tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulun odotusta

Näyttää se joulu tulevan tännekin, vaikkei ulkona lunta sada eikä jouluhömpötykset kaupoissa näy. 

Tänä vuonna innostuin tekemään Kevinille joulukalenterin ja samalla saatiin jotakin kivaa valkoista seinää koristamaan :)



Joulukuusi pystytettiin jo ensimmäinen joulukuuta, kuten taidettiin tehdä viime vuonnakin. Tämä ihan siitä syystä, että saadaan sitä kaivattua joulufiilistä edes kotiin.



Pipareitakin leivottiin jo ensimmäinen satsi ja koska ne on jo melkein syöty Suomalaisten pikkujoulujen merkeissä, sekä mun teehetkissä, niin pakko varmaan leipoa vielä toinen erä. Ja apuahan löytyy, vaikka suuhun taisi enemmän taikinaa päätyä kuin uuniin...



Muhun on iskenyt taas leivontainnostus ja varmaan myös siksi, että täällä ei paljon muuta tekemistä ole, niin herkkusuu tykkää kokeilla uusia reseptejä ;) tässä toffeeta naminami.




Tämä symppis riksamies olis varmaan jo eläkeiässä, mutta kun valtio ei maksa eläkettä ja kuntoa ja terveyttä ilmeisesti vielä riittää, niin miksipäs ei polkisi.





Pikku-Alex päikäreillä.



Sivutyö


Toissapäivänä olin käymässä pitkästä aikaa yksin asioilla. Tuli yhtäkkiä mieli vähän kierrellä tuolla "torilla"ja katsella tarjontaa :) Siinä sitten eräs riksakuski yritti myydä mulle kyytiä. Sanoin, että ei kiitos, tykkään kävellä, sitäpaitsi en ollut vielä lähdössä. No hän ei antanut periksi vaan tyrkytti mulle sitä kyytiä vaan. Sanoin sitten että tarviin liikuntaa ja jos mä saan polkee niin sitten. Siinä samassa hän hyppäsi sinne "tarakalle" ja sanoi että sopiihan se. Tein ostokseni valmiiksi ja hyppäsin satulaan. Tässä video vähän erilaisesta kotimatkasta ;) Tämä puhui jopa englantiakin, toisin kuin nämä riksapojat yleensä. Jaahas, ei tämä videonlataus nyt onnistu... harmi.










perjantai 15. marraskuuta 2013

Lähettipäivät Thaimaassa

Kotiinpaluu sujui hienosti ja pojat käyttäytyivät mallikkaasti :) Ehdittiin olla viikko kotona, purkaa laukkuja ja ennenkaikkea pestä vaatteita, jotka oli homehtuneet kaapeissaan. Käytännössä pestiin kaikkien kaikki vaatteet. Siinä riitti ripustelemista ja silittämistä. Tässä taas tuli apulainen tarpeeseen.

Sitten pakattiinkin taas laukut ja lähdettiin kohti Khao Lakia, jossa tänä vuonna oli Fidan koko aasian kattavat lähettipäivät. Meitä oli varmaan 160? henkeä siellä lapset mukaan lukien. Joukossa oli paljon tuttuja ja kavereita ja se teki tietysti näistä päivistä entistä upeammat! Vähän jännitin ja ehkä stressasinki jo etukäteen Alexia - kuinka hän siellä lämmössä ja aurinkorannoilla pärjää... miten saan pidettyä hänet auringon säteiden ulottumattomissa, kun kuitenkin on kiva olla ulkona mahd. paljon eikä istuskella sisätiloissa. Etsittiin aina rannalta se varjoisin paikka ja siellä sitten jätkimys sai köllötellä varjon alla. Merituuli viilensi hieman ilmaa, joten taisi Alex vaan viihtyä. Ihan tosi hyvin siis kaikki meni. Ei silti tulis lähdettyä kuukauden ikäisen kanssa rantalomalle ihan omasta ideasta. Alkuviikosta satoi jokapäivä kuuroja, välillä tosi rankkojakin. Loppuviikko oli aurinkoisempi.






Kevin viihtyi parhaiten uima-altaassa, mutta välillä äidin ja isän pyynnöstä mentiin myös ranalle, koska sitähän meillä ei kotona ole. Rannalla oli mukava sitten leikkiä hiekkaleikkejä. 



















Hotelli tai villat joissa asuttiin, oli tosi kivat ja tilavat. Näillä pikkukaduilla asui mahtavia ihmisiä ja ystäviä. Kunpa näin voisi asua normaalistikin :)






Meitä oli aika hyvä porukka paikalla meidän lähetyslinjalta. Sekin tietysti teki olon niin kotoisaksi :)


Onneksi pojat nukkuivatkin välillä ja varsinkin Alex, joka oli mukana aikuisten ohjelmassa. Kevin oli lastenhoidossa. Oli aika yllättävää, kun Kevin jäi itkien hoitoon. Koskaan ennnen ei ole ollut ongelmaa, mutta varmaan se on tuo ikä ja mitä lie muuta. Itki sen pari minuuttia ja sitten alkoi leikkimään innokkaasti. Eli ei mitään vakavaa, mutta tuntuuhan se aika kurjalta jättää äitiä huutava rakkauspakkaus sinne vaikka tietääkin että kaikki ok. 




