Ylä- ja alamäkeä

Sen kunniaks, että tänään on 15. päivä, joka tarkoittaa taas sitä, että tasan kuukauden päästä on tarkoitus lentää Suomeen - kerron paljastuksen :) Aika monet tietääkin, mutta blogin lukijoille etuoikeutena paljastastettakoon, että meidän perhe lisääntyy yhdellä pienellä syyskuussa. Tästä syystä mun ja Kevinin Suomiaika tulee olemaan melko pitkä - jopa melkeen 4kk. Tämä on tietysti samalla tosi kiva, mutta samalla vähän pelottavan pitkä aika olla ilman kotia ja kuluttaa muiden  nurkkia. Varsinkin sitten kun uusi pikkupallero syntyy. Sen takia, että tullaan suomeen jo niin aikaisin kesällä, tarkoittaa myös sitä, että Juhalla ei oo mahdollisuutta olla meidän kanssa kokoaikaa. Ollaan järjestelty silleen, että Juha tulee saattamaan meidät suomeen ja palaa kesäkuun lopussa takaisin vielä Dhakaan noin 1,5 kuukaudeksi. Tulee sitten elokuun lopulla ja käyttää ne muutamat kertyneet kesälomapäivät ja siirtyy sitten isävapaalle.

Viidennen kuun kumpare.

Viimeksi tuli vähän vuodatettua, joten pitää välillä ajatella positiivisestikin. Tänään mentiin Kevinin kanssa aamupäivällä tonne "meidän" klubille uimaan. Siellä oli hiljasta ja oli ihana oleskella vaan altaalla ja katsella kun Kevin leikki paloautoillaan. Niin, sen tämän hetken ihan ykköslelut on kaksi pientä paloautoa, palomies ja pari sellasta autotallia/taloa. Piipaapiipaa kuuluu sieltä ja täältä. Nuo samaiset paloautot piti sitten ottaa mukaan myös altaalle. Pikku-kulta myös nukahti juuri paloautot kädessään :)

Meillä alkaa olemaan aikamoiset taistelut päiväunista. Kevinillä on ollut jo pienestä asti vähän vaikeuksia mennä nukkumaan. Välillä se helpotti, mutta nyt on taas - liekö iästä johtuvaa vai mitä ongelmaa mennä nukkumaan. Varsinkin päiväunille on ihan mahdotonta välillä nukuttaa. Jos sattuu nukahtamaan autoon sopivasti, silloin sujuu hyvin, mutta jos kotona pitää nukuttaa niin menee helposti tunti jos toistakin. Tänään mm. jäi päikkärit väliin ja siitä hyvästä otin vähän aikaa itselleni näin illasta ;)

Lienee syytä iloita, että Kevin vihdoin ja viimein on saavuttanut 10 kilon rajan :D Niin, eihän tuo oo kuin 1v ja 10kk, että lienee aikakin. Kohtahan sitä ei jaksa kanniskella enää senkään vertaa mitä nyt! Varsinkin kun tuota etumustakin alkaa olemaan aina vaan enemmän ja enemmän. Pitäis varmaan tasapainon vuoks kantaa Kepsukkaa selässä.

Täällä kyllä riittää jokapäivälle omat murheensakin. Tänään nimittäin ajattelin kokeilla ekaa kertaa sellasta raakaomenatorttua, eli ei mitään paistamisia yms kypsytyksiä, vaan sellasta rasvatonta, jauhotonta ja pääsiassa sokeritonta herkkua. Pääsin hyvään alkuun, kunnes blenderi kuumeni ja kärysi ison vastuksen alla. Meni siis toisinsanoen rikki. Ottipas päähän. Joudun etsimään täältä jonku kapistuksen tilalle. Vielä kun täällä on paras mangokausi kun ollaan pois ja oon jo ohjeistanut apulaisen (hyvissä ajoin), että täyttää pakastimen sitten mangososeilla :) Nyt joudutaan kantamaan koko hötäkkä Suomeen ja toivomaan että menee takuuseen. Alle vuoden ikäinen laite kun on.

