I´m dreaming of the white christmas...

Niin joulu tulee ja sitä yritetään toden teolla tehdä jollain tavalla tuntuvaksi, kun täällä ei näy joulusta merkkiäkään missään. Ollaan kuunneltu joululauluja, jotta pääsisi tunnelmaan ja kohta on nekin kuunneltu puhki :) Naapurissa käydessä voi päästä vähän joulutunnelmaan, ku siellä laitettiin jo kuusi ja jouluvalot. Jos oltais täällä kotona joulun yli niin oishan se ehotonta, että jotain kuusen tynkää pitäs virittää. Nyt kuitenki mennään Zanzibarille viettämään joulu Juhan isän perheen kanssa. Ne tulee parin viikon päästä ja siihen mennessä meidän pitääkin pakata ja tyhjentää tämä mökki. Vielä ei oo edes rahtiasiat kunnossa, että millä nämä kamat täältä siirretään Suomeen. Mutta se on selvittelyn alla.

Jännä juttu kun nyt ekaa kertaa tuli sellanen suomijouluikävä. Aloin miettimään jouluruokia, lunta, jouluvaloja ja kaikkea sitä tunnelmaa kaupungilla....tuli sellanen olo että ei haittais vaikka joulun suomessakin viettäis. Mutta erilainen jouluhan tästä taas tulee hiekkarannalla, palmujen katveessa. No tuskin paha sekään ;) Juha meni pelaamaan pitkästä aikaa squashia. On nuo urheiluhommat ollu niin vähissä täällä. Suomessa pitää alottaa sitten kunnon kuntokuuri?

Juha pääsi opsikelemaan keuruulle English linelle, jossa hän tekee raamattuopintoja kevään ja sitten jos ei muttia tule matkaan niin syksyllä tehään lähetyslinja pois alta. Näyttää menevän silleen, että vuosi kerrallaan... olis kyllä jo mukava asettua johonkin ja ostaa kämppä, mutta mistä? Jospa se ois sitten vuoden päästä selvää...eihän sinne asti tarvii tietääkkää.

Meillä on kyllä kamala siivo täällä kotona nyt kun on tämä muutto käsillä. Pahvilaatikot seisoo lattialla ja niihin tulee heitettyä  tavaraa yksi kerrallaan. tästä kaikesta krääsästä pitäs osata päättää mitä raahataan mukana ja mitä jätetään. Kaikenkaikkiaan on ollu huippu vuosi, mutta ainakin minä oon jo valmis suomeen. Huomaan että mulle on tullu Afrikkaväsymys ja kaikki asiat ottaa helposti päähän ja hermostuu pienistä. Tämä työkenttä ei oo mikään helpoin ja vois sanoo että yksi vuosi täällä vastaa ainakin viittä vuotta suomessa. Niin paljon täällä tulee uutta ja opittavaa joka päivä. Vaikka siellä suomessa onkin kylmä, eikä vaan kylmä vaan TOSI kylmä kun tullaan, niin nyt tuntuu että sekin raikkaus on ihan paikallaan. Vuoden on aurinko paistanut enemmän tai vähemmän ja jos ei ulkona ole tarpeeksi lämmin ollu niin sisällä viimeistään. Täytyy ottaa sellanen asenne sinne paluuseen, että ottaa kaiken irti siitä kaikesta toimivuudesta ja saatavuudesta. Tänäänkin tein suunnitelman että teen jauhelihapihvejä ja salaattia. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti kun pihvit oli uunissa. Sitten ei tullut vettä enkä saanu pestyä vihanneksia. Se meni vähän puihin ja nyt vasta illalla tein sen salaatin ( käytin pullovettä kun ei vieläkään raanasta saa). Että sellasta se on välillä täällä. Suunnitelmat on hyviä, mutta ei kannata. Ehkä siks ollaan syöty niin paljon ulkona kun no, tietysti se on halpaa ja sit ei tuu sitä ongelmaa että sähköt tai vedet menee kesken kokkauksen tai et saa kaupasta tarvittavia tuotteita. Nyt on vaan ravintolakiintiökin täynnä ja kotiruoka maistuis parhaiten :) Tehtiin muuten hirvikeittoo, joka on jo aika suomalaista täällä.

Viimeisiä viedään

Huhhuh, vuosi lähenee loppuaan ja samoin meidän työura täällä. Tunteet on sekavat kun tavallaan ei malttais millään lähteä, mutta toisaalta kun tässä on tätä lähtöprosessia jo tehnyt pidemmän aikaa, alkaa toisaalta olemaan melko valmis jo Suomen matkalle. Eihän siitä kylmyydestä tietenkään voi samalla tavalla nauttia kuin tästä ainaisesta lämmöstä, mutta raikasta se varmasti on ainakin. Tietenkään ei yhtään helpota sopeutumista jos ensi talvesta povataan kaikkien aikojen kylmintä?

