Tuoksuvaa Joulua!

Enkä nyt tarkoita kakkavaippoja, jotka meillä haisevat...
Joulukuu on mennyt nopeasti ja luntakin tuli. Se on ollut aika ihmeellistä, mutta vähän kyllä vaikeuttanut vaunuilla liikkumista. Joko se lumi on syypää tai sitten äiti on laiskistunut kun se ei oo vieny mua niin ahkerasti enää lenkille, vaan hyssyttää vaunuja vaan eestaas paikallaan. Luulee varmaan etten huomaa eroa, mutta huomaanhan mä. Ei se oikeastaan haittaa, koska nukahdan hyvin niinkin. Mä oon kasvanut taas ja painan jo melkeen 7 kiloa! pituutta oli 5 kk neuvolassa 63cm. Enhän mä varmaan kaupungin pisin poika oo, mut siihen nähden miten pienestä ponnistin, oon ihan hyvin edennyt. Aloitin jokin aika sitten vauvauinninki. Oon jo sukeltanu monta kertaa. Mitähän kaikkea mukavaa vielä on luvassa. Ensivuonna taidan jo siirtyä seuraavaan ryhmään kun täytän puoli vuotta.

Tässä uidaan isin kanssa kun muut ei ole tainneet vielä ehtiä altaaseen asti. 

Pikkujoulujakin on vietetty. Tämä kuva luokan pikkujouluista. ( Niin, vaikka en minä siellä luokassa ollutkaan...)

Tultiin käymään Helsingissä. Täällä on kyllä ihmeellistä. Niin paljon valoja ja ihmisiä ja ikkunoita, joita on kiva katsella. Minua aivan hymyilytti kun ekan kerran käveltiin kaupungilla. Mun annettiin istua vaunuissa silleen tuetusti niin näin paljon paremmin kaikkea! Olihan se välillä vähän raskasta kun piti monta tuntia olla jossain paikoissa, jossa oli paljon kauppoja ja tungosta. Toisaalta sain aina välillä käteeni jotain imeskeltävää (siis purulelun lisäks), niin jaksoin taas jonkin matkaa. Täällä on mahtavat vaipanvaihtotilatkin! ihan kunnon huoneet sohvineen ja mikroineen. Mä otan maidon kyllä mieluiten suoraan hanasta.

Joulu se tuntuu olevan kiireistä aikaa, kun niiden lahjojen perässä pitää ravata kaiket päivät. Mä en ainakaan vielä anna mitään lahjoja kun ei ole rahaakaan millä niitä ostaa. Piristän mielummin ihmisiä hymyilemällä niille! En mä itekään mitään tarvi ku äiti ja isi ostaa muutenki kaiken mitä mä tarviin. Äiti ainaki tuntuu ihan nauttivan kun se saa ostella mulle vaatteita sun muuta, ni en valita ;) Se tekeeki hyviä löytöjä kirppareilta.

Mulle tuli nuha tällä reissulla ni se on ollu aika kurjaa. Äiti kyllä niistää ja tuhisee yhtä lailla, että se ainaki tietää mitä on olla nuhanenä! Kaipa me ehitään kotonaki käydä ennenku taas lähetään joulun viettoon Kaustisen mummulaan. Multa ei tietenkään kysellä, mut vaan pakataan muun roinan kanssa autoon ja menoks.

Jouluposetusta

Ensi jouluna tälle muotille tulee muutakin käyttöä ;)

 
Hyvää Joulua kaikille!! t. Kevin ja vanhemmat

Raikasta syksyä!

Voi veljet, että on kiirettä pitänyt. Tai mulla olisi kyllä ollut aikaa, mutta en ole saanut kirjoitusapua kun äitillä on ollut niin paljon muuta touhuttavaa. Mähän oon kohta jo neljä kuukautta vanha ja varmaan painan jotain kuusi kiloa. Hymyilen paljon ja jos on joku oikein hauska leikki niin saatanpa jopa nauraa. Sitä tapahtuu kuitenkin aika harvoin, sillä en jaksa kahta kertaa samalle jutulle innostua. No, pääasia että mua viihdytetään, koska en paljoa jaksa itsekseni olla vaan mieluiten leikin jonku kanssa tai olen sylissä. Melkeen eniten tykkään leikkiä äitin tai isin sormilla. Tanssia tykkään kans hyvän musan tahdissa. Siis jonku sylissä tietenkin. Käännyinpä pari kertaa mahalta selälleenkin yhtenä iltana. Mutta kuten iskäkin on sanonut, että ei kaikkia ässiä kannata lyödä pöytään kerralla.

