. U-turnista ( kaupungin paras ja kallein supermarket) löyty vaniljan makuista custard powderia, josta piti saada vaniljakastiketta. Ohjeet oli purkin kyljessä seuraavat: sekoita custard powderia, sokeria ja 50ml maitoa. Sitten keitä 450ml maitoa ja lisää seos siihen. Noh, pieni pulma oli se, että kuinka paljon tota jauhetta pitää tohon 50ml:aan maitoa laittaa?? koko tonkka vai lusikallinen vai mitä? Sekoittelin mutulla ja lisäsin kirkkaan keltasen mössön kiehuvaan maitoon kokoajan sekottaen. Eipä menny ku 5 sekuntia ja koko hässäkkä oli yhtä klimppiä. Jaaha. Se niistä vaniljapullista. Mummolla oli aina valtavan hyvät sokeripullat ja niimpä ajattelinki kokeilla samanlaisia samoilla geeneillä. Siinä vaiheessa meni sähköt ja talo pimeeks. Tulitikut kaivettiin esille ja kynttilät palamaan. Vähän harmitti, että näinkö jäi pullan teko kokonaan. Puolisen tuntia meni ja kas, sähköt palas. Ei huonoa jos ei jotain hyvääkin, pitkän kohotusajan ansiosta saatiin tuplasti pullia! Pullat uunissa ja vesi kielellä ja pam! Keittiön vesiputki hajos! Vettä alko työntymään semmosella volyymillä, että ajateltiin jo uikkarit vetää päälle ja ottaa iltakylpy keittöinlattialla. Onneks kuitenki lavuaari veti niin uskollisesti, ettei lattialle asti ehtinyt. Pitkällisen etsinnän jälkeen löytyi vesipiste, josta saatiin vedet poikki. Samalla tosin lähti naapuriltakin vedet. Yhä se hana tiputti koko seuraavan yönkin ja seuraavana päivänä päästiinkin siitä ruostehanasta eroon. Että kuten sanottu niin aina näistä ongelmista seuraa jotain positiivistakin ;)

Naistenpäivä muutti kaiken

Hei taas!

Kuukauden maassa olo on tehnyt ihmeitä ja elämä on alkanut näyttämään posiitiiviset puolensa. Asuntomme on muuttumassa kotoisammaksi ja ollaan saatu jo ruokapöytä ja tuolit puusepän pajasta. Jospa ensiviikolla olis muutto omiin oloihin?

Vanha land cruiserimme on tullut osaksi perhettä ja luottamus vanhaan menopeliin on kasvanut roimasti. Ollaan huomattu, että ilmastointi trooppisessa ilmastossa on yliarvostettua. Jos autossa on neljä ikkunaa, joista kolme toimii lähes moitteettomasti, niin who needs A/C?? Jos paikallisia kulkuneuvoja yhtään seuraa sivusilmällä, niin siellä se vasta hikinen tunnelma onkin kun kolminkertainen määrä ihmisiä istuu liikkuvassa saunassa. Meillä sentään on tilaa käyttää jopa vastaa ilman että se osuu toista silmään kun hahdestaan huristellaan.

Harrastusmahdollisuuksia täällä on vähän hintsusti, mutta onneksi päivittäiset lihaskuntosuoritteet tulevat tehtyä päivittäin autossa, kun jännität niskalihaksia jotta pää ei kolise ikkunaan, keskivartalon lihakset pysyvät vahvoina kun koitat pysyä penkillä. Juoksuharrastuksen päätimme lopettaa ennen kuin ehdimme aloittaakaan kun Juhan lenkkarit varastettiin rahdista. Sen sijaan olemme alkaneet tehdä päivittäisiä kävelylenkkejä kaupungilla etsien kotiimme sitä sun tätä sieltä sun täältä. Mukavasti kertyy kilometrejä kun mitään ei löydy mistään. Tehoa treeniin antaa vähäiset parkkiruudut, kun joudut jättämään autosi hieman kauemmaksi. Samalla saa nostettua sykettä kun joutuu jännittämään laittavatko paikalliset parkkipekat autoosi rengaslukon, vaikka olisit parkkeerannut täysin laillisesti. Toisaalta tästäkin voi koitua jotain positiivista, nimittäin swahilinkieli kohenee kun koittaa muitakieliä ymmärtämättömälle selittää, että et ole rikkonut lakia, etkä todellakaan aio maksaa sakkoja.

Elämme edelleen matkalaukkuelämää ja asumme evakossa naapurissa. Vaikka yleisesti ajatellaan, että krooninen matkalaukkuelämä voi rassata mieltä ja olla hyvin hermoja raastavaa, olemme huomanneet siinä monia hyviä puolia. Esimerkiksi vaimon nalkutus epäsiisteydestä on vähentynyt olemattomiin, sillä silmä yksinkertaisesti tottuu yllättävänkin nopeasti yhteen isoon kasaan vaatteita keskellä lattiaa. Se on kuitenkin meidän yhteinen kasa. Toisaalta Epulla tulee nostalginen olo vuoden takaisesta Tangan kirpparista kun hän istuu lattialla ja penkoo kasasta jotain kivaa. Riemulla ei ole rajaa kun löytää silloin tällöin jotain mitä etsii. Peinistä asioista se onni koostuu.

Ei tässä vielä paljon safareita ole ehtinyt miettiä, kun omasta pihasta lötyy melko kattava eläitarha. Aamuviideltä alkaa livekonsertti, jota säestää paikallisista eläinlajeista koostuva sekakuoro. Solistin äänentoistosta vastaa paikallinen moskeija. Harmonia ja soinnutus ei ole välttämättä kovin kaunista, mutta varsin persoonallista.

Länsimaalainen ihminen on tullut aivan liian riippuvaiseksi sähköstä. Täällä sitä oppii tekemään monenlaista mukavaa ilman sähköä. Ehkä mukavin kaikista on paheksuttavana pidetty mässäily jota saa tehdä luvan kanssa kun sähkökatko kestää tarpeeksi kauan. On näet syötävä jääkaappi ja pakastin tyhjäksi ennen kuin ruoka mätänee kelvottomaksi. Ja voi veljet sitä ”fiivistä” ku jäätelön saa ottaa pakasteesta valmiiks notkeena ja jopa juoda lasista! Kynttilänvalossa haalean viileä jätski käy täysin Ainon ihanan maitosuklaan korvikkeesta. Et edes huomaa silmällä eroa.

Ihmisanatomian opiskelu on tullut jo tutuksi, joten olemme laajentaneet eläinanatomiaan. Koiran ja kissan leikkauksessa hyvänä leikkaussalina toimii esim autotalli ja leikkauspötänä pingispöytä.

Tästä on hyvä jatkaa matkaa ja katsoa mitä tulevat päivät tuovat tullessaan. Mikäs meillä ollessa Herran kukkarossa!