Vuosi on kyllä mennyt nopeesti ja paljon uusia kokemuksia ja elämyksiä, tunteita ja tuiverruksia on koettu. Ei voi sanoa, että vuosi olisi ollut välttämättä helppo, mutta kasvattava ja antoisa kaikinpuolin. Ollaan tosi kiitollisia Taivaan Isälle että ollaan saatu olla näin terveitä! Samoin kuin kaikki tuhannet kilometrit jotka ollaan ajettu, on ollut siunattuja ja varjeltuja.

Ihanaa on tietysti nähdä jotain konkreettista tulostakin, jota vuoden täällä olo on tuottanut. Pitkän keskustelun ja painostamisen myötä saatiin vihdoin ramppi nuorisokeskukselle, joka helpottaa huomattavasti pyörätuolilla liikkuvien pääsyä keskukselle. Meillä kun on tätä nykyä aktiivisena yhteistyökumppanina viisi vammaisjärjestöä, on suorastaan kohteliasta turvata heidänkin omatoiminen pääsy keskuksen tiloihin. Sitten uutuutena avasimme keskukselle gift shopin, johon eppu on suunnitellut joitakin tuotteita, kuten laukkuja, koristetyynyjä, essuja ja patalappuja (turistien tarpeisiin), joita ompelija sitten ompelee afrikkalaisista kankaista. Se on alkanut lupaavasti ja sillä tuotolla tullaan tukemaan keskuksen toimintoja. Toivotaan, että se jatkuu myös meidän lähdön jälkeen.

Monia muitakin hyviä juttuja on virinnyt. Saatiin mm. Suomesta Abilis säätiöltä apuraha sokeiden ja kuurojen englannin opetukseen, joka on tarkoitus aloittaa heti kun siihen tarvittavat resurssit on saatu kuntoon.

Meillä on täällä ollut melkonen säpinäsyksy, kun meitä on siunattu niin monilla kävijöillä. Elokuun lopusta joulukuuhun, taisi olla vain syyskuu jolloin olimme kaksin. Ystävämme Johanna kävi lokakuun lopussa, ja samalla kun veimme hänet, toimme epun vanhemmat. He ovat täällä nyt marraskuun ja joulukuun alussa pakkaamme kodin pakettiin ja vastaanotamme juhan perhettä. Heidän kanssa pidetään sitten ainakin omasta mielestä ansaittu loma joulupyhineen Zanzibarilla. Siitä sitten suunta on alaspäin pakkasukon maahan.

Kelit on vaan lämmenneet eikä täällä sisälläkään päästä juuri kolmen kympin alapuolelle. Tuulettimet huutaa, mutta ei tunnu missään. Pilviset ja sateiset säät tuntuu siinä mielessä mukavilta, että silloin viilenee muutaman asteen.

Ainiin ja mitä Suomeen tulee, niin se on ollut yhtä sekamelskaa koko ajatus että minne sitä sitten täältä mennään ja mitä tekemään. Oli mielessä Tampere, Seinäjoki ja Jyväskyläkin, mutta mikään ei oikeen tuntunut kuitenkaan hyvältä... Mistään ei oikeen tullu sitä rauhaa, että tuo on meidän paikka. Sitte ehkä kaikista vaihtoehdoista viimisenä tuli Keuruu, joka kolahti melkeen heti. Meillä on tarkotus mennä lähetyskurssille sysyllä jos meidät sinne huolitaan ja juha tekis raamattuopintoja keväällä, niin se tuntu sitten jotenki loogiselta. Ja onhan siellä Soinisten pariskunta joka vaikutti asiaan aika paljon kans :)

Mutta nyt siis katotaan miten Jumala ovet avaa. Löytyykö sopiva kämppä, epulle kenties jotain töitä jne. Ainakin helpottaa se ajatus, että on joku kohde mielessä.  

Ehtoota!

Elokuun puolenvälin aikaan saatiin Suomesta erikoisjoukkoja kylään. Oli mukavaa piristystä ja vaihtelua arkeen kun oli kavereita joiden kanssa viettää aikaa. Käytiin Masai Maran luonnonpuistossa ja nähtiin upea kirjo eläimiä. Varmaan parikymmentä leijonaa ja kolme gepardia erikoisuutena. Tähän mennessä ollaan nähty kaikki muut paitsi leopardi. Hyvä toisaalta kun on vielä jokunen safari edessä niin on sitten jotain tavoiteltavaa.

Iltapäiväretki dancing rockseille

K-lähikauppa

Nämä kaikki hedelmät ja vihannekset yht 1€

Safarijengi

Jellonat

Eväsretki

Jotain kiinnostvaa siellä joella oli..hippoja kenties?

