Muuttolintu: marraskuuta 2012

Välillä mietin, että jos oltaisiin nyt Suomessa, pakkaisin Kevinin rattaisiin ja lähtisin kaupungille viettämään aikaa; katselemaan joulutunnelmaa tai muuten vain kävelylle. Olen nyt parina päivänä tehnyt saman täällä, tosin en ole nähnyt joulutunnelmaa, mutta ollaan tehty Kepsukan ja kameran kanssa kävelylenkkejä. Ihmiset toki tuijottaa ja ihmettelee varmaankin valkoista naista, joka työntelee rattaita näillä teillä, tässä vilskeessä. Minä päätin kuitenkin, että jos halutaan ulkoilla, se on vaan työnnyttävä pihalle ja oltava välittämättä katseista. Kevin saa erikoishuomiota tietysti, joten ehkä se on hieman pois minulta sitten? ;)

Eilen työntelin Kevinin uneen ja menin jalkahoitoon tohon viereiseen salonkiin. Kevin nukkuikin lähes koko ajan siinä viereisellä hierontapöydällä. Se on vaan käytettävä se aika mikä päivässä on, jos haluaa omia juttujaan tehdä. Juha istuu tämän viikon koulutuksessa, jossa niillä on yhdeksän tuntisia päiviä. Mulla ei ole autoa (enkä ole ihan varma osaisinko moneenkaan paikkaan mennäkään, saati löytäisinkö takaisin), joten ollaan sitten joko kotona tai kaduilla pyörimässä. Rattaiden kanssa ei pääse moneenkaan paikkaan, koska aina on rappusia, eikä ole liuskoja tai hissejä.

Ei olla tosiaan löydetty apulaista vieläkään, joten täällä pöly kyllä tekee pesiään. En fanita suuremmin kotitöitä muutenkaan, mutta en yksinkertaisesti ehdi harjaamaan ja moppaamaan joka huonetta joka päivä, kun Kevin vaatii seuraa yhtenään. Hän kyllä viihtyisi lastenohjelmia katsellen, mutta ei viittis montaa tuntia niitäkään pyörittää.

Yksi iso kiitosaihe on kyllä Kevinin syöminen, jossa on tapahtunut valtava muutos! Poika oikeen juoksee syöttötuolilleen kun kuulee, että ruoka ois valmis. Välillä jopa vie äitiä keittiöön ja osoittaa jääkaappia. Sitten yrittää sanoa jotain, josta ei aina ole ihan varma mitä se on, mutta näyttää kyllä sormella kun oven avaa ;) Ja suu aukee, jopa puurolle! Yks ilta kun oltiin Soriloilla käymässä ja Sussu laitto pojalleen iltapuuroa, niin kevinhän alkoi kans haluta "puu" :ta :) Välillä syömiseen vaaditaan puuhapeteä tai vastaavaa, mutta jokatapauksessa suuri edistysaskel on otettu. Meitä Juhan kanssa hymyilyttää kun poika avaa suuta suuremmalle kuin koskaan :D Oispa aina ollut näin...

- Onni on pieniä asioita -

Pojat meidän talon edustalla...

Viime perjantaina vuokraisäntämme- ja emäntämme järjesti katollamme kattobileet, jonka kunniaksi meidän talon edustalle viritettiin ihanat valot. Sen illan oli jouluinen tunnelma :) Kunpa valot oisivat jääneet.

Näkymä parvekkeeltamme

Tukitavallinen kattoterassi oli muuttunut satumaaksi.

Kaffetauko

Pieni poika, iso pyörä

Käytiin slummikoululla ja Kevin oli tietenkin se suurin tähti taas. Melkonen lauma tyttöjä ympärillä jatkuvasti.

Roskakärry

Italialaisessa ravintolassa oli tunnelmaa Live-musiikin kera.

Sekamelskaa

Läheinen järvi, jonka rannalla käveltiin.