Välillä tuntuu kuin asuisi jatkuvan remontin keskellä. Aina joku kohta repsottaa, hajoaa tai on muuten vaan kesken.  Semmosta se varmaan on täällä näissä maissa.

Yritän keksiä Kepsukalle virikkeitä täällä kotona, jottei ihan tylsäsi aika tule.

Yks kaunis päivä maalailtiin sormiväreillä. Ne olikin aika hitti ja kohta mulla oli pieni värikäs intiaanikaveri. 

Saatiin me jotain paperillekin - Kevinin pieniä jalanjälkiä :)

Kevinistä, niinkuin meistä kaikista on mukava saada kavereita kylään. Jos meno menee ihan ranttaliksi, tämä on hyvä keino vähän rauhoittua. 

Vuodatus

Nyt on pakko vuodattaa kun suorastaan ärsyttää niin paljon. Nimittäin tämä täkäläinen ruokakauppojen valikoima!! En tykkää muutenkaan tehä ruokaostoksia, mutta täällä suorastaan välttelen sitä, syystä että täällä ei kaupoissa ole valinnanvaraa juuri missään. Lisäksi moniakaan raaka-aineita ei saa tai sitten ovat niin ylihinnoiteltuja, että niitä ei osta kuin viimeisenä oljenkortena. Tästä esimerkkinä marjat. Niistä saisi vaikka mitä herkkuja, mutta maksavat 7,5 euroa pieni, oisko 400g:n paketti. Siitä tekee just pari smoothieta ja loput syö sellaisenaan (tai Kevin syö) kun itse ei raaski.

Elämä on vaan niin paljon vaikeampaa kun ei ole mitään "valmista" ja kaikki pitää tehä alusta loppuun. Ei saa raejuustoa, rahkaa, kunnon hunajaa (jossa ei sivumakua), ruisleipää (tietenkään), moniakaan siemeniä, joita vois tunkee leipään, ei leseitä, erilaisia jauhoja, ulkomailta tuodut (parhaat) hedelmät kuten luumut, nektariinit, kiivit maksaa n 10€/kg...ja noita marjojakaan ei aina edes ole, jugurttia pari eri sorttia ja nekin ihan liian kalliita, puhumattakaan juustosta!! Googletin just jotain välipala- ja iltapalareseptejä, kun on niin tajuttoman vaikea keksiä mitään syötävää nirsolle pojalle ja vähemmän nirsolle itselle.  Kovasti haluaisin syödä ja syöttää terveellistä ruokaa täälläkin, mutta kun mahdollisuudet on niin minimit, että ideat on loppu kokoajan. Hyviä reseptejä olis netti pullollaan mutta raaka-aineista saa vain murto-osan. Niin, niistä goolen tuloksista - hermot meni kun siellä oli hyviä mozzarella-mitälie- perunarieskoja ja ajattelin että joo jotain perunarieskoja vois tehä iltapalaks vaihteeks. No ohje alkoi: 6 palaa perunarieskaa.... !!!

Oliskin ne rieskat ja ruispalat tuolla hyllyllä mistä vois käydä ne ostamassa! Leipää voi ja oon tehnytkin aika paljon, mutta jauhoissa ei ole paljoa valinnanvaraa, eli se on sitä samaa epäterveellistä vehnää... siemeniä toin Bangkokista, nekin kohta loppu samoin kuin ruisjauhot.

Että suomituliaisina laukut taitaa täyttyä ruokatarvikkeistä!

Voitte vaan kuvitella miten ikävä on Suomalaisia ruokakauppoja. Ja jos lapsi edes söisi mitä on tarjolla, mutta kun hälle ei kelpaa melkeen mikään.

Näin täällä meillä tällä kertaa. Tässä ehkä myös suurin syy suomi-ikävääni...