Möhkö

Safariautossa hyvissä tunnelmissa

Gepardit

Meillä oli juuri viikon seminaari Nairobissa koskien perheväkivaltaa ja päihteitä. Mukana oli paljon Fidalaisia pitkin Itä- Afrikkaa, sekä paikallisia johtajia. Oli tosi hyvät seminaarit ja toivottavasti varsinkin paikalliset kumppanit ottavat opeista vaarin ja viestivät hyvää sanomaa myös seurakuntiin. Täällä joidenkin heimojen kulttuuriin kuuluu naisen fyysinen kurittaminen ja uskotaan, että mikäli mies ei lyö vaimoaan, hän ei rakasta tätä. Ei ole siis kovin helppoa opettaa, että lyöminen ja pahoinpitely on vastoin raamatun opetusta. Päihdepuolella taas pohdittiin mm kuinka tehdä ennaltaehkäisevää työtä lasten ja nuorten parissa. Nähtiin erilaisia tapoja kuinka valistustyötä on tehty Etelä Amerikassa.

Nairobissa oli viileää ja pitkähihasetkaan eivät meinanneet raikkaassa aamuilmassa riittää. Iltasin käyiin syömässä jotain hyvää ja erilaista mitä täällä kotikonnulla saa. Syötiin esim. ihan parasta sushia ja italiailaisia herkkuja, sekä mansikkasmoothieta. Hyvä kyllä, että asutaan täällä missä ei oo niin paljon rahareikiä, koska nairobissa saa aina menemään rahaa jo pelkästään syömiseen. Ruoka on siellä (kivoissa ja hyvissä paikoissa) suomen hintatasoa. Tuliaisina kotiin tuotiin mm real täysjyväleipää, juustoja ja punaista paprikaa jota täällä ei saa :) arvaa vaan maistuuko! Vielä kun meillä on suomivieraiden tuomaa metukkaa!

Kiva oli tulla kotiin lämpimään, jossa aurinko paistaa ja lämpö nostattaa hikipisarat pintaan. Oltiin ilmeisesti vähän väsyneitä matkasta kun seuraavana aamuna nukuttiin puoleen päivään. Mutta olihan meillä viisi kymmenen tunnin koulutuspäivää takana.

Aika alkaa täällä käymään jo vähiin ja paljon on vielä tekemättä. Työkiireet alkaa vissiin kasaantumaan taas. Paljon on ollut monenlaista mietittävää mm suomeen paluun tiimoilta. Koko tulevaisuus on taas pelkkää sumua ja odotellaan vaan kuinka Jumala meitä johtaa seuraavaksi. Välillä tuntematon tulevaisuus ahdistaa kun ei ole tietoa minne mennään ja mitä tehdään. Ei oikeastaan edes ole mitään mitä haluttais erityisesti tehdä. Mutta sitten taas tulee sellanen lohtu, että toisaalta sehän on ihan parasta kun antaa kaikki mahdollisuudet Isän käteen. Meistä pidetään kuitenkin huolta. On ollut muutenkin vähän raskaita aikoja ja kaikenlaisia kriisejä ja ehkä jopa sitä kuuluisaa kulttuurishokkiakin on saattanut olla mukana. Kyllä se alakerran ukko aina löytää aiheen käydä ihmisen kimppuun ja pistää ihmisen oikeen rypemään niissä. Tuli tuo Nairobin viikko siis tosi tarpeeseen ja ihmeellisesti eri ihmiset toi taas rokaisua ja muistutti, että Jumala näkee ja tietää kaikki tilanteet joiden keskellä eletään. Miks sitä aina tekee saman virheen ja raahaa niitä huoliaan mukanaan ku jotai unirättiä. On sitä tyhmä.

Mutta siis kaikista mielialahäiriöistä huolimatta halutaan nauttia vielä näistä lopuista kuukausista ja nähdä mitä muuta on vielä luvassa. Parempaa vielä kuin tämä lämpö ja aurinko, on se, että Taivaallinen Isä halaa ihmispoloa ja sanoo että kuule älä sinä märehdi, Minä pidän sinusta huolta joka päivä!  