Mitäs sitten kertoisin. Ai niin, lauantaina mulla alkaa uimakoulu. Katsotaan mitä siitä tulee. Se vauvauinnin pitäjä sanoi, että jos tulee löysät pöksyyn niin koko homma keskeytyy. sanoi myös ettei sellasta ole koskaan sattunut hänelle. Ajattelin, että koputa nyt hyvä nainen pöytään, sillä Kevin on tulossa ryhmään! ;) Mulla on ollut vähän pidätysvaikeuksia viime aikoina. Lähes aina ruokailun jälkeen turahtaa. Siitä olenkin saanut pari uutta lempinimeä: kakkahousu ja hajuherne. Ei kovin viehättäviä...vai mitä? mutta minkäs minä sille voin, että suoli toimii!

Kävin syyslomareissulla Kaustisella äitin kanssa. Oltiin siellä mummolassa monta päivää. Kivaa oli, vaikka äiti ja mummu raahasi mua eräänkin päivän Kokkolassa kirppareilla. Meinasin väsähtää välillä, mutta onneksi aina löytyi kantaja ja ruokakin oli matkassa. Kerran äiti syötti mua sovituskopissa ja laittoi sitten ostoskoriin siksi aikaa että sai kerättyä kimpsunsa ja kampsunsa. Se oli kyllä vähän sopimatonta.

Helsingissäkin kävin jokunen viikko sitten. Kotimatkalla kierrettiin Valkeakosken kautta, koska siellä oli seurakuntavierailu ja piti taas olla edustamassa perhettä. Viihdyn kyllä hyvin kotona. Taidan olla vähän kotirotta. Pieniä nukahtamisvaikeuksia on tullut kun en meinaa saada illalla unta millään. isi ja äiti meinaa välillä tuskastua kun eivät saa mua nukkumaan. Mutta minkäs sille mahtaa kun uni ei tule. Kokeilisivat jotain nukahtamislääkettä vaikka....maito kyllä välillä toimii.

Huomenna alkaa taas koulu jota kestää vielä viisi viikkoa. Sitten on pitkä joululoma ja sen jälkeen jäädäänkin äidin kanssa kotiin! Syksy on kyllä ihan jees vuodenaika, mutta en tykkää ollenkaan kun pitää pukea niin paljon. Ulkona viihdyn hyvin, mutta sisätiloissa (kuten kirpparilla tai kaupassa) tulee kova hiki. Äiti varotteleekin talvesta. Silloin on kuulemma vielä kylmempi ja voi olla jopa niin kylmä, etten saa nukkua ulkona!

Laittelen taas kuvia kun ehdin....jos löydän jotain sopivaa.

Kasvu jatkuu

Ohoh kun aika menee nopeesti. Minä poika se vaan kasvan ja siirryin jo seuraavaan vaippakokoonkin. Nyt on siis numero 2 käytössä. Äitini punnitusyritysten mukaan painaisin jotain nelisen kiloa. Äiti valitteleekin, että en ole enää niin kevyt kanniskella. No, se on vaan hyvä, että senkin muskelit kasvaa.

Tämmösen tempun mulle tekivät. Kuten näette, en mä vielä(kään) kovin jättiläinen ole ;) Tässä oon siis kuukauden ja neljä päivää. 

Kesä ilmeisesti loppui, koska en ole juuri ulkosalla enää ollut muutakuin vaunuissa nukkumassa. Vaippasillaan oli kiva kölliä lämpimässä ilmassa. Savun hajuakaan en ole haistanut, että tuskin ne sitä tiilikasaa ovat enää käristäneet. Välillä se haju tunki vaunuihin asti kun nukuin. Heinäkuussa käytiin Kuopiossa ja pääsin ensimmäistä kertaa veneen kyytiin. Tykkäsin kovasti ja taisinpa nukkua koko sen lyhyen matkan mökille. Mun kokosille ei ollut pelastusliivejä, joten isi lupasi pelastaa minut vedestä jos sinne olisin syystä tai toisesta joutunut. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, koska minulla ei ole hajuakaan osaako isi edes uida?