Seuraa ei puutu

Sitä sun tätä

Nyt on siis löytynyt oma koti, jossa ollaan asusteltu kuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Lähinnä tämä asunto on iso tyhjä ja kaikuva tila, kun käytännössä huonekaluja on vain muutama. Nukutaan lattialla, onneksi sentään patjan päällä ja K:lla on oma sänky, josta se kyllä lähes joka yö maukuu meidän viereen, jos edes sinne omaan sänkyyn suostuu nukahtamaan. Onneksi keittiön varustus on riittävä, jotta saadaan ruokaa pöytään.

Tämä kodin sijainti hieman jopa huvittaa, koska viereisessä rakennuksessa on Suomen ulkoministeriön kunniakonsuli ja aika-ajoin näkee myös Suomen lipun liehuvan tangossa… ilmeisesti suomalaisina liputuspäivinä? Lisäksi meitä vastapäätä on pieni luomukauppa, josta saa hyviä vihanneksia. Sitähän vähän harmittelin suomessa ollessa, että kun täällä kasvikset ja vihannekset on niin myrkytettyjä, että saako mitään ”puhtaampaa” ruokaa. No, tämä tuskin ihan sattumaa on, että nämä kyseiset jutut on tässä meidän vieressä :) Eikä tässä vielä edes kaikki, sillä myös meidän kadulla, ihan vieressä on hieno salonki, jossa kohtuuhintaisia hoitoja saatavilla. Yks päivä piipahdin manikyyrissä Kevinin nukkuessa kotona (Juhan kanssa toki). Olikin paras manikyyri ikinä ja vaan 5€. Että kun tuut käymään täällä niin pääset sitten hemmotteluihin ;)

Kohta ollaan oltu täällä siis kuukauden verran jo. Aika on mennyt nopeasti ja ollaan viihdytty kyllä hyvin. Vain tämä kodin keskeneräisyys rasittaa kun olisi kiva saada tavarat paikoilleen ja pois lattioilta pyörimästä. Viime torstaina saatiin VIHDOIN rahti. Sitä olikin jo odotettu. Viime kerrallahan meillä oli aika huono kokemus, joten osattiin pelätä tällä kertaa rahdin puolesta. Eikä kyllä syyttä, sillä laatikoita ei oltu pakattu mitenkään suojamuoviin ja ne oli seisonut täällä lentokentällä ilmeisesti sateessa, koska osa laatikoista oli aivan litimärkiä. Suurin osa vaaleista tekstiileistä oli värjääntynyt ja mennyt pilalle, kirjoja oli märkinä ja vahingoittuneina. Kyllä otti päähän, kun tämä sattui jo toista kertaa! Tosin viimeksi tavaraa varastettiin, joten siihen nähden tilanne oli parempi nyt. Kiva oli saada joitakin verhoja ikkunoihin, kun ollaan oltu varmaankin aika näyteikkunassa täällä. Varsinkin kun meitä on siunattu isoilla ikkunoilla. Niin muutenhan täällä ei siis ole satanut, että sinänsä vähän huono säkä että satoi juuri tuolloin ne muutamat päivät.

Huonekalujen ostelu on hidasta ja hankalaa puuhaa täällä, kun ensinnäkin tämä kaupunki on niin iso ja ruuhkainen, että aikaa kuluu pelkässä liikenteessä, toisekseen valikoima on pääasiassa hyvin Bangladeshimaista (eli ei meidän makuun) tai kallista. Luultavasti teetetään osa. Päivä menee suunnilleen jo siihen kun käy etsimässä hyvää patjaa. Hommaa vaikeuttaa vielä se, että meidän huonekaluihin ei ole budjetoitu paljoakaan rahaa tälle vuodelle. Onneksi vuosi vaihtuu pian.