Uutta satoa ja uusia taitoja

Täällä meidän pikku puutarhassa kasvaa kaikenlaista. Eri kuukausina kypsyvät eri hedelmät. Tällä hetkellä ei juurikaan puista saa muuta satoa kuin papajaa ja limeä. Mangot kasvaa vauhdilla ja loppuvuodesta pitäisi olla hyvä mangosato ihan omassa pihassa. Banaaniakin on luvassa ainakin mun ja juhan vanhemmille....ehkä jopa aikaisemmille vieraille? Appelsiinisato meni, paljon tuli mutta johonkin ne tuolta puista hävisivät. Meillä on oma pikku kasvimaa, johon istutettiin jo pian tulomme jälkeen porkkanaa, sipulia, salaattia ja vesimelonia. Salaatille kävi huonosti heti alkuunsa ja se kuoli. Vesimeloni on jotenkin hidas kanssa, mutta versoaa kuitenkin. Hedelmiä siis mahdollisesti luvassa :) Sipulit on lähes valmiita ja porkkanat isoja ja omituisia kuin mitkä!

All in One

Persoonallisia porkkanoita! :D

Opin tässä tekemään kookosmaitoakin apulaisen opettamana. Helpon näköistä sen jälkeen kun sen kookospähkinän saa rikki ;) Ei oo turhaan tehty laulua " kuinka saisin rikki kookospähkinän..." Jääkaapissa kököttää nyt varsinaista luomua, jossa ei ainakaan ole lisäaineita. 

Salome pusertaa kookosta

         Kookosmössön joukkoon lisätään vesi ja siivilöidään - njam valmista!

Ukerewen viikonloppu

Viime viikonloppuna Eppu oli mukana pitämässä lastentapahtumaa Ukerewe nimisellä saarella. Mukana oli  eräs suomalainen nainen, Tarja ja neljä paikallista tyyppiä. Valkoisille riitti yksi yö kun muut jatkoivat vielä sunnuntaille. Laivamatka kesti nelisen tuntia ja menomatka matkustettiin ykkösluokkaisella aurinkokannella. Kun  aurinko siirtyi laivan toiselle puolelle ja ihokarvat alkoivat nousta pystyyn, siirryttiin patjakasan päälle jatkamaan matkaa.

Aurinkomatkalaiset

Luultavasti menomatkan nautinnollisesta kyydistä johtuen Tarja sai kurkun kipeäksi ja mahdollisesti jonkin sortin auringonpistoksen. Tulomatkalla menimme siis sisähyttiin, jossa tv pauhasi niin kovaa että tuskin juttelemaan pystyi. Loppumatkaksi oli siis siirryttävä taas ulkotiloihin. 

Lastentapahtumassa oli toista sataa lasta. Heille pidettiin nukketeatteria, opetettiin lauluja, oli Raamatun opetusta ja pelejä ja leikkejä. Lapset tykkäsivät kovasti ja mm polttopallo ja mölkky saivat taas suuren suosion.

Punainen on väri rakkauden...

Ei laulua ilman tanssia :)

Vaikka vain muutama pystyi kerrallaan osallistumaan, kaikki muut seisoivat ympärillä katsomassa ja hurraamassa. Ei sen niin väliä vaikkei ite pelaa kun hauskaa voi muutenkin.

Meinasi tila loppua kesken kun pienet jalat tuli aina vaan lähemmäksi pelikenttää. 

Naiset valmisti ruokaa nälkäisille suille

Aina joku jonku selässä...

Monta kättä helmiä hamuamassa

Helmen pujottamista lankaan

Oisko siskokset?

Valmiit helmet kaulassa

.

Ainiin helmiin sisältyi tietenkin "opetuskin" eli värit musta, punainen, valkoinen ja keltainen symboloivat  syntiä, Jeesuksen puhdistavaa verta, puhtautta ja taivasta :)

Elämä Tansanian hoodeilla jatkuu. Asiat on tyypilliseen Afrikkalaiseen tyyliin kunnossa; netti ollut poikki monta päivää, sähköt ja vesi vaihtelee toimivuudellaan, auton renkaita paikataan, kuivuus aiheuttaa pölyä ja nenän tukkoisuutta ja rieskat paistuu uunissa. Eppu on opetellut tekemään ruisleipää ja niin terveellistä täysruisleipää ei saa edes suomen marketeista. Juhalla on meneillään flunssa-aika ja mehut on aika vähissä. Malariatesti on kotona otettu ja näyttänyt negatiivista, joten toivotaan sen vain olevan normaalia flunssaa.

Mwanzassa on paljon virityksiä meneillään ja työ mielessä fiilikset on hyvät ja toiveikkaat. Ollaan istuttu monissa tehokkaissa palavereissa ja yhteistyössä eri vammasijärjestöjen kanssa ollaan suunniteltu uusia toimintoja keskukselle.  Tarkotuksena on alottaa englannin kielen opetusta sokeille ja kuuroille ja jos kaikki sujuu hienosti, myöhemmin tarkoituksena on aloittaa myös tietokonekurssit samaisille ryhmille. Koulutusta varten ollaan laadittu apurahahakemusta, jotta kaikki tarvittavat erityisvälineet ja muut kulut saadaan hoidettua. Kuuroilla ja sokeilla ei ole kovinkaan hyvät mahdollisuudet koulutukseen, koska heillä on erityistarpeita, joita monet koulut eivät voi tarjota ja useinkaan heillä ei ole varaa koulutuksiin. Nuorisokeskuksen tarkotus on tarjota koulutusta ja vapaa-ajan toimintoja kaikille nuorille, joten toivotaan että tämä kokeilu onnistuu. Tämän lisäks ollaan järjestämässä erityisolympialaisia vammaisille ja terveille nuorille. Ajatuksena on että lajit ovat leikkimielisiä ja sellaisia joihin kaikki voi osallistua. Tavoitteena on että nuoret saavat kokemuksia, millaista on olla sokea, kuuro tai istua pyörätuolissa. esim jos lajina on sandaalinheitto, kaikkien pitää heittää istualteen. Tai sit kaikilta sidotaan silmät tms. Että jos tulee hyviä ideoita/ lajeja mieleen niin heittäkäähän niitä tänne! :)

Näiden lisäks rakennellaan ompeluklubia, jonka tarkotuksena ois valmistaa jotain myytäviä tuotteita, kuten laukkuja ja muuta kivaa. Ollaan jo löydetty tyyppi siihen joka kokeilee tehdä muutaman tuotteen alkuun ja katotaan kuinka sujuu. Kun saadaan vielä pari ompelukonetta hankittua niin voidaan ottaa muutama oppilaskin siihen oppimaan. Paljon on hyviä ideoita joten katotaan kauanko joudutaan niitä koneita oottamaan.......
Sitten on eräs kahvilaprojekti joka haluttas saada nuorisokeskuksen tiloihin, mutta ongelmana on tilanpuute.

Eilen eppu oli maalaamassa nuorisokeskuksella vapaa-ajan huoneen seinää. Valkonen muuttu violetiks ja kivalta näytti. Mutta kun täällä aina kestää kaikki niin älyttömän kauan, niin tuotakin projektia on suunniteltu jo kuukausia ja vihdoin päästiin asiaan. No ei kannata hätiköidä....varsinkaan noin isojen asioiden kanssa ;)

Parin viikon päästä lähetään vastaanottamaan ensimmäisiä (varsinaisia) suomivieraita Nairobista. Meillä kyllä asu pari viikkoo pari suomalaista tyttöö, että on vierashuone ollu ahkerassa käytössä.  Mutta ei täällä muita ihmeitä tälläkertaa.

Uusia kokemuksia :)

Tämä työreissu on ollut hieman erilainen kuin muut tähänastiset reissut. Matkalla Mwanzasta Taboraan autosta puhkesi rengas. Se ei ollutkaan mikään ihan pieni rengasrikko, vaan rengas oli repeytynyt ihan kunnolla. Emme tiedä yhtään missä vaiheessa se oli puhjennut, koska tie oli niin huono, että koko auto helisi ja kolisi niin ettei kuultu mitään. Meillä oli eräs mies kyydissä ja hyvällä yhteistyöllä rengas saatiin nopeasti vaihdettua. Taborassa oltiin yö ja seuraavana aamuna jatkettiin matkaa. Ennen sitä piti käydä kuitenkin ostamassa uusi vararengas ja paikkaamassa vaihtamamme rengas. Seuraava kohde oli Katumba. Tie sinne oli ihan kamala ja kolmen sadan kilometrin matkaa ajettiin kuusi tuntia ja se oli aika nopeasti se. Katumba on noin kolmekymmentä vuotta sitten ollut pakolaisleiri, joka nyttemmin on pääosin Burundilaisista muodostuva kylä. Burundilaiset ovat rakentaneet valtavan kirkon, johon mahtuu noin 7000 jäsentä. Se todella oli suurin helluntaikirkko, jonka olen ikinä nähnyt.

Saapuessamme perille, meitä odotti vastaanottokomitea pastoreineen kaikkineen. Välipalana oli sellaiset viiden sentin paksuiset leipäviipaleet, riisiä ja kanaa. Sitten oli vielä iltakokous, jossa meidätkin esiteltiin. Sen jälkeen vielä illallinen – taas riisiä, papuja ja kanaa. Siinä vaiheessa alettiin kaikki olla jo aika poikki pitkästä päivästä. Majoituttiin eräälle koululle, mutta sitä ennen käytiin vielä rehtorin kotona, jonne oli katettu ruoat pöytään. Oli vähän noloa sanoa, että oltiin juuri syöty kirkolla. Onneksi meidän lisäksi mukana oli neljä paikallista ystävää. Sitten vihdoin päästiin majapaikkaamme. Koululla oli joku asuntola, jossa oli vain nitisevät kerrossängyt ja ohuet lakanat kylmää yötä varten. Lisäksi huoneessa vilisi valtavasti pikku torakoita, joita sai talloa minkä ehti. Päätettiin pystyttää huoneeseen teltta, puhaltaa ilmapatja ja paeta torakoita. Onneksi olimme osanneet vähän varautua ja ottaa nämä plus lakanat mukaan. Pesuja varten meille tuotiin lämmintä vettä ämpäreillä ja koska se oli suorastaan kuumaa, ammensimme kylmää vettä joukkoon kaivosta. Siinä sitä sitten äyskäröitiin käsillä vettä ja suihkut otettiin ja hiuksetkin pestiin. Ensimmäinen yö paleltiin, mutta siitä viisastuneena tajusimme pukea seuraaviksi öiksi enemmän päälle.

Sunnuntaina oli uuden pastorin virkaanastumistilaisuus, johon saapui itse piispakin. Häntä mentiin vastaan kahdeksan auton saattueella, torvien pauhatessa ja kankaiden liehuessa auton konepelleillä.  Itse tilaisuus oli ulkona ja kesti vaatimattomat seitsemän tuntia Burundilaiseen tyyliin. Siellä pidettiin puheita, kuorot lauloi ja lahjoja jaettiin. Neljännen tunnin jälkeen alkoi vähän missionarin olo käymään levottomaksi, kun ei oikein ymmärtänyt kuin sanan sieltä, toisen täältä. Juha kyllä yllättävän hyvin oli perillä tapahtumista. Tietenkin oltiin siellä eturivissä muiden pukumiesten kanssa.

 Maanantaina oli nuorisokeskuksen avajaiset jotka alkoivat vain kolme tuntia ”myöhässä”. Siinä odotellessa tehtiin taas perinteinen vesipullomölkky ja se sai valtavan suosion. Siellä oli vain vaikeampi löytää tyhjiä vesipulloja ja jouduttiin ostamaan ne pienestä kioskista. Lapset tulivat usein pyytämään meiltä tyhjiä pulloja ja oikein tappelivat niistä. Ilmeisesti lapset myyvät ne tai sitten täyttävät ne vedellä tai muulla nesteellä ja käyttävät uudelleen. Joka tapauksessa tilaisuudessa jaetut vesipullot pyydettiin palauttamaan tätä uutta peliä varten. J

Nuorisokeskus oli hieno ja tse tilaisuus ihan mukava. Siellä kuultiin taas kuoroja ja puheita. Myös Juha pääsi pitämään puheen. Joutuipa Eppukin jotain sanomaan, kuten yleensä tapana on. Lavalla istuttiin taas, missäs muuallakaan? Ilmeisesti valkoihoisia ei nähdä Katumbassa liian usein, sillä meitä kohdeltiin niin kovin ystävällisesti, kuin olisimme jotain kuninkaallisia vähintään. Piti istua välillä, ettei jalat väsyisi liikaa tai muuten rasituttaisi lapsista, jotka ympäröi meidät jatkuvasti. Yleensä täällä ollaan totuttu, että lapset saattavat tuijottaa tai huudella msungua, mutta tuolla ne todella tuijottivat, eikä vain lapset vaan myös aikuiset, etenkin naiset! Välillä oli vähän hämmentävää kun lauma lapsia ja naisia seisoi vieressä ja vain tuijotti.

Kolme päivää saatiin nauttia Swahiliruokia – ja tapoja. Aamupalasta illalliseen syötiin riisiä, papuja, kanaa, perunaa ja banaaneja. Toki sitä paksua leipää saatiin kanssa välillä ja ylimakeaa teetä. Usein vesi maistui savulle, koska se keitetään avotulella. Kohteliaasti syötiin kaikkea mitä tarjottiin, vaikka ei ne aina suurinta herkkua ollut ;)

Paljon uusia kokemuksia ja elämyksiä saatiin taas reppuun. Katumbasta ajeltiin Kigomaan, jossa nyt ollaan. Mukana tuli kolme paikallista, joista yhdellä oli aika pahaa matkapahoinvointia, joten pysähdeltiin tasaiseen tahtiin. Meillä sattui olemaan mukana matkapahoinvointilääkettä, joka taisi vähän helpottaa. Tie oli taas ihan kamala, etten yhtään ihmettele jos siinä huono olo tuli. Tie pölisi niin, että auto on nyt kivassa pölyssä sisältäkin. Leirielämän jälkeen oli mukava tulla hienoon hotelliin järven rannalle ja nauttia vaiheeksi vaikka kalaa. Ensimmäisenä päivänä kierrettiin luokissa esittäytymässä ja ehtipä koordinaattori jo ilmoittaa nuorille, että lauantaina me pidetään sitten seminaari terveys asioista. Meille hän ei maininnut siitä mitään. Oli vain puhe, että esittelemme pari uutta peliä silloin. Ei kai siinä auta sitten kun valmistella seminaari lauantaiksi. Ajattelimme kyllä heittää pallon kuulijoille, kun ei tässä oikein ehdi mitään ihmeempiä valmistelemaan, kysellään ja vastaillaan puolin ja toisin.