Venematka mökille. Jaa kuva paljastaa, että äitikään ei käyttänyt pelastusliivejä. soo soo...

Toinen reissu tehtiin Kaustiselle mummulle ja vaarille pari viikkoa sitten. Äiti ja isi kävi mustikassa ja minä olin sen aikaa mummun vastuulla. Sitten meillä oli siellä myös joku kokoontuminen, jossa oli paljon äitin serkkuja ja sukua. Se pidettiin Laiskassa niemessä mökillä, vaikka se mökki olikin melkeen jo purettu. Kuulemma ne rakentaa uuden tilalle. Vettä satoi koko päivän, mutta onneks meillä oli telttakatos ja minulla monta sylittäjää, joten ei ainakaan mua se sade haitannut. Muut lapset kävivät paljussa ja aikuiset savusaunassa. Minulta meni taas kaikki kiva ohi. Se oli kuitenkin ihan kiva päivä, koska sain paljon lahjoja. Olivat vähän myöhässä, koska syntymäpäiväni oli jo ajat sitten.

Ainiin olihan täällä Keuruulla sitten se Iso soittokin, johon minut myös raahattiin mukaan. Meno oli sitä luokkaa, että minulle laitettiin jotku valtavat vihreät äänenhävitys hirviöt. En kuullu siis mitään. Päätin sitten, että parempi alkaa nukkumaan kun en ollut ihan varma kuuliko kukaan muukaan. Iskä hommasi niihin vihreisiin hässäköihin jonku töherryksen. Oikeastaan se oli kuulemma joku Andrae Crouch joka ne sotki. Iskä kehtas vielä kehuskella sitä sitten kaikille ihan ääneen. Mua melkeen hävetti chillailla ne päässä, kun en ole moisesta ukosta kuullukkaan.

Ylistysfiiliksissä kuurona ja unissaan. Hillsong London.

Kato ny, Isommat ku mun pää!

Neela-serkku kävi yökylässä. On aika siistiä ku on saman ikänen serkku, vaikka se onki tyttö... Tytöt tykkää kuulemma nukeista ja mä en vielä tiiä tykkäänkö mä,  mut piilosta voi leikkii ainaki sit ku osaa kävellä ja tajuaa pysyä hiljaa. 

Toiset serkut Jemina ja Niklas

Tässä taidan miettiä että koska taas syödään... 

Minusta yritetään kovasti tehä lähettipoikaa. Isi ja äiti alotti koulun viikko sitten ja puhuvat, että saatetaan lähteä johonki kauaksi joskus. Minä en tiedä yhtään mitä he sillä tarkottavat, koska en ole käynyt suomen rajojen ulkopuolella sitten syntymäni enkä siis tiedä muusta kuin lähinnä tästä Keuruusta. Ehkä he tarkottavat sitä Kuopiota tai Kaustista? Vaikka olen kyllä kuullut heidän puhuvan myös että sitten pitäisi ehkä opetella uusi kieli... että ei kai Kuopiossa puhuta eri kieltä? mistä minä tietäsin... vaikeita asioita nämä kun kaikki on vain kuulopuhetta.


Huomasin tossa just kirjottaessa, että mähän oon hyvin pitkälti tainnu nukkua kaiken kivan ohi. Niinpä päätin sitten alkaa valvomaan vähän enemmän päivisin. No mun tuurilla sillon just ei tapahtunu mitään jännää. Tulin vaan väsymyksestä kiukkuseks, niinku äitilläkin on tapana. Täytyy sanoo, et on kyllä aika pelottavaa kun jo tässä iässä huomaa mitä ominaisuuksia on tullu vanhemmilta perittyä. Ennusan tosin, että pahempaa on luvassa!

Tässä vielä viimeisin ennen nukkumaan menoa. Taidan olla jo 1,5 kk vanha!