Juha on koittanut hoidella kiireisimpiä työasioita tässä pesänrakennuksen lomassa. Meillä on rampannut lähes päivittäin työmiehiä asentamassa ilmastointeja, tuulettimia tai nettiä. Sitä ei siellä Suomessa uskoisi, mutta täällä joutuu lattiat pesemään joka päivä pölyn vuoksi. Ja vaikka vasta olisi siivottu, jalanpohjat näyttävät aina likaisilta. Kyllä sitä monesti haaveili jo suomessa, että kun olisi joku kotiapulainen auttamassa kotitöiden kanssa, mutta täällä ei meinaa tulla toimeen ilman. Meillähän oli apulainen, ja hyvä sellainen, mutta hän ei ollut tyytyväinen palkkaan, jota tarjottiin. Täällä asuvat ulkomaalaiset ovat hyvin rikkaita ( ja kovapalkkasta sakkia) ja siten voivat maksaa hyvää palkkaa apulaisilleen. No, meillä tilanne on vähän toinen, joten ei ihan samoihin lukemiin pystytä. Ollaan melkeen vapaaehtoistyöntekijöitä heihin verrattuna ;) Etsitään siis uutta tällä hetkellä. Ongelmana tuntuu olevan se, että mikäli on hyvä ja kokenut tyyppi, niin osaavat sitten pyytää myös tuntuvaa palkkaa.

Täällähän viikonloppu on pe-la. Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, jolloin tosin meidän alueella monet kaupat ovat kiinni. Tästä meiltä on kävelymatkan päässä kivoja kauppoja. Esimerkiksi antiikkikauppoja, jossa myydään kaikenlaista rompetta. Niitä on mielenkiintosta kiertää ja etsiä kiinnostavia esineitä, joista sitten alkaa tinkimään sopivaa hintaa. Tosin niistä ei koskaan voi olla varma onko antiikkia vai mitä, mutta eipä sen niin väliä jos jotain kivaa löytyy ;)

Eräs päivä käytiin eläinpuistossa katsomassa Bengalin tiikereitä. Me katseltiin eläimiä ja paikalliset ihmiset katselivat meitä, seurasivat perässä ja halusivat ottaa kuvia meistä ja meidän kanssa. Kevin on saanut kyllä paljon huomiota osakseen. Ohikulkijat vilkuttelevat ja Kevin usein vilkuttaa takaisin. Uusimpia sanoja Kevinillä on heippa, heppa, hauva, hattu, ka’a (kala)… en edes muista mitä kaikkea, mutta kova poika porisemaan. Musiikista tykkää kans kovasti ja kun tarpeeksi menevää musiikkia kuulee, niin jo alkaa poika soittamaan ilmakitaraa. Nordic clubilla ollaan pelattu pari kertaa guitar heroa ja se tuntuu olevan kova juttu. Siis katsoa kun lähinnä äiti pelaa J.

Tämä on kyllä mielenkiintoinen kaupunki ja me voidaan myös ihan hyvin. Vain äitikälle tuli ärhäkkä flunssa, joka tietysti aina hidastaa vähän tahtia ja syö voimia, mutta täällä flunssasta saa vielä olla ihan kiitollinen, jos ei pahempaa tule. Tosin kovin kiitollinen olo ei juuri nyt ole kun nenä ei oo auennu päiviin... Sääskiä ja mahapöpöjä koitetaan varoa.

Ilmatkin ovat viilenneet vähän ja täällä on nyt oikein miellyttävän lämmin. Tästä se kuulemma viilenee talvea kohti ja kohta saadaan vissiin jo kaivaa untuvapeitot ja villasukat kaapista. No, mukavaa vaihtelua sekin. Talvi kestää täällä kuitenkin vain sen verran kuin Suomessa kesä, joten näin päin lienee aika täydellinen :)

Tässä muutamia kuvia kodista ja muusta...

Tässä on ruokailutila ja kyllä enemmänkin. Lähinnä Kevinin juoksu- ja pelitilaa ;)

Tässä keittiö, johon hakusassa uuni-hella -yhdistelmä. Tässä keittiössä on yllättävän paljon säilytystilaa ja jopa tilaa jääkaapille! (useissa ei ollut)