Kuvia tulee kun paremmat nettiyhteydet saadaan...

Kuvia sieltä ja täältä, niitä ja näitä

Peräkärryt ovat täällä tuntemattomia tai sitten vain tarpeettomia. Nämäkin pyörät kulkevat mainiosti katolla.

Vuohi koittaa tasapainotella lavalla.

Lehmät juomassa

Satuimme olemaan Darissa oikeaan aikaan ja niimpä menimme katsomaan Tansania-Brasilia ystävyysmaaottelua. Brasilia vei voiton maalein 5-1.

Kannatusjoukot

Jalkojeni välissä luikerteli matonen, jonka näin juuri ajoissa! 

Kamelit kuten kuvasta näkee :)

Eveliinat kameliratsastuksella

Lehmiä käytetään traktoreina. Tämä ei siis ole kameli, vaikka kyttyrä sillä onkin.

Tyttönen kaivolla

Rakkaat kansalaiset….Medbörjare…

Aika vierii ja kuukaudet vaihtuu. Aatella teilläkin siellä Suomessa suvi suloinen.  Välillä kun miettii niitä valoisia iltoja, niin tulee pienenpieni kaipaus sinne, mutta sitten kun lukee fb päivityksistä kuinka siellä kelit viilenee ja suunnilleen taas räntää sataa, niin se Suomi-ikävä onkin jo tiessään! 

Viime reissun jälkeen oltiin muutama viikko kotosalla ja koitettiin puuhailla mahdollisimman paljon Mwanzan nuorisokeskuksen parissa. Järjestettiin mm. workshop-päivä nk:lle , johon saatiin yhteistyökumppaniksi muutama vammaisjärjestö ja ympäristöjärjestö. Workshoppeina meillä oli maalausta( lähinnä opetusta ja tutustumista), puutöitä (tarkoitus oli valmistaa mölkkyjä, mutta osaanottajamäärä oli liian suuri siihen), ympäristöpaja, käsityöpaja, jossa valmistettiin korvakoruja, sekä vammaispaja, jossa opetettiin mm. viittomakieltä. Nuoria oli paljon ja sen vuoksi alkuperäinen suunnitelma ei ihan toiminut, vaan se muokkautui siinä päivän kuluessa. Päivä oli kuitenkin suhteellisen onnistunut ja hyvä ponnahduslauta tuleville toiminnoille, joita koitetaan nyt kovasti saada alkamaan.

Tosiaan 13.5 startattiin taas uudelle kiertueelle. Matkalaukut pakattiin viiden viikon reissua varten. Viskattiimpa sinne takakonttiin vähän urheiluvälineitäkin, jotta ei mee pelkäksi autossa istumiseksi ja lihomiseksi tämä touhu ;) Teille, jotka olette yhtään kartalla, reittimme on kulkenut tähän mennessä Shinyangan, Singidan, Arushan, Tangan, Zanzibarin ja Pemban kautta tänne Dariin, jossa ollaan muutama päivä ja taas jatketaan Mtwaraan, Ruahaan ja vihdoin kotiin Mwanzaan.  Olemme tutustuneet nuorisokeskuksien toimintoihin ja palaveeranneet niiden kehityksestä.  Jokaisella keskuksella on omat vahvuutensa ja on hienoa nähdä keskuksia, jotka toimivat hyvin. Meillä on paljon tuliaisia Mwanzan keskukselle vietäväksi.

                                     Juha opettaa nuorisolle mölkyn sääntöjä.

Eppu antaa uusia ideoita ompelukurssilaisille. Piirretään ensin kaavat ja katsotaan mitä tulee.

                                           Ompeluluokka

                                  Laukku tuli. Tekivät ensin paperista koeversion.

Jokaisella keskuksella pelataan jalkapalloa ja verkkopalloa, joten esittelimme uuden mukavan pelin, Ultimaten. Eivät olleet monet frisbeetä koskaan nähneetkään, mutta kovasti tykkäsivät uudesta lajista.

                                           Luokkahuoneesta

Zanzibarilla vietetyn viikon majailimme Ilmakankaan mahtavan perheen luona. Mukava oli tutustua paremmin kolleegoihin ja tehä kaikenlaista mukavaa yhdessä.  Paljon saatiin viikkoon mahtumaan ja vähän päivetystä kasvoillekin hankkimaan. Jääkaapista löyty aina tarpeita erilaisia herkkuja varten ja lasten suusta se totuus taisi taas tulla kun herkkupepuiksi meitä aikuisia nimittivät ;)  On tää vaan aika mahtava työ kun työkeikkojen välissä pääsee tekemään ja näkemään yhtä sun toista.