No pakko oli vielä hymyillä äitin pyynnöstä :)

Duosta trioksi

Hupsista kun aikaa on kulunut paljon viime päivityksistä. Kevät on vaihtunut kesäksi ja meidän pitkän linjan odotus on palkittu. Odotusaika meni kaikkiaan hyvin ja kivojen kesäsäiden ansiosta saatiin aikakin kulumaan kivasti pihalla ja rannalla chillaillen ja herkkuja grillaillen. Tässä muutama kuva odotusajasta tähän hetkeen :)

Rv 36+5

Pirates of the Keuruu

My babyshowers <3

Tässä muutama mukanaollut. Loput ehtivät jo lähteä... Kiitos tytöt ihanista juhlista!!

Ja sitten jos siirrytään tähän hetkeen... 

1.7.11 meille syntyi pieni poika, Kevin Alexander, joka painoi 2625g ja oli 49cm pitkä. Tästä päivästä lähtien sydämemme on ollut täynnä iloa ja kiitollisuutta tätä pientä ihmettä kohtaan. Ollaan niin onnekkaita kun tämä pieni nyytti muutti juuri meidän kotiin. 

Isä ja poika

Sairaalassa

Olen niin pieni että tarvitsen vain housut.

Vihdoin viiden päivän sairaalassaolon jälkeen kotiin!

Ensimmäinen automatka meni hyvin, koska nukuin koko matkan :)

Kotona chillaillaan mielellään sylissä...

Meidän ihanuus <3

Kaikenlaista odotusta

Vihdoinkin pakkanen hellitti, vesi alkoi tippumaan räystäistä ja aurinko sulattamaan lunta....juuri sitä mitä toivoinkin jo niin pitkään! Eilen istuttiin jo kuistillamme ja nautittiin lämmittävistä auringonsäteistä kasvoillamme. Se oli semmonen hetken mielijohde, että pakko mennä ulos nauttimaan kun aurinko paistaa. Mietinkin, että jos aurinko ottaisi ikkunan läpi, niin meillä saisi tänä keväänä/kesänä hyvän rusketuksen ihan kotisohvalla maaten. Mikä oliskaan sen mukavampi tapa ottaa aurinkoa...stereoihin hyvät musat, marjasmoothie sohvan viereen ja torkuille. Tai voisi kattoo vaikka jotain leffaa samalla ;)

Keuruun kaunis vanha kirkko

Takapihalta meidän järvimaisema

Kauan odottamani vesipisarat :)

Niin kevään odotuksen lisäksi täällä alkaa näkyä että jotain muutakin odotellaan. Maha nimittäin kasvaa kasvamistaan, vaikka sitä on itse välillä vaikea nähdä kun omaan napaansa tuijottaa jatkuvasti. Vaatteista sen vaan huomaa, kun farkut ei mahdu jalkaan, takki ei mene kiinni ja napit pullottaa. Mutta onneksi kohta saa siirtyä muutenkin kevyempään vaatetukseen, niin ei tarvi enää villasukkia ja talvikenkiä kurottautua laittamaan.

Juha on ahkerasti opiskellut ja minä (eppu) koittanut olla ahkerana töissä. Juhan lomaviikolla mullakin oli sattumalta vapaa viikko, joten meillähän reissua riitti. Käytiin Seinäjoella Juhan siskon perhettä moikkaamassa, siitä kotimatkalla Tuurin kautta, jossa vierähti tovi jos toinenkin ku ensimmäisen kierroksen tehtyämme saatiin vielä seuraa Jakesta ja Kirsistä ja siinähän tuli sitten tehtyä vielä toinen kalliimpi kierros.

Sieltä kotiuduttuamme purimme kassin ja pakkasimme uudestaan Helsingin reissulle. Meillä oli siellä lähetyslinjan haastattelut oikeen psykologin kera. Sieltä sitten keskiviikkona kotiin ja torstaina, neljäntenä hääpäivänämme pidimme kunnon siivoustalkoot! :) Kiireiltämme emme ole ehtineet kovin siistejä olemaan, joten tehdään sitten sellasia päivän siivousurakoita. Perjantaina käytiin vielä Jyväskylässä pikkuserkkuani Eltsiä ja hänen poikaystäväänsä moikkaamassa kun olivat kerta tulleet kaukaa lapista niinkin lähelle ja ihania kun ovat niin pitäähän heitä sitten lähteä tapaamaan vartavasten. Saatiin kyllä katsastettua uusi autommekin siinä samalla. Niin Juhahan haki tosiaan meille pirssin Virosta. Sellanen wolgsvagen golf komeilee tossa pihassa nyt. On sitten tilaa matkustaa kun perhe laajenee ja sitä härpäkettä sinne autoon pitää änkee. Muutakin siis kun omia matkalaukkuja ja kenkiä ja tenniskamppeita yms...