Tässä vähän kuvaa tästä "tuoreosastosta" sitä on toinen samanlainen puoliska vielä, jossa on lihat ja maidot. Sitten 70% kaupan osuudesta onkin kuivamuonaa... Ja siis tämä hedelmäosuus pitää sisällään ylikalliit tuontihedelmät. Käytännössä kaupasta voi ostaa omenia, banaania, vesimelonia (kun kausi), appelsiineja, ananasta ja viinirypäleitä. Muihin ei meikäläisillä olekaan varaa. Jopa Thaimaasta tuodut hedelmät on heti tupla-triplahintaisia. Ulkoa saa vähän halvemmalla nämä samat, mutta usko tai älä, usein ei vaan jaksa käydä hakemassa sieltä kun sitten on kerjäläiset kukkarolla myös. Ja juu on noita juustoja joitakin sortteja mutta katsopas hintalappu ensin ja mieti sitten ostaakko vaiko eikö... 

Kiitos ja anteeks.

Uusi vuosi

Täällä tullaan vähän perässä, eli vuosi vaihtui vasta viime sunnuntaina :) Tai siis ollaan varmaan eletty jo vuotta 2013 ainakin kalenterien mukaan. No, lähdettiin sitten mekin katsomaan vähän tunnelmia puistoon. Siellä, niinkuin missään muuallakaan täällä, ei tarvi olla yksin. Seurassa aina tunnelmallisempaa vai mitä?

Pidemmittä puheitta mennään suoraan kuviin ;)

Kanakauppiaat myyvät takuutuoretta kanaa. Stressivapaita tuskin ovat...

Tämän naisen maja on suoraan ison tien varressa. Siinä kerjäilee varmaankin päivisin...

Ja näyttäis tulisijakin olevan ruuanlaittoa varten.

Riksa siellä riksa täällä

Mies ja häikäisevä sateenvarjo

Rumpukauppias

Ja tietysti Angry Birds ;)

Kevin sai oman rumpunsa. Poika onkin kova rumpali. Päällä apulaisen ostama perinteinen asu, joka kuului näihin kekkereihin. 

Pähkinöitä

Oltiin taas ainoat valkonaamat. 

Puisto oli ihan kiva, siellä oli lampikin jossa rohkeimmat uiskentelivat.

Madeleine, Sofia ja meidän poppoo

Lasten liukumäki. Turvallisuus ennenkaikkea.

Kasvomaalausta kaikille halukkaille ja niillekin jotka ei halunnut. (Yritti väkisin maalata mutkin!)

Tässä nyt jotain tunnelmia. Viimepäivinä on ollut ihanan viileetä, jos se nyt on mahdollista tähän aikaan vuodesta. Vettä on satanut joinakin öinä, joten aamulla on ollut jopa ihan siedettävää. Täytyy sanoa, että kyllä päivittäin on jo ruisvoileivät ja pakastemarjat Suomalaisella ainoalla oikealla hunajalla mielessä. Että kunhan täältä kesällä sinne pääsee niin tietää mitä kaupasta ensimmäisenä hakee ;) 

Tänään leivoin patonkia, tosin ihan vehnästä vaan. Toiseen laitoin voita ja valkosipulia väliin. Apulainen tekee parhaillaan jotain täytettyjä kasviksia. Täytyy sanoa, että arjen helmiä on usein se kun saa ruuan valmiina pöytään. Ja yleensä vielä hyvää ruokaa. Ja tietenkin kun halutaan oikein herkutella, tehään jotain "suomalaista" tai sellasta josta tulee kotoisa olo. 