Uusi Prado, eli Urpo (kavereiden kesken Upi vaan, Laurin eli Laten seuraaja)  on vienyt meitä lähes moitteettomasti eteenpäin, jopa niillä heikkokuntoisilla teillä, joilla kiinalaiset vasta möyrivät alustaa tulevalle asfaltille. Rukouksen voimalla mentiin eteenpäin kun kaikki kolme karttaa näyttävät erilaisilta, eikä tienviittoja ole mailla eikä halmeilla. Kartanlukijan suurin haaste on lukea karttaa, koska unohtuu yksinkertaisesti katselemaan kaikkea muuta kuin itse karttaa.  Kartanlukija on kuitenkin löytänyt omat kykynsä johtajana ja harhaanjohtaa suurella itsevarmuudella ja todennäköisyydellä.  Onneksi uudessa autossamme on kompassi, joka sentään näyttää mihin suuntaan olisi pitänyt mennä.  Kuski oppikin ennen pitkää luottamaan enemmän kompassiin kuin karttaan (tai kartanlukijaan).  Nuoresta iästä huolimatta (78,000km) Upi sai ansaitun työkykyä ylläpitävän kuntoutuksen arvostetussa palvelulaitoksessa, Toyotan merkkiliikkeessä.

Darin suurkaupungissa kohtaa sitten toisenlaisia haasteita, kuten aamuruuhka. Kiireisimmät (esim. me) koukkaavat holtittomasti jalkakäytäville ja tienpientareitten kautta ruuhkassa seisovien autojonojen ohi.  Siinä voi parhaillaan säästää jopa minuutteja.  Mietippä omalle kohalle enskerralla ku tönötät ruuhkassa, että oisko syytä ohitella jalkakäytävän kautta? Jos ne pyöräilijät ja jalankulkijat huolettavat, niin kyllä ne isommalle tilaa antaa.

Yhen sortin viheltäjiä on nuo maantiepoliisit. Niillä tuntuu aina olevan luppoaikaa sen verran, että rahaa ehtii pyytelemään. Jonku englannin kurssin ne on täytynyt käydä kun kaikki osaa sanoa ” give me my money”?  Tykkää ne joskus liftailla kyytiinkin kun se on niin halpa tapa matkustaa.  Kaikkea sitä täällä näkee ja kokee.  Ette arvaakkaan! J

Kyllä niin kovasti nautitaan tästä elämän hetkestä, joka on niin rikastuttavaa monella tavalla. Kieltä olisi kova halu oppia. Ollaankin otettu joitakin kielitunteja ja itse koitetaan opiskella mm. automatkoilla niin että ”joutilaana” oleva opettaa ja kyselee.  Swahilin kieli ei onneksi ole niitä maailman vaikeimpia ja aika nopeasti sen alkaa hahmottamaan kun perusasiat hallitsee. Välillä monen tunnin automatkalla ei vaan malta tehdä mitään kun ohitellaan mm. valtavan kauniita auringonkukkapeltoja,  joiden sekaan eppu haluaisi juosta ottamaan kuvia. Ihastusta ja ihmetystä herättävät myös keltaset tonikat teiden varsilla, joissa myydään (mitä ilmeisemmin) auringonkukkaöljyä, nyt jo kuivuneet maissipellot, liftarit (usein koululaisia), pikku karjapainemet, kurpitsakauppiaat, appelsiinipuut vihreitä appelsiineja pullollaan, pikku kylät savimajoineen ja resupekkoineen, sekä naiset kaivoilla vettä hakemassa. Niitä ohikiitäviä hetkiä on niin paljon, jotka yhä vaan ihmetyttää ja herättää niin monta kysymystä mieleen. Voi kun toivoisin, ettäjokaineni pääsisi näkemään omin silmin kuinka erilaista elämää voikaan ihminen elää. Niin monta löyhää ja kurjaa, mutta silti kaikki niin tärkeitä ja Jumalalle rakkaita. 


Eppu sai jo hyvissä ajoin synttärilaulut Spur ravintolasta, kun kyseisellä ravintolalla on tapana huomioida synttärisankarit onnittelulauluin, sädetikuin ja ilmapalloin. Eppu oli tietenkin otettu moisesta huomiosta ;) Juha  hommas vielä pedikyyrinkin vaimolleen ja jalat tuli hoidettua samalla kun hieromatuoli hieroi mukavasti selkää.

Ja matka jatkuu….