keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Ylä- ja alamäkeä

Sen kunniaks, että tänään on 15. päivä, joka tarkoittaa taas sitä, että tasan kuukauden päästä on tarkoitus lentää Suomeen - kerron paljastuksen :) Aika monet tietääkin, mutta blogin lukijoille etuoikeutena paljastastettakoon, että meidän perhe lisääntyy yhdellä pienellä syyskuussa. Tästä syystä mun ja Kevinin Suomiaika tulee olemaan melko pitkä - jopa melkeen 4kk. Tämä on tietysti samalla tosi kiva, mutta samalla vähän pelottavan pitkä aika olla ilman kotia ja kuluttaa muiden  nurkkia. Varsinkin sitten kