Goa

Tässä vihdoin taas pari viikkoa jälkikäteen vähän Goan tunnelmia. Itseasiassa syy tähän mun hitauteen löytyikin tästä koneesta! Tämä meidän tietokone on niin hidas, ettei tällä viitti enää oikeen tehä mitään. Ja syy siihen on liikaa kuvia. Siinä mulle olisi seuraava urakka; poistaa turhat (varmaan 10 000) kuvaa. Oon jo laatinut vähän suunnitelmaa sen eteenpäin viemiseksi ;) Enää puuttuu toteutus, mutta kuten sanottu, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Mutta siis kuvat on ihan sikin sokin ja niin saa olla, en jaksa nähdä vaivaa nyt sen eteen :) Reissu oli hyvä, rentouttavakin aika-ajoin, mutta kuten arvata saattaa, parin pikkupojan kanssa rantaloma ja rantahäät ovat myös stressaavia ja paljon säätämistä. Turha kuvitellakaan, että lapset pysyisivät puhtaina ja siisteinä muutamaa tuntia kun jalkojen alla on pehmeää ja sileää hiekkaa. Mutta en mä siitä stressannu, vaan siitä, että ei ne jaksa paikoillaankaan olla yhtään. Siinä on itellä vähän häätunnelmat kaukana kun juoksentelee pikkusten perässä. Ulkona on vielä vähän enemmän karkaustilaa kuin sisällä ;) Mutta häät oli romanttiset ja hääpari suloinen. Oli siis kyseessä Intia-Kanada -häät.

Rannalla oli oikeestaan tosi mukava ottaa vaan aurinkoo! tuli sellanen kesäolo kun saa olla aurinkotuolissa ja lapset hetkittäin ihan nätisti siinä vieressä leikkivät hiekkaleikkejään. Aallot oli aika isot ja yllätyin kuinka rohkeesti Kevin sukelteli aaltoihin. Toki mun tai Juhan kanssa. Ensimmäistä kertaa Kevin nautti merestä. Alex pelkäsi sitä ja hyvä niin. Ei ollu pelkoa että olisi mennyt liian lähelle.

Ainut vähän harmittava juttu oli se, kun piti vaihtaa hotellia kesken kaiken. Se missä oltiin ekat kolme yötä (Royal Orchid Utorda beachilla), oli buukattu täyteen siitä eteenpäin ja oltiin varattu siitä viereiseltä rannalta toinen hotelli. Tai siis niin luultiin, kunnes paikanpäällä paljastui että googlemapsissa oli ihan väärin merkitty se sijainti ja se olikin kaukana eikä edes rannalla kuten beach resort vähän antoi nimenä ymmärtää. Se oli siis aika kaukana. Lähinnä se harmitti siksi kun meillä oli niin paljon kavereita siinä viereisessä hotellissa ja olis ollu kiva viettää aikaa yhdessä heidän kanssa. Niiden hotellilla oli upee uima-allas ja pojat nautti siitä kovasti. No, aina ei voi voittaa ja muutenki se muu porukka lähti pääosin sunnuntaina pois kun me jäätiin vielä tiistaihin asti. Tehtiin retki maustefarmille ja oli aika kiinnostavaa nähdä miten kaneli, pippuri, vanilja, neilikka ja monet muut mausteet kasvaa... ja puissahan ne pääosin ;) Käytiin matkalla silittämässä elefanttejakin.

Hyvät muistot jäi ja enskerralla uudet biitsit! Mumbaista onneksi lentää edullisesti Goalle ja lento on vaan noin tunnin. 