Road trips

Pääsiäisvapaiden kunniaksi päätettiin repästä ja lähtee baanalle. Eipä olla Dhakasta poistuttukaan muutoin kuin lentokentän kautta. Lähettiin sitten ihan kolmen perheen voimin matkaan. Ensin suunnitelmana oli mennä Fantacy Kingdomiin, eli paikalliseen huvipuistoon, jossa ei siis olla käyty aiemmin. Se oli sunnuntaina kiinni, joten otettiin plan B käyttöön. Dhakasta noin 40 kilometrin päässä on Resort, jota lähdettiin katsomaan sillä silmällä että josko siellä voisi joskus viikonloppulomailla. Matkanahan tuon pitäisi olla hyvinkin lähellä,  mutta ajettiin sinne ainakin kaksi tuntia. Ruuhkat oli taas perinteiset ja tiet paikoin hyvin kapeat. Perille päästyämme pistimme autot parkkiin ja olimmekin ainoat tyypit henkilökunnan lisäksi. Jokaisen olisi pitänyt maksaa 5€ sisäänpääsyä, joka oli tietysti ihan naurettavaa. Sanoimme, että haluamme vain katsoa paikat. Sovimme, että jäämme syömään jos ei tarvitse maksaa "sisäänpääsymaksua", johon suostuivat. Olikin jo nälkä tullut siinä matkustaessa.

Uima-altaalla oli sitten omat säännöt. Naiset uivat vain t-paita päällä, miehet ilman. Ja uimisesta tietysti lisähinta. No, ei ollut t-paitoja mukana sitä varten, eikä kovin innokkaita uimareitakaan. Lapsetkaan ei juurikaan vinkunut uimaan, vaikka hiki oli koko porukalla.

Tässä olis mökkejä ihanan joen rannalla. Uimista ei suositella. 

Kevin ja Sofia 

Äiti ja sen mussukka

Pikku haaveilija

Meidän perhe

Ah leikkipaikka! Vanhemmat saivat hetken hengähtää. 

Pikkuväki ikkunassa

Roskienlajittelukeskus. Tai yksi niistä. Harmi kun haju ei välity kuvasta. Autoon se kyllä välittyi sillä sekunnilla kun ikkunan avasi.

Autoja silmin kantamattomiin. Ja kerjäläisiä ja myyjiä...

Siinä tien varrella

Komeita rivitaloja

Että sellanen reissu se. Toki Dhakan ulkopuolella oli väljempää ja jopa metsää ja kauniita vihreitä peltoja. Kuvia ei saanut otettua kun autosta saa vain lähinnä vauhtiviivoja. Mutta oli ihanaa vaihtelua!

Toinen tehtiin ihan omalla väellä Dhamondiin, eli yhteen kaupunginosaan Dhakassa. Lähettiin vain lähinnä "huviajo"mielessä, eli katsomaan mitäs kaikkea sieltä löytyy. No ei kyllä löytynyt mitään ihmeellistä, paljon autoja ja rikshoja ja ihmisiä. Ja niitä olis nähnyt lähempänäkin. Matkaan saatiin kulumaan ainakin 3,5h, joka oli lähinnä kaasu- ja jarrupolkimen vuorottelua. Annoin kuitenkin kohteliaasti Juhan lukea karttaa ja uhrauduin ratin taakse. Ainakin puolimatkaksi. 

Mitähän seuraavaksi keksisi? Täytyy sanoa taas, että kyllä maansisäinen matkailu on rankkaa, mutta ei täältä varaa ole poistuakaan. 

Kevin tässä taas moi!

Pitkään aikaan en ole ollut äänessä ja vähän oon huolestunu, että mitä se äiti on musta tänne kirjottanut. Siispä päätin vähän  kirjottaa omasta näkökulmastani totuuksia meidän elämästä. 

Niin me ollaan oltu täällä erimaassa jo aika kauan. Monet on kysyny äitiltä, että miten mä oon sopeutunu tänne. En tiiä mitä se on vastannu, mutta luulisin et mä oon sopeutunu meistä parhaiten. Mua ei niin kiinnosta missä me ollaan, mua kiinnostaa lelut, kaverit ja se että on tekemistä. Mulla on täällä joitakin kavereita joita voisin kyllä nähä enemmänki ja ihan kivoja leluja myös.  Käydään aika usein uimassakin ja aina välillä äiti vie mua uusiin paikkoihin ja uusien lasten luo, jossa on sitten erilaisia leluja.

