perjantai 15. helmikuuta 2013


Tässä muutama kuva meidän teettämistä huonekaluista... Pöytä on vähiten sitä mitä toivottiin, mutta kyllä siinä nyt ruokansa syötyä saa. Pinnasta on jo lähtenyt maali pesemisen seurauksena. Eihän keittiönpöytää toki ole tehty pyyhkimistä varten, saati pesuaineen käytön kestäväksi.



Tässä meidän ruokapöytä ja tuolit. Tuo poikkipuu pöytään tehtiin jälkikäteen jalkoja suoristamaan...



Rottinkituolit kaipaa vielä istuinpehmusteet jotka pitää tietysti teettää. Valmiina ei mitään.



Ja tässä meidän sänky, johon tilattiin ihanan pehmeä ja miellyttävä patja ja saatiin kova sen sijaan. No aina ei voi voittaa, ei edes Bangladeshissa. (Alennusta saatiin vähän kylläkin)


Huomenna lähdetään Nepaliin koulutusmatkalle. Seuraavat mietteet varmaan sieltä sitten :)



To be continued...


lauantai 9. helmikuuta 2013

Meidän talvi ei sitten kovin pitkään kestänyt. Näin sen pitäisi suomessakin olla; pari kuukautta talvea ja loput niitä muita vuodenaikoja. Täällä on siis lämpömittari kohonnut jo MIELLYTTÄVIIN kesäisiin lukemiin. Aurinko on paistellut ja klubilla on vietetty aikaa uiden ja lämmöstä nauttien. Useimmiten menen Kevinin kanssa sinne aamupäivästä, syödään lounasta ja kärryttelen jätkän nukkumaan. Siinä saan sit tunnin, pari loikoilla omissa oloissani tai seurustella tuttujen tai tuntemattomien kanssa. Ruotsia pääsisi harjoittelemaan halutessa, sillä täällä on paljon ruotsalaisia. Jotenkin se vain kangertelee eikä sanoja löydy.Yks päivä käytiin leikkimässä tossa vastakkaisella naapurilla, jossa asuu ruotsalainen perhe. Niillä on omakotitalo, joten siinä pihassa lapsilla riitti tutkittavaa.

Käytiin Bangkokissa uusimassa viisumit viime kuun puolessa välissä. Paluun jälkeen taisi tulla pieni kulttuurishokki, kun Bangkokissa tunnetusti on kaikkea vähän liikaakin ja jos täällä kuvitteli jotain olevan niin sen käynnin jälkeen täällä ei enää ollutkaan mitään. Onneksi säät suosii ja altaalla olo piristää kummasti. Pikkuhiljaa taas alkaa sopeutumaan uudestaan :)

Koti ollaan saatu jo ihan kodikkaaksi ja asuttavaksi. Teetettiin siis sänky, ruokapöytä + tuolit ja lipasto. Sohvakalusto uusittiin käytetyllä rottinkisohvalla ja nojatuoleilla, jotka ostettiin eräältä pariskunnalta. Teettäminen tuli halvemmaksi ja saatiin jokseenkin sitä mitä haluttiinkin, vaikkakaan lopputulos ei aina aivan miellyttäny ja työ tehtiin rahaa säästäen, joten maalit ja materiaalit ei aivan vastannut odotuksia. Yksi rasittava sivuvaikutus näistä teetetyistä huonekaluista, on hajut, jotka tulee noista "maaleista" ja lakoista mitä käyttävät. esimerkiksi sänky, pöytä ja lipasto on värjätty tummaksi sellasella mössöllä, joka on sekotettu mm. hiilestä ja jostain kamalan hajusesta mistä lie. Eli kun pintaa pyyhkii pesuaineella, väri lähtee ikävästi. Mutta turhautuminen ei liioin auta, joten täytyy vaan koittaa tuulettaa kotia.

Turhautumista aiheuttaa välillä myös tekemisen puute. Kevinin kanssa kahdestaan on vaikea lähteä juuri muualle kuin klubeille. Täällä pyörii kyllä monenlaisia äiti-lapsi piirejä, mutta  yleensä ne on juuri päiväuniaikaan. Maanantaina mennään katsomaan yhtä taapero-vanhempi -ryhmää, jos se olisi sellanen missä voisi alkaa käymään. Siellä on ainakin ohjattuja aktiviteetteja, toki ilmaista ei sekään ole.

Muuten täällä mennään päivästä toiseen normaaleissa rutiineissa: ihmetellään mitä sitä söisi aamulla, lounaalla, päivällisellä ja illalla (varsinkin mitä Kevin söisi), kuka jaksaa mennä kauppaan ja minne sitä oikeen menis ettei koko päivä menisi sisällä pyöriessä. Kevinin syömisistä puheenollen, pojalla on ruokahalu kasvanut ilmeisesti, mutta sopivia ruokia on tosi vaikee keksiä kun tyyppi ei syö puuroa, laipää, muroja vain silloin tällöin, jugurttia vain tiettyä ja tietysti niistäkin sitä kaikkein kalleinta (kun kunnon jugurttia ei halvalla saa), kananmunat (valkuainen) menee joskus keitettynä. Kuitenkin kun Kevin herää, ottaa mua kädestä ja kiskoo keittiöön. Nyt on oppinu sanomaan "uokaa" ja viime viikolla kun meillä oli selkeesti makaronilaatikkoviikko, sitä piti saada aamusta alkaen. Ja saattoi syödä kolmesti päivässä makaronilaatikkoa. Tänään tein kaalilaatikkoa ja koska oli samassa vuoassa kun makaronilaatikko, luuli tietenkin sisällönkin olevan sitä samaa. Suostui syömään vasta kun otettiin leikit mukaan. Eli, todella haastavaa keksiä ruokia kun joukossa on pienimuotoinen kranttuli. varsinkin aamu-, väli-, ja iltapalat tuottaa haasteita. Toki hyvä että "kunnon"ruoka maistuu, mutta on siis edelleen varsin valikoiva.

Juhalla on pitänyt kiireitä työn parissa. Alkuvuosi teettää paljon hommia ja kun on uusi hommassa niin on paljon perehdyttävää. Mutta hyvin se on hommansa vetänyt, vaikka vapaapäivätkin menee melkeen jonku työjutun hoitamisessa. Jospa se helpottaisi tässä muutaman kuukauden kuluttua. Viikon päästä lähdetään työmatkalle Nepaliin. Siellä on luvassa koulutusta, johon molemmat osallistutaan. Kiva sinänsä päästä vähän muihin maisemiin taas, vaikka onhan se työlästäkin kaikkineen pakkaamisineen ja lentoineen. Nepalissa on kuulemma kylmä, että taas villapaidat ja pipot esiin.

Kuvia saatetaan saada lähipäivinä... jos muistan.