Helmikuun vika

Apua! Helmikuu loppuu ja yhtään postausta ei oo koko kuulta. pakko korjata tilanne kun vielä voi. Vajaa tunti aikaa ;) onkin ollut taas aikamoinen kuukausi. Viikot menee semmosta kyytiä, että hyvä kun mukana pysyy. Kevin käy päiväkodissaan reippaasti, Isi töissä, Alexilla muutosten tuulet puhaltaa ja minä koitan pysyä niissä ja kaikkien muiden tuulien perässä. Aika perhekeskeistä tai vielä enemmän lapsikeskeistä tää mun elo. Välillä meinaa käydä vähän liian raskaaksi, mutta sitten taas pienet asiat piristää. Viimeisimpänä ostelin mattoja niin halvalla, että siitä ilosta riittää vähäks aikaa. Tän kuun aikana oon myös tutustunu pariin uuteen tosi kivaan tyttöön ja kavereita ei koskaan ole liikaa. Varsinkaan semmosia mukavia ja hyviä tyyppejä ;)

Ensviikolla lähdetään Goalle viikoksi. Ihana päästä rannalle vähän "rentoutumaan". Täältä lähtee iso kasa porukkaa, kun lauantaina siellä on yksien kavereiden häät. Ihana oikeestaan päästä rantahäihin. Oon koittanu ettii mekkoo viime aikoina, mutta yllättäen silloin kun jotain ettii niin eihän sitä löydy. Ja nyt on just ollu talviale ja kaupoissa kevät mallistot, eli ei mitään hulmuavia kesämekkoja liioin tarjolla. Mitään ahdasta ja puristavaa koteloo en haluu pukee, joten meen nyt sitten yhellä joka mulla on. Korkkareita ei tarvita ku ne vaan uppois hiekkaan, joten jotku kivat läpsykät sais tulla vielä vastaan. Aika tässä vaan loppuu kesken. Niin monia asioita täällä saa ettiä ja hakee. Varmaan monenlaista löytyy jos vaan löytää :). Kuvittelen välillä meneväni Sokokselle ja mietin miten helpolla sieltä saiskaan vaikka mitä mitä tarttis. Täällä kierrät siellä ja täällä ettimässä. Ja se mikä mua niin hermostuttaa kaupoissa, on se kun siellä on niitä myyjiä niin paljon, mutta kukaan ei tiiä mistään mitään. Jos haluaa asiantuntevaa palvelua niin sitä saa kyllä haluta, muttei yleensä saa. Vastataan ihan mitä sattuu, jotta vaan saadaan myytyä. Aaargh kyllä ottaa välillä päähän! Kaikenlaisia systeemejä täällä kanssa, jotka vaatii totuttelua.

NO eiköhän tämä tässä riitä. Ei oo kuviakaan kun niiden säätäminen tänne on niin aikaa vievää, että saa nyt jäädä kun nukkuma-aikakin jo on.

Toivottavasti saan jotain Goan terveisiä tänne sitten kuvineen :)

Hyvää loppu viikonloppua!

-E

Ulkoilua Mumbailaisittain

Lauantaina haluttiin vielä poikia ulos. Mietittiin tovi jos toinenkin, mihin niitä voisi oikein viedä. Joitakin sisäleikkipaikkoja oli vaihtoehtoina, mutta kun luin kävijöiden kommentteja eräästäkin paikasta, siellä sanottiin, että aikuinen saa maksaa istumapaikastaan "kahvilassa" sillä aikaa kun lapsi leikkii. Eli siis käytännössä jos odotan leikkipaikan sisällä, maksan siitä. No mua alko ärsyttämään samantien moinen typerä sääntö ja rahastus, joten se vaihtoehto suljettiin pois. Tässä ihan lähellä on yks hop ´n pop -leikkipaikka, mutta se on pieni ja kohtalaisen kallis (noin 5-6€/tunti /lapsi). Joten se on aika paljon kahdesta lapsesta TUNNISTA. Käydään siellä silti joskus, mutta nyt haluttiin jotain erilaista.

