Kotona taas...

Noin kolme viikkoa vierähti matkatessa pitkin Tansanian teitä Mombasaan ja taas kotiin. Ihasteltiin Serengetin ja Ngorongoron eläimiä, Arushassa käytiin tekemässä alustavat matkasuunnitelmat vuodelle ja Tangassa moikattiin vanhoja työkavereita ja oltiin mukana vammaisille lapsille järjestetyssä päivässä. Mombasassa oli mukavat ja rentouttavat lähettipäivät ja neljän päivän täyshoidon jälkeen olo oli melko relaksoitunut. Alunperin tarkoituksena oli palata Nairobin kautta kotiin, mutta suunnitelmat muuttuivat ja ajelimme Dar es Salaamiin. Matkalla mombasan lautalle sattui hauska ”vahinko” kun eppu ajeli puolivahingossa koko pitkän lauttajonon ohi lähes tulkoon kärkeen asti, kun ei voinut olla varma että kyseinen jono johti lautalle kun ei sitten minkään valtakunnan kylttejä missään! Siinä poliisisetä antoi vähän noottia etuilemisesta, mutta nöyrästi eppu pyyteli anteeksi sattunutta mokaa ja ajoi auton sivuun arestiin. Poliisi käski odottaa siinä hetken, joten dotimme noin viisi minuuttia ja kun autojono lähti vihdoin liikkeelle (kun lautta saapui) ajoimme itsemme jonoon ja voitimme varmasti tunteja! ;)

Darissa levähdimme pari päivää ja otimme sieltä kyytiin Elisen ja Heikin, jotka olivat olleet volynteeraamassa Malawissa puoli vuotta ja ajelimme mukavasti nelistään tänne meille Mwanzaan. Kotona pesimme pyykit, kävimme kirpparilta ostamassa kaikille hyvät vaelluskengät ja tarvittavat muut vaelluskamat ja jatkoimme vielä neljän päivän omatoimimatkalle Rwandaan mountain gorillojen luokse. Rwandan reissu oli mielenkiintoinen gorillojen lisäksi mm. sen rajun historian vuoksi. 1994 tapahtuneen kansanmurhan vuoksi kymmeniä tuhansia ihmisiä kuoli ja on vaikea uskoa, kuinka nopeasti maa on palannut jaloilleen ja ihmisten kasvoilla näkyi hymy. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja mukavia, vaikka he kantavat muistoja kauhunäytelmästä, jossa monet menettivät koko perheensä. Oli mielenkiintoista lukea erään naisen tarina (left to tell / elossa kertoakseen) ja olla samalla maassa, johon tapahtumat sijoittuvat. Hyvä kirja, suosittelen lukemaan jos kiinnostaa! Käytiin myös memorial museossa, joka oli vaikuttava ja ajatuksia (ja kysymyksiä) herättävä.

Paljon on siis oltu tien päällä ja nähty mitä uskomattomampia maisemia! Vaikka ajaminen on raskasta ja kuski joutuu keskittymään todella paljon vai tiehen, niin kanssamatkustajat saavat kyllä nauttia ympäröivästä luonnosta sitäkin enemmän. Vaihtelemme kuskia sopivin väliajoin, vaikka epun ajaessa juhakin tuntuu ajavan pelkääjänpaikalta. Mutta mikäs siinä jos tykkää (kuski ei vaan oikeen tykkää). Välillä toivoisi, että tienposkessa olisi ABC josta hakea matkaevästä tai käydä helpotuksella, mutta kun kyseinen ketju ei ole vielä huomannut tarvetta Afrikassa, niin joudumme tyytymään puskapissiin ja paastoon.

Rwandasta kotiin ajaessamme sattui tiukka paikka kun meinasi löpö loppua kesken. Rwandan puolella tankkasimme viimisillä frangeilla ja tarkotus oli tankata lisää Tansanian puolella. Kas kummaa kun ei ollut huoltoasemaa sitten n. kolmensadan kilometrin säteellä! Auton polttoainelukema näytti lopussa 30km jäljellä, kun meitä alkoi jo todella jännittämään. Oli meillä teltta takakontissa ja mikäs siinä autossakaan olisi ollut nukkuminen, mutta kyllä se koti ja oma sänky kuitenkin enemmän houkutteli. Siinä sai jo rukoukset heittää yläkertaan, että jos nyt kuitenkin jostain sitä dieseliä löytyisi tai edes jonkun turvallisen paikan yöpymiselle saisi. Seuraavan kylän kodalla pysähdyimme tienposkeen ja kysyimme missä olisi lähin huoltoasema. ”Tässähän se,” tuli vastaukseksi :) Oltiin muuten aika helpottuneita kun äijä kaatoi kannulla nestettä tankkiin. Siinä tilanteessa ei voinut muuta kuin luottaa, että kyseinen neste todella oli dieseliä.

Oli kyllä todella ihanaa vaihtelua Pirkoloiden kanssa ja saatiin nauraa niin paljon, että ei taas vähään aikaan tarvi vatsalihaksia treenata. Kiitos siis Elise ja Heke ku tulitte meille ja houkuttelitte mukaanne Rwandaan ;) Näitä muistellaan vielä!

Habari?

Niin. Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että ensimmäinen työmatka on edessä. Meidän työnkuvaanhan kuuluu paljon matkustelua eri nuorisokeskuksissa. Tämän parin viikon aikana kilometrejä kertyy rutkasti, nimittäin matkaamme Serengetin luonnonpuiston kautta Arushaan, Tangaan, Mombasaan, Nairobiin ja sieltä kotiin Mwanzaan. Mombasassa on Fidan Itä-Arfikan lähettipäivät. Jos kiinnostaa niin vilkaseppa kartasta. Ajetaan Tansania sivusuunnassa läpi ja enemmänkin. Että Varjelusta todellakin matkoilla tavitaan, kun nyt on tämä sadekausikin ja varsinkin tie serengetin halki on kuulemma huono. Norsulaumoistakin on varoiteltu, voivat kuulemma kiukuspäissään kaataa auton. Mutta eihän meillä hätää ole kun kaikkivaltiaan kanssa matkataan. Matka siirtyy päivällä, koska auton peräkonttiin kurkatessa ilmeni, ettei autossa ole minkään sortin toimivia työkaluja vararenkaan irrottamiseen, saati sen vaihtamiseen. Joudutaan siis hommaamaan tunkit ja meisselit ennenkuin uskalletaan lähteä näin pitkälle matkalle.

Koti on pientä viilausta vaille valmis. On mukava asustaa kotona, vaikka talo onkin pieni ja jatkuvasti tulee uusia murheita talon kanssa, kun kaikki on niin huonosti tehty. Tämänhetkinen murheen kryyni on talon ylikuumenevat sähköjohdot. Vähän on liian ohutta johtoa lyöty seinään ku kuumenee niin vimmatusti, että lyö sähkötkin poikki! Nyt on todellakin sadekausi meneillään ja viikon verran on sadellut päivittäin. Yleensä tulee rankkoja sadekuuroja ja sitten kadut on kuraa täynnä. Ihmiset pitelevät sadetta (me mukaan lukien) kaupoissa ja missä tahansa katoksessa. Toisilla viisaammilla on sateenvarjot mukana ;) Kävipä eilen niinkin, että saatiin pidellä sadetta autossa tuntitolkulla kun auto oli korjaamolla ilmastointiasioilla. Korjaamolla meni koko päivä kun sateen vuoksi ei voitu konepeltiä auki pitää, kun ei ollut katosta.