Muun vapaa-ajan oon mielelläni viettäny näperrellen sitä sun tätä. Innostun aina välillä ompelemaan ja virkkailemaan. Teimpäs tossa yks päivä pitkään haaveissa ollutta raakasuklaata. Ihan hyvää siitä tuli, vaikka chiliä taisi upota sitten vähän liikaakin kun ei se tuntunut aluksi maistuvan ollenkaan ;) On ainakin terveellinen herkku, jonka syömisestä ei tarvi kärsiä huonosta omastatunnosta tai epäterveellisistä vaikutuksista.

Raakasuklaasydämet

Omakotitaloasumisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Tänä talvena on saatu tehä lumitöitä. Nyt kun lumen tulo taivaalta loppui, sitä saatiin lisää katolta. 

Täällä pienessä Keuruun kaupungissa on tuntunut olevan kiireempää kuin missään. Vaikka eihän se aina ole siitä, ettei ehtisi, vaan siitä ettei vaan jaksa. Mä oon ollu tosi väsynyt töiden jälkeen enkä jaksa tehä kauheasti muuta kuin syödä ja pötkötellä. selkäkivut on tullu aika pahoiks ja istuminen varsinkin sattuu, joten senkin puolesta joutuu välillä makaamaan ja siinä meinaa unikin tulla silmään ku pitkälleen menee. Oon nyt pari kertaa käyny gymstickissä ja se on ihan virkistävää kun pääsee liikkumaan ja saa vahvistaa lihaksia. Ulkoilukin varmaan lisääntyy kun kelit paranee ja asfaltti tulee esiin. Voi siitä tulee niin keväinen mieli kun asfaltti näkyy! Että pieniä iloja nämä ihmisen ilot välillä :) Juha on reippaillut enemmän ja käynyt pelaamassa salibandya kolmekin kertaa viikossa ja lisäksi lenkkeillyt. Noista lumitöistä on saanut vielä lisäksi hyvää hyötyliikuntaa. Täältä Keuruulta löyty tennishallikin, jossa kuulemma huippukentät. Olisi kiva käydä vielä vähän pallottelemassa ennenkuin tämä meikäläisenki liikkuminen menee liian kömpelöksi. 

Ps. Uusi musatuttavuus Naturally 7 - todella letkeetä ja hyvän mielen musaa. Tässä vielä sulle rento biisisuositus; relax max :)

Kotiinpaluu

Muuttolinnut ovat saapuneet, vaikka ihan vielä ei kevät olekaan. Nyt ollaan oltu jo kolmatta viikkoa Suomessa ja on ollut mukava olla täällä taas.  Kaikki nämä ruuat ja raikkaat ja kuivat ilmat (välillä liiankin) ovat tuoneet sekä onnea että onnettomuutta. Eppu alkoi heti koneeseen päästyään pärskiä ja tuhista, eikä loppua näy vieläkään. Siispä tämä suomen kuiva ilmasto ei helpota ollenkaan asiaa. 