No, sitten kun ei kertakaikkiaan keksitty mitään mitä tässä lähellä voisi tehdä joka olisi kuitenkin vähän tavallisesta puistoilusta poikkeavaa, päätettiin lähteä läheiselle rannalle. Toki tiedettiin, että yksin rauhasta ja hiljaisuudesta siellä ei saa nauttia, mutta ainakin lapset saisivat leikkiä hiekassa. 

Kuvat kertovatkin sitten mitä se oli. Yksi toisensa perään tuli kysymään saako ottaa yhden kuvan. Välillä siinä oli oikein piiri ympärillä. Kaupustelijat (jopa pikkulapset) tulivat tarjoamaan ilmapalloja, kahvia/teetä, apinan tanssiesityksiä... 

Semmonen kiva iltapäivä se.

Sunnuntaiaamuna kun Alex oli jo tovin ollut hereillä ja Juha ja Kevin vielä nukkuivat, päätin vihdoin lähteä katsomaan miltä meidän vieressä kulkeva Linking road näyttää kun se on suljettu liikenteeltä. Toinen puoli isosta kadusta on siis suljettu autoilta aina sunnuntai aamuisin ja siellä näkyikin kaikenlaista kulkijaa ja "urheilijaa". Yksinäistä ei tälläkään kertaa ollut. 

Työntelin Alexia rattaissa ja yhdeksän aikoihin oli vielä ihan kohtalaisen hyvä kävellä reippaamminkin. (Sitten alkoi olla väkeä jo liikaa, että se meni sellaseks pujotteluks).

Kanssaliikkujia näki rullaluistimilla, -ja laudoilla, polkupyörillä ja potkulaudoilla. Osa taiteili liiduilla katuun, toiset pelasi tienposkessa krikettiä tai sulkapalloa. Oli jokunen äijä keksinyt tulla pelaamaan jotain varmaan paikallista kuulapeliäkin ;) Että siis vain mielikuvitus rajana mitä kaikkea tällä harvinaisella avoimella tilalla voi harrastaa. 

Taidetaan mennä taas ensisunnuntaina ja sitä seuraavana. Taidetaan ottaa ihan tavaksi. Oli se niin mukavaa kuitenkin kun on joku paikka jossa liikkua ja työnnellä rattaita :) ja kaiken lisäks kun tuo tie on ihan tossa vieressä! Kunhan saadaan Kevinille pyörä niin siinä onkin hyvää tilaa pyöräillä sitten. Jos menee aamusta aikaisin 7-8 välillä niin luulen, että pääsis ihan hikiliikkumaankin eli reippailemaan. 

Ollaan muuten otettu Juhan kanssa tavaksi aina välillä kävellä rappuset tänne 12 :een kerrokseen. se se on liikuntaa se!! :D Juha varsinkin jos käy alakerran salilla niin kävelee alas ja ylös. Silloin on vaan kylläkin kymmenen kerrosta ;)

UUSI VUOSI, UUDET KUJEET

Taas täytyy vähän ylistää meidän intialaisia ystäviä ja kavereita ja tätä kommuunia ja sen rentoutta. Tunnen oloni täällä usein kotoisammaks kuin suomessa. Näin aidosti oma itsensä ei ihan joka paikassa tai joka seurassa pysty olemaan.  En muista milloin olisin rentoutunut ja nauranut niin, kuin tänä uutena vuotena tanssiessa ja laulaessa tai kuunnellessa kun vuoron perään joku kävi laulamassa bändin kanssa ja pistämässä itsensä likoon.  Sepä se, pistää itsensä likoon! Arvostan sitä niin suuresti kun ihmiset uskaltaa tehä hassuja ja hulluja juttuja pelkäämättä, että ihmiset pitää outona tai kummallisena. Ihan turhan usein ajatellaan, että mitä muut meistä ajattelee. Itekin. Ja inhoon sitä. Oonkin paljon miettiny, että kuka mä oikeen oon tai millanen oikeestaan oon ja oon alkanu hahmottamaan asioita, jotka saa mun veren virtaamaan ja mistä mä sytyn oikeesti.
Anyway, Se oli semmonen juttu, että jokainen (no ei kaikki ehtiny) kävis laulamassa yhen biisin bändin kaa. Mulla oli niin kova flunssa ja nenä ihan tukossa ni kerroin vaan vitsin :D haha... sen ainoon jonka edes muistan ;)

