Kasvu jatkuu

Ohoh kun aika menee nopeesti. Minä poika se vaan kasvan ja siirryin jo seuraavaan vaippakokoonkin. Nyt on siis numero 2 käytössä. Äitini punnitusyritysten mukaan painaisin jotain nelisen kiloa. Äiti valitteleekin, että en ole enää niin kevyt kanniskella. No, se on vaan hyvä, että senkin muskelit kasvaa.

Tämmösen tempun mulle tekivät. Kuten näette, en mä vielä(kään) kovin jättiläinen ole ;) Tässä oon siis kuukauden ja neljä päivää. 

Kesä ilmeisesti loppui, koska en ole juuri ulkosalla enää ollut muutakuin vaunuissa nukkumassa. Vaippasillaan oli kiva kölliä lämpimässä ilmassa. Savun hajuakaan en ole haistanut, että tuskin ne sitä tiilikasaa ovat enää käristäneet. Välillä se haju tunki vaunuihin asti kun nukuin. Heinäkuussa käytiin Kuopiossa ja pääsin ensimmäistä kertaa veneen kyytiin. Tykkäsin kovasti ja taisinpa nukkua koko sen lyhyen matkan mökille. Mun kokosille ei ollut pelastusliivejä, joten isi lupasi pelastaa minut vedestä jos sinne olisin syystä tai toisesta joutunut. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, koska minulla ei ole hajuakaan osaako isi edes uida?

Venematka mökille. Jaa kuva paljastaa, että äitikään ei käyttänyt pelastusliivejä. soo soo...

Toinen reissu tehtiin Kaustiselle mummulle ja vaarille pari viikkoa sitten. Äiti ja isi kävi mustikassa ja minä olin sen aikaa mummun vastuulla. Sitten meillä oli siellä myös joku kokoontuminen, jossa oli paljon äitin serkkuja ja sukua. Se pidettiin Laiskassa niemessä mökillä, vaikka se mökki olikin melkeen jo purettu. Kuulemma ne rakentaa uuden tilalle. Vettä satoi koko päivän, mutta onneks meillä oli telttakatos ja minulla monta sylittäjää, joten ei ainakaan mua se sade haitannut. Muut lapset kävivät paljussa ja aikuiset savusaunassa. Minulta meni taas kaikki kiva ohi. Se oli kuitenkin ihan kiva päivä, koska sain paljon lahjoja. Olivat vähän myöhässä, koska syntymäpäiväni oli jo ajat sitten.

Ainiin olihan täällä Keuruulla sitten se Iso soittokin, johon minut myös raahattiin mukaan. Meno oli sitä luokkaa, että minulle laitettiin jotku valtavat vihreät äänenhävitys hirviöt. En kuullu siis mitään. Päätin sitten, että parempi alkaa nukkumaan kun en ollut ihan varma kuuliko kukaan muukaan. Iskä hommasi niihin vihreisiin hässäköihin jonku töherryksen. Oikeastaan se oli kuulemma joku Andrae Crouch joka ne sotki. Iskä kehtas vielä kehuskella sitä sitten kaikille ihan ääneen. Mua melkeen hävetti chillailla ne päässä, kun en ole moisesta ukosta kuullukkaan.

Ylistysfiiliksissä kuurona ja unissaan. Hillsong London.

Kato ny, Isommat ku mun pää!

Neela-serkku kävi yökylässä. On aika siistiä ku on saman ikänen serkku, vaikka se onki tyttö... Tytöt tykkää kuulemma nukeista ja mä en vielä tiiä tykkäänkö mä,  mut piilosta voi leikkii ainaki sit ku osaa kävellä ja tajuaa pysyä hiljaa. 

Toiset serkut Jemina ja Niklas

Tässä taidan miettiä että koska taas syödään... 

Minusta yritetään kovasti tehä lähettipoikaa. Isi ja äiti alotti koulun viikko sitten ja puhuvat, että saatetaan lähteä johonki kauaksi joskus. Minä en tiedä yhtään mitä he sillä tarkottavat, koska en ole käynyt suomen rajojen ulkopuolella sitten syntymäni enkä siis tiedä muusta kuin lähinnä tästä Keuruusta. Ehkä he tarkottavat sitä Kuopiota tai Kaustista? Vaikka olen kyllä kuullut heidän puhuvan myös että sitten pitäisi ehkä opetella uusi kieli... että ei kai Kuopiossa puhuta eri kieltä? mistä minä tietäsin... vaikeita asioita nämä kun kaikki on vain kuulopuhetta.


Huomasin tossa just kirjottaessa, että mähän oon hyvin pitkälti tainnu nukkua kaiken kivan ohi. Niinpä päätin sitten alkaa valvomaan vähän enemmän päivisin. No mun tuurilla sillon just ei tapahtunu mitään jännää. Tulin vaan väsymyksestä kiukkuseks, niinku äitilläkin on tapana. Täytyy sanoo, et on kyllä aika pelottavaa kun jo tässä iässä huomaa mitä ominaisuuksia on tullu vanhemmilta perittyä. Ennusan tosin, että pahempaa on luvassa!

Tässä vielä viimeisin ennen nukkumaan menoa. Taidan olla jo 1,5 kk vanha!

No pakko oli vielä hymyillä äitin pyynnöstä :)