Palataan vielä hetkeksi Tansaniaan ennenkuin jatketaan suomikuulumisilla. Viimiset viikot meni reissatessa ja lomaillessa. Elämä muuton keskellä oli aikamoista sekamelskaa kun laatikkoja alkoi olla pieni tupa pullollaan. World wide moversilta tuli viimisenä päivänä poika pakkaamaan tavarat siisteihin laatikoihin ja veivät ne mennessään Dariin, jossa kuulemma seisovat vieläkin. Pieni pelko perseessä on noista tavaroista kun tullessa ei mennyt kaikki ihan suunnitelmien mukaan. Mutta toivottavasti saadaan ne kamat ovelle ennemmin tai myöhemmin. Juhan porukoiden kera ajettiin vielä viimeisen kerran Serengetin kauniin luonnon halki eläimiä ihastellen. Ja mikä parasta, nähtiin vihdoin ja viimein se kauan kaivattu leopardikin! Se oli meille siis aika kiva lopetus. Darissa oltiin sitten muutama päivä ja vajaa viikko Sansibarilla loikoiltiin ja nautittiin viimeisistä auringon säteistä. Vielä Darin kautta palattiin ja hoideltiin muutama työkuvio ennen tänne tuloa. Voin kertoa, että viiminen päivä Darissa oli kaikkea muuta mitä oltiin ehkä suunniteltu. Jos joskus on sellasia päiviä milloin mikään ei suju tai jos sujuukin niin vaikeimman kautta, niin se oli juuri sellainen päivä. Oltiin siis tajuttoman väsyneitä kun istuttiin lentokoneen nahkapenkille, että vaikka olisi ollut mahdollista katsoa KLM:n viihdekeskuksesta vaikka mitä kivoja elokuvia niin ei jaksanut katsoa. Uni vei voiton. (okei no Juha sinnikkäästi katsoi jonku pätkän...)

Vuosi oli täynnä monenlaista. Siihen mahtui iloja, ihmeitä, murheita, stressiä ja turhautumista, mutta niin ihana vuosi meillä oli kuitenkin. Paljon rikkaammalta olo tuntuu nyt kuin se tuntu vielä tammikuussa 2010. Nyt en kyllä tarkoita rahallisesti, vaan kokemuksellisesti ja sisäisesti. Jumala auttoi niin monessa hetkessä ja antoi meille aina sen voiman joka tarvittiin. Parisuhteelle ei ollut helpoin vuosi, koska niin paljon tehtiin hommia yhdessä, että välillä alkoi hiostaa puolin ja toisin. Kuitenkin voi sanoa nyt, että   parisuhde ei ole koskaan ollut paremmalla mallilla ja rakkaus kukoistaa entistä vahvempana. 

Saatiin Tansaniasta mukaan jotain erityisen ihmeellistä ja ihanaa, nimittäin pieni kasvava ihmisen alku, joka tuolla masussa kasvaa ja vahvistuu päivä päivältä. Tässä on siis aivan uusi elämänvaihe meneillään ja mielenkiinnolla ja innolla odotamme miten asiat etenevät ja kuka sieltä sitten kesäkuussa tulla tupsahtaa. Tässäkin asiassa olemme kokeneet paljon johdatusta ja Taivaan Isän ajoitusta. Pahoinvoinnitkin loppuivat Suomeen palattua, joka myös oli osasyynä siihen, miksi tänne oli niin mukava tulla. Isona tekijänä siinä oli ruokavalio ja se, että voi syödä niitä ruokia mitä mieli tekee, eikä niitä mitä on saatavilla. Lisäksi raskauteen liittyvä väsymys alkoi uuvuttaa ja ehkä jonkinlainen kulttuuriväsymyskin nosti päätään siinä yhteydessä.  Tänään just mietin sitä, kuinka Tansaniassa en ollut juurikaan huolissani vaanivasta malariasta tai lapsen hyvinvoinnista...olin tosi luottavainen ja luotin Jumalaan vaan. Nyt Suomessa ollessa helposti miettii ja huolehtii ja pelkää asioita, joille ei kuitenkaan voi mitään tehä...ehkä se tuolla korostui, että sillon kun ei ole lähellä hoitoja tai mihinkään et voi tukeutua muuta kuin Jumalaan, niin on pakko luottaa vaan ja silloin Jumalan rauha on sydämessä ihmeellisellä tavalla. 

Nyt siis asutaan Keuruulla, jonne ootte tietysti tervetulleita kyläilemään. Vuokrattiin tämmönen vanha omakotitalotönö järven rannalta siinä toivossa, että tulee hyvä kesä ja voi olla paljon ulkona :)  Juha alotti Isossa Kirjassa English linen, eli teologiset opinnot ja kenties syksyllä meidät löytää lähetyslinjalta. Toki tuo uusi tulokas saattaa vaikuttaa asiaan jollain tavalla, mutta se jää nähtäväksi miten tuon kuvion kanssa käy. Nyt pakko mennä nukkumaan...jatketaan taas :)