Otettiin uusi vuosi vastaan katolla. Terassi oli valaistu kauniisti ja sinne oli tilattu pöydät ja tuolit ja pojat grillaili ja tarjoili hampurilaisia. Oli niin ihana viileä ilta, että sai pitää oikeen takkia! :) Teemana oli "bling" ja kaikilla oli enemmän tai vähemmän jotakin kimaltavaa. Katolta oli kivat näkymät ja valot loistivat pimeässä yössä. Ah, se oli vaan niin mukavaa. Tämmösiä pirskeitä ei Suomessa voi järjestääkään. Ainakaan tähän aikaan vuodesta.

Ilotulitteitakin oli ja yöllä oli jo niin kylmä (varmaan 23 astetta), että ihan paleli! Lapset oli kotona lastenhoitajan kanssa ja saatiin ottaa siis todellaki ilo irti.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Itse toivon ja haaveilen, että saisin aikaiseksi jotakin mistä oon haaveillu jo pitkään. Saisin ainakin aloitettua. Toivon, että jotain jännää tapahtuisi, että meidän täällä olo saisi olla siunauksena niille, joita varten täällä ollaan. Toivon myös, että oma Jumalasuhteeni saisi syventyä.  On ihana tietää, että Taivaallisen Isän käsivarsilla saan olla tuli mitä tuli. Tsendit ja villitykset tulee ja menee, mutta tämä yksi pysyy. Tämä vuosi on ollut raskas, mutta myös paljolti huippu!

Kylävierailu

Kävin vierailulla kolmessa eri kylässä lokakuussa. Matkat kesti noin 7 tuntia suuntaansa, mutta maisemafilmiä katellessa se taittui aika mukavasti. Fidalla on kummilapsia näissä kylissä ja olivat järjestäneet sellasen urheilupäivän niihin kyliin ja pääsin sitten mukaan kuvaamaan tapahtumia. Tunnelma oli niin ihanan rauhallinen suurkaupunkiin verrattuna. Oli kuin aika olis pysähtyny ku oli niin hiljaista ja suloista maalaiselämää. Autontyyttien sijaan kuului vuohien ja lehmien ammuntaa.

Maisemat oli vallan kauniit kun noustiin ylöspäin

Porukkaa oli purolla pyykillä ni pidettiin pieni tauko siinä

Tässä vähän makua siitä, miten siellä eleltiin. Huvittavinta ja vähän kauheetakin oli, kun vuohet, lehmät ja ihmiset siinä sulassa sovussa jakavat majan ja pihan. Lörtsykasoja oli pitkin poikin ja pikkulapset siellä konttaili seassa...

Lapset odottelee pelien alkamista

Yhtenä lajina oli säkkihyppy

sitten oli viestipelejä

ja limeä kuljetettiin lusikassa

Ekassa kylässä sade yllätti ja siirryttiin sisätiloihin sadetta pitämään. Pieneen taloon mahtui kummasti porukkaa ;)

Hulavanteita pyöritettiin ekaa kertaa, mutta vanne pyöri hienosti!

Paimenpoikia vuohineen

Oli mukava viikonloppu, mutta aijettä oli kotiinkin mukava palata! Vaikka oma tyyny olikin mukana, niin nukuin tosi huonosti molemmat yöt ni omaa sänkyä oli ikävä. Ja tietysti poikia, kun ekaa kertaa olin jopa pari yötä poissa kotoa ainakin Alexin aikaan.  Mutta on ne sellasia reissuja, että saa taas vähän miettimisen aihetta.