Ostosreissut kävi jopa Kevinille ylivoimaiseksi ja uni tuli väkisin, vaikka ipadilla lastenohjelmia katselikin. No meitä se ei haitannut - päinvastoin sai hetken shopailla ihan rauhassa. Sisarusrattaat olis kyllä kova juttu!








5-viikkoinen Alex


Nyt mennään rannalle vaihteeks Phuketissa. Hotelli Khao Lakissa muuttui lapsivapaaksi 1.11 alkaen, joten kaikki lapsiperheet, jotka oli jäämässä vielä viikonlopun yli, siirrettiin Phukettiin.










Tämä oli varmaan toisiks helpoin päikkäreille meno koskaan, kun pojan laitoin tohon makaamaan kun väsymyksen merkit oli niin huomattavat, ei mitään vastustelua, siinä vaan makasi hetken ja silmä painui kiinni. 




Ja allasnäkymää vielä ;)

Tässä jotakin fiilistelyjä reissusta. Tässä pari viikkoa kotona ehditään olla ja sitten onkin uusi reissu tiedossa.... ;)




keskiviikko 11. syyskuuta 2013

On tainnut tämä blogi ja sen pitäjä olla ihan kunnolla kesälomalla kun ei ole saanut tänne mitään päivitystä aikaiseksi. Nyt oiski kerralla paljon asiaa, mutta jos lyhyesti kerrotaan meidän kesäkuulumiset, niin ehkä bloggaaminen reipastuu taas kotiinpaluun jälkeen?

Tosiaan, vietettiin kesä kaksin Kevinin kanssa, kun iskä oli vielä töissä Dhakassa. Siinä vierähti ne pari kuukautta ja kyllä ehdittiinkin jo ikävöidä ja kaivata Juhaa. Onneksi ei tarvinnut ihan yksinhuoltajana olla, vaan saatiin paljon apua vanhemmistani, joiden nurkissa ollaan sotkettu ja keiden ruokaa syöty. Yksin ison mahan kanssa olisi ollut aika ylivertaista, uskoisin. Että kiitos jo nyt isi&äiti kärsivällisyydestänne!

Tuntui, että kesä oli varsinainen siunaus mulle, kun tällaista marjakesää en muista olleen vuosiin... jos koskaan. Marjat oli niin isoja, niitä oli niin paljon ja mikä parasta; kaikkea sai tästä ihan pihasta :)
Ensin tuli mansikat, joita syötiin mansikkamaalta, sitten poimittiin vattuja ja mustikoita takapihan puskista ja varvuista. Vielä viinimarjat, omenat ja puolukat ilahdutti loppukesästä. Aina meillä Kevinin kanssa suut kävi kun ulkona oltiin. Niin ja mulla sattui olemaan raskauden aikainen järjetön porkkananhimo, jonka seurauksena parhaillaan söin puoli kiloa porkkanoita päivässä!! ja jos ne oli sattuneet loppumaan, niin pahimpaan himoon kävin nykäisemässä muutaman kasvimaalta. En tiiä mikä yhteys rautatableteilla ja porkkanalla on, mutta kun aloitin rautakuurin niin en ole liiemmin porkkanoita enää kaivannut.

Kevin on kehittynyt huimasti varsinkin puheen saralla. Uusia juttuja ja sanoja tulee jatkuvasti ja on niin mukava leikkiä jo kun voidaan kommunikoida. Kevin on kyllä hyvä leikkimään yksinkin, eikä aina tarvitse sitä leikkikaveria, mutta puhetta kuuluu silloinkin, eikä papupata malta paljon hiljaa olla.  On kyllä niin suloista seurattavaa tollasen parivuotiaan leikit! Jätkimys tekee jo kuperkeikkaa ja heittää fresbeetäkin ihmeellisellä taidolla.

Paljon vietettiin aikaa myös mökillä ja tehtiin pari asuntoautoreissuakin mun vanhempien kanssa. Ängettiin aina mukaan reissuille jos sellasia oli tarjolla ;)


Alkukesästä, kun isikin vielä oli Suomessa, käytiin Kuopiossa ja veneretkellä saaressa. 


Eväät kuuluu luonnollisesti hyvään kesäpäivään.


Kevinin "oikeat" 2-v synttärit ja tietysti palomieskakku. Kuinkas muuten!




Palomies Sam töissä...


Kevinin pikkuserkku Ruotsista asti oli vieraana :)


Ja paloautoja lahjaksikin asti...


Muurinpohjalettumestari ;)


Kotieläinpuistossa


Muista sitten ajaa rajoitusten mukaan!


Bääbää


Jaahas, niin tietysti...


Mussukka pitää huolen, että mummukin saa mansikkaa perkaamisen ohella. 


Muiskis!


No nyt tämän hetkiset kuulumiset on lähinnä tätä odottelua... laskettuaika oli ja meni ja nyt nämä yli menevät päivät on vaikeita kun vaan odottaa ja toivoo ja toivoo ja odottaa. Mutta sehän ei ketään tietenkään auta, joten koitan pitää itseni kiireisenä niin hyvin kuin voin.


Jatketaa tästä....


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kevinin kakkoset osa 1

Lauantaina vietettiin pikku-miehen kakkosia. Vaikka oikeisiin synttäreihin on vielä kuukausi, niin haluttiin pitää juhlat kun Kevinin parhaat ystävät ovat vielä tallella. Kohta kaikki suuntaavat kesälomilleen kuka minnekin.

Juhlat olivat mukavat ja vaikka äiti olikin aika heikossa hapessa vielä edeltävänä ja juhlapäivänäkin, niin saatiin kuin saatiinkin kaikki valmiiksi. Vähän jouduttiin tarjoiluista tinkimään kun ei meinannut tämä muori jaloillaan jaksaa olla, mutta onneksi kerman, sokerin ja munien vatkaaminen onnistui hyvin myös jakkaralta käsin :)


Kevin sai jo ensimmäisen paketin aamulla.


Toisin kuin viimevuonna, hän tiesi tarkalleen mitä lahjapaketeille kuuluu tehdä. 



Eikä aikaakaan kun työkalut olivat jo käytössä.


Suojalasien käyttö suositeltavaa sahatessa ja ruuvatessa, mutta ne on hyvä pitää lähettyvillä muutenkin. 



Savannikakku oli sankarin mieleen ja tarvikkeetkin löytyi, ihme kyllä.



Vielä seuraavinakin päivinä kun kakun jäämiä maiseltiin, poika lauloi "happy birthday Kevin" :)
Täkäläinen laatu kaikessa on poikkeavaa. Tämä todistettiin taas kynttilän kanssa. Kun oli onnittelut laulettu ja sankari oli puhallusvalmiudessa, kasvoilla oli enää hämmennys - kynttilä suli niin että liekki sammui eikä siinä enää ollut sydäntä mitä sytyttää. No onneksi on vielä toinen mahdollisuus puhaltaa ne kynttilät ;) 


Olivia ihmettelee minne muut kaverit häipyivät...


Tunnelma katossa



Kuten näköjään perinteisiin kuuluu, niin kyllä sankarin ainakin yksi pusu täytyy tytöltä saada ;)


Kaverukset. Vain Mikey puutuu kuvasta kun sattui olemaan vähemmän kuvattavalla tuulella...




Sitten vähän leikittiin uusilla leluilla. Tuomas veturin bensa-asema muuntui hyvin kahvikoneeksi. "koffii pliis"


Kun muut lapset olivat lähteneet, herkuteltiin Sofian kanssa tikkareilla. Se oli mun eka tikkari ja opin nopeasti hyviä juttuja mitä tikkarin kanssa voi tehdä. 


Kevin kertoo:

Se oli kiva päivä. Äiti oli puhunu jo monta päivää että sitten vietetään mun synttäreitä ja kutsutaan mun kaverit. En kovin paljoo muista mun ykkösistä, mut kuvista oon nähny että se oli kivannäköinen päivä. Mua vähän jännitti niin ei sitten ruokakaan maistunu. Eikä oikeen päikkäreillä nukuttanut. Jätin siis nukkumatta. Tiiän, äiti aina jännittää että miten mä pärjään jos en nuku, mutta ei sinä päivänä ehtiny kiukutella tai miettiä väsymystä kun sain uusia leluja ja oli kaveritki siinä. 

Oli aika makeeta ku kaikki laulo mulle. Opin aika nopeesti sen laulun. Sen nimi on häpi pööttei Kevin. Niin sit se kakku, se oli hieno. Apinakakku se oli. Siinä oli kyllä se kynttilä, mutten koskaan saanu puhaltaa. Vissiin siihen tuli joku vika. Oiskohan sen saanu korjattua ruuvimeisselillä? Ei tullut siinä mieleen kun oli niin omituinen tilanne. No, olisin mä osannut puhaltaa. Ihan varmasti. 

Söin vähän kakkua ja sit leikittiin aika paljon. Sit kun melkeen kaikki oli lähtenyt ja oli vaan enää Sofia ja mä, niin me saatiin sellaset pikku pussit, jotka kaikki mun kaverit sai ja siellä oli tikkari. Äiti anto munkin syödä yhden ja kyllä sain tehä töitä hampailla että sain sen rikki. Olisi se moottorisaha ollut siihen hyvä. Illasta en muista enää muuta kuin että menin kylpyyn, sänkyyn ja sitten heräsin ja oli aamu.
Mulla oli tosi kivaa.