                                                  Tässä olkkarimme ennen ja jälkeen :)

Täällä on paljon arjen iloja, kuten sähkö ja kraanavesi. Joskus voi kuitenkin käydä niin, että nämä molemmat melko mukavat ominaisuudet puuttuvat yhtä aikaa. Näin kävi esimerkiksi eräs ilta kun eppu päätti makeanhimoissaan leipoa pullaa. Internetti on hyvä, mutta kauheesti siellä on kaikkia herkullisia reseptejä ja leivontakuvia, joita sitten itekin haluaa saada maistaa. Tälläkertaa eppu iski silmänsä vaniljapulliin. U-turnista ( kaupungin paras ja kallein supermarket) löyty vaniljan makuista custard powderia, josta piti saada vaniljakastiketta. Ohjeet oli purkin kyljessä seuraavat: sekoita custard powderia, sokeria ja 50ml maitoa. Sitten keitä 450ml maitoa ja lisää seos siihen. Noh, pieni pulma oli se, että kuinka paljon tota jauhetta pitää tohon 50ml:aan maitoa laittaa?? koko tonkka vai lusikallinen vai mitä? Sekoittelin mutulla ja lisäsin kirkkaan keltasen mössön kiehuvaan maitoon kokoajan sekottaen. Eipä menny ku 5 sekuntia ja koko hässäkkä oli yhtä klimppiä. Jaaha. Se niistä vaniljapullista. Mummolla oli aina valtavan hyvät sokeripullat ja niimpä ajattelinki kokeilla samanlaisia samoilla geeneillä. Siinä vaiheessa meni sähköt ja talo pimeeks. Tulitikut kaivettiin esille ja kynttilät palamaan. Vähän harmitti, että näinkö jäi pullan teko kokonaan. Puolisen tuntia meni ja kas, sähköt palas. Ei huonoa jos ei jotain hyvääkin, pitkän kohotusajan ansiosta saatiin tuplasti pullia! Pullat uunissa ja vesi kielellä ja pam! Keittiön vesiputki hajos! Vettä alko työntymään semmosella volyymillä, että ajateltiin jo uikkarit vetää päälle ja ottaa iltakylpy keittöinlattialla. Onneks kuitenki lavuaari veti niin uskollisesti, ettei lattialle asti ehtinyt. Pitkällisen etsinnän jälkeen löytyi vesipiste, josta saatiin vedet poikki. Samalla tosin lähti naapuriltakin vedet. Yhä se hana tiputti koko seuraavan yönkin ja seuraavana päivänä päästiinkin siitä ruostehanasta eroon. Että kuten sanottu niin aina näistä ongelmista seuraa jotain positiivistakin ;)

Naistenpäivä muutti kaiken

Hei taas!

Kuukauden maassa olo on tehnyt ihmeitä ja elämä on alkanut näyttämään posiitiiviset puolensa. Asuntomme on muuttumassa kotoisammaksi ja ollaan saatu jo ruokapöytä ja tuolit puusepän pajasta. Jospa ensiviikolla olis muutto omiin oloihin?

Vanha land cruiserimme on tullut osaksi perhettä ja luottamus vanhaan menopeliin on kasvanut roimasti. Ollaan huomattu, että ilmastointi trooppisessa ilmastossa on yliarvostettua. Jos autossa on neljä ikkunaa, joista kolme toimii lähes moitteettomasti, niin who needs A/C?? Jos paikallisia kulkuneuvoja yhtään seuraa sivusilmällä, niin siellä se vasta hikinen tunnelma onkin kun kolminkertainen määrä ihmisiä istuu liikkuvassa saunassa. Meillä sentään on tilaa käyttää jopa vastaa ilman että se osuu toista silmään kun hahdestaan huristellaan.

Harrastusmahdollisuuksia täällä on vähän hintsusti, mutta onneksi päivittäiset lihaskuntosuoritteet tulevat tehtyä päivittäin autossa, kun jännität niskalihaksia jotta pää ei kolise ikkunaan, keskivartalon lihakset pysyvät vahvoina kun koitat pysyä penkillä. Juoksuharrastuksen päätimme lopettaa ennen kuin ehdimme aloittaakaan kun Juhan lenkkarit varastettiin rahdista. Sen sijaan olemme alkaneet tehdä päivittäisiä kävelylenkkejä kaupungilla etsien kotiimme sitä sun tätä sieltä sun täältä. Mukavasti kertyy kilometrejä kun mitään ei löydy mistään. Tehoa treeniin antaa vähäiset parkkiruudut, kun joudut jättämään autosi hieman kauemmaksi. Samalla saa nostettua sykettä kun joutuu jännittämään laittavatko paikalliset parkkipekat autoosi rengaslukon, vaikka olisit parkkeerannut täysin laillisesti. Toisaalta tästäkin voi koitua jotain positiivista, nimittäin swahilinkieli kohenee kun koittaa muitakieliä ymmärtämättömälle selittää, että et ole rikkonut lakia, etkä todellakaan aio maksaa sakkoja.