Mähän olin sillon pienenä uimakoulussa ja siitä oli kyllä hyötyä. Osaan jo uida ihan ite kellukkeilla isossa altaassa! Ongelmana on vaan, ettei mulla oo omia kellukkeita. Äiti kyllä sanoi, että kohta saan sellaset. Mun kaveri kuulemma tuo englannista.  Vesi on kyllä aika kylmää ja sitten pitää lämmitellä välillä. Se onnistuu parhaiten siten, että menee makamaan lämpimille laatoille tai laittaa pyyhkeen ympärille. Aika nopeesti on kuuma taas. Klubilla on muutenki kivaa, kun siellä voi uida, laskea liukumäkeä, pelata guitar heroa tai tennistä. Tai mä en vielä osaa pelata, mut tykkään kattoo ku esim. äiti pelaa.  Tenniksessä mulla ei oo vielä ketään opettajaa kun niiden ( ja isin ja äitin) mielestä oon liian pieni, mutta harjoittelen usein itekseni jos kenttä on tyhjä. Onhan ne monet muutki itseoppineita. 

Nykyään otetaan yhteen äitin ja isin kanssa aika paljon. Yleensä mä hermostun jos esimerkiks en saa jotain herkkua tai pitää lähtee kavereilta liian aikasin tai jos pitää laittaa aamulla päivävaatteet just ku mulle on väkisin illalla laitettu yövaatteet. Se on kumma kun pitää vaihella vaatteita aamuin illoin. Joskus suututtaa myös kun nuo ei tajua mitä mä sanon, vaikka mun mielestä puhun ihan selvästi. Ei sillä että mäkään aina oon ihan perillä niiden sanomisista. Mutta ei se hermostuminen haittaa, ku kyllä nuo isi ja äitikin hermostuu ainakin liikenteessä. En oikeen sieltä takapenkiltä nää tilanteita, mutta niillä vasta hermot menee ku muut on kuulemma huonoja kuskeja ja ne riksapyörät tukkii tiet. Tähän en osaa ottaa kantaa kun en tosiaan sieltä takaa näe kuka mitenkin ajaa ja saatan olla niin uppoutunut johonkin kirjaan.

Mitäs muuta? Voisin kyllä vielä mainita että jos mut johonki (rätti)kauppaan raahataan, ni turha odottaa että istuisin nätisti paikoillani tai pysyn sylissä. Sen verran mua uudet ympäristöt kiehtoo että haluun nähä mitä niiden hyllyjen välissä ja rekkien alla on. Viimekskin löysin sellasen pölyhuiskan yheltä hyllyltä ja siitä sai hyvän hevosen. Ekaks pyyhin sillä vähän pölyjä tosin. Voin kyllä hetken istua paikoillani jos saan kattoo jotain lastenohjelmaa puhelimesta. Mutta se on kyllä ainut ehto. 

No nyt mun pitää mennä nukkumaan. Tai ehkä mä syön jotain iltapalaa kans. Riippuu mitä tarjotaan, et löytyykö mitään mistä mä tykkään tai mitä tekee mieli. Saatan syödä vaan banaaneja jos on. Äiti varsinki ressaa mun syömisistä tai siitä jos oon kokoajan jääkaapilla. Mutta kyllä sekin sitä kaappia aika tiheesti aukoo. Pakko kyllä myöntää et oon aika nirso. Mutta jos mä jostakin tykkään ni sitten mä voisin syödä sitä samaa niin kauan että kyllästyn. Kai äitillä on joku ongelma sen kanssa ku tyrkyttää eri ruokia vähän niinku joka päivä. Yhtenä viikkona söin kyllä makaronilaatikkoa monta kertaa päivässä ja monena päivänä. Kai se tajus mun vinkistä kun otin jääkaapista ketsuppipullon ja pyysin ruokaa ;)

no nyt hyvää yötä, good night!

-Kevin