Elämme edelleen matkalaukkuelämää ja asumme evakossa naapurissa. Vaikka yleisesti ajatellaan, että krooninen matkalaukkuelämä voi rassata mieltä ja olla hyvin hermoja raastavaa, olemme huomanneet siinä monia hyviä puolia. Esimerkiksi vaimon nalkutus epäsiisteydestä on vähentynyt olemattomiin, sillä silmä yksinkertaisesti tottuu yllättävänkin nopeasti yhteen isoon kasaan vaatteita keskellä lattiaa. Se on kuitenkin meidän yhteinen kasa. Toisaalta Epulla tulee nostalginen olo vuoden takaisesta Tangan kirpparista kun hän istuu lattialla ja penkoo kasasta jotain kivaa. Riemulla ei ole rajaa kun löytää silloin tällöin jotain mitä etsii. Peinistä asioista se onni koostuu.

Ei tässä vielä paljon safareita ole ehtinyt miettiä, kun omasta pihasta lötyy melko kattava eläitarha. Aamuviideltä alkaa livekonsertti, jota säestää paikallisista eläinlajeista koostuva sekakuoro. Solistin äänentoistosta vastaa paikallinen moskeija. Harmonia ja soinnutus ei ole välttämättä kovin kaunista, mutta varsin persoonallista.

Länsimaalainen ihminen on tullut aivan liian riippuvaiseksi sähköstä. Täällä sitä oppii tekemään monenlaista mukavaa ilman sähköä. Ehkä mukavin kaikista on paheksuttavana pidetty mässäily jota saa tehdä luvan kanssa kun sähkökatko kestää tarpeeksi kauan. On näet syötävä jääkaappi ja pakastin tyhjäksi ennen kuin ruoka mätänee kelvottomaksi. Ja voi veljet sitä ”fiivistä” ku jäätelön saa ottaa pakasteesta valmiiks notkeena ja jopa juoda lasista! Kynttilänvalossa haalean viileä jätski käy täysin Ainon ihanan maitosuklaan korvikkeesta. Et edes huomaa silmällä eroa.

Ihmisanatomian opiskelu on tullut jo tutuksi, joten olemme laajentaneet eläinanatomiaan. Koiran ja kissan leikkauksessa hyvänä leikkaussalina toimii esim autotalli ja leikkauspötänä pingispöytä.

Tästä on hyvä jatkaa matkaa ja katsoa mitä tulevat päivät tuovat tullessaan. Mikäs meillä ollessa Herran kukkarossa! 

Back to Tanzania!

Palttiarallaa kolme viikkoa on jo hurahtanut täällä pallon toisella puolella ja vipinää ja vilskettä on riittänyt. Oltiin noin viikko Dar Es Salaamissa Lepojärvien mahtavassa palatsissa, jonka jälkeen lennettiin koko konkkaronkka tänne kotikaupunkiimme Mwanzaan. Pieni alkushokki oli kun nähtiin meidän asunto. Kauheesti ei ollut odotuksia, mutta se alitti nekin. Oli se melkonen rotankolo äkkinäkemältä. Sitä ajatusta sulateltiin ensimmäinen ilta ja painuessa pehkuihin mietittiin, että mitenköhän siitä sais asuttavan. No, siinä ne yöt meni matkalaukkuelämää eläen, sillä talossa ei ollut kaappeja minne vaatteita tai muitakaan tykötarpeita purkaa. Suurin puute oli ehdottomasti keittiö, jos sitä paljon keittiöksi pystyi edes kutsumaan kun eihän siellä nököttänyt kuin lavuaari ja ruosteinen hana.

Ensimmäisellä Mwanzaviikolla kävimme tutustumassa tulevaan työapajaamme, nuorisokeskukseen. Lisäksi perehdyimme enemmän ja vähemmän tulevaan vuoteemme liittyviin käytännön asioihin. Sitten oli vuorossa Nairobi reissu, jonka tarkoituksena oli tutustua aluekoordinaattoriimme ja muihin lähetteihin, sekä ostella sitä sun tätä tyhjään asuntoon. Matkaan lähdettiin yhdessä pihanaapuriemme Vireniusten kanssa varhain aamulla juuri ennen auringonnousua ja perillä Nairobissa oltiin noin yhdentoista tunnin ajomatkan päästä. Maisemat olivat niin hulppeat, että tuskin ollaan sellaisia ennen nähty, vaikka paljon nähty ollaankin. Maasto oli hyvin vaihtelevaa tasangoista vuoristoon ja laaksoihin. Nähtiin mm. seeproja ja kirahveja, apinoita, monia isompia ja pienempiä kyliä, kaatunut rekka, sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Varjelusta näillä matkoilla kyllä tarvitaan, jotta hengissä perille selvitään.


Nukkua ei malttanut yhtään, vaikka kauheesti väsyttikin. Sakotkin melkein saatiin, mutta jostain kumman syystä meitä armahdettiin, vaikka vauhtia oli 50:n alueella 95. Poliisistoppeja oli kaikkiaan noin kymmenkunta matkan varrella. Yleensä ne vaan kyseli kuulumiset ja määränpään ja toivottivat hyvää matkaa. Heti seuraavana päivänä mentiin kaupunginvirastoon anomaan multi entry viisumeja Keniaan. Meitä juoksutettiin luukulta toiselle ykkösestä seiskakerrokseen. Hissit oli niin täyteen ahdattuja, että päätettiin ottaa liikunnan kannalta ja talsia 137 porrasta ylös ja alas ja ylös ja alas. Hikeä pukkas ja neljän tunnin asioinnin jälkeen tuntui että päivän työ oli tehty. Pieni ihme sekin, että ne viisumit saatiin parissa päivässä ja vain yhden maassakäynnin jälkeen kun yleensä vaativät vähintään kolme käyntiä. Nyt sitten on vapaakulku Kenian puolelle, että voitte ystävät hyvät lentää myös nairobiin kun se on meitä lähempänä kuin Dari :)

Nairobin reissuun saatiin ympättyä myös vierailu adoptiomatkalla olevan tuttavapariskunnan luo, joilta saatiin majapaikkaa pariks yöks. Ainiin ja pakko mainita myös Toi market (kirppis), jossa saa harjoitella toden teolla tinkimistä :) Moneen otteeseen saatiin todeta, että Nairobissa tosiaan on kaikkee!

Kuuden päivän päästä kotiin tultuamme meidän pikkumökin värikkäät seinät olivat saaneet uuden valkoisen värin (samoin kuin eräät huonekalutkin) ja keittöin kattoa oli korjailtu niin että pellit ja mullat saatiin pois silmistä. Sitten alkoi kalusteiden hankinta, joka ei sekään ole niin yksinkertaista täällä, sillä niitä pikku putiikkeja on siellä ja täällä ja mieleistään ei aina niin helpolla löydy. Hintaakin näillä jokseenkin huonolaatuisilla kalusteilla on ihan riittävästi. Asunto näyttää kuitenkin jo paljon siedettävämmältä ja uskalletaan uskoa siihen, että siitä saa ihan kodikkaan, siitäkin huolimatta, että suihkussakäynti kastelee koko wc:n, sillä suihku on keskellä wc:n kattoa :)

Piha meillä on mitä ihanin. Siellä kasvaa monenlaista mukavaa, mm. mangoja, papajaa, appelsiineja, guavaa, limeä, granaattiomenaa, maissia, chiliä...ja toivottavasti kohta istuttamamme vesimelonit, salaatit, sipulit ja porkkanat. Että lääniä riittää. Näistä ihanuuksista huolehtii pihamies Juli. Lemmikeistä löytyy pari koiraa ja kissa ja paljon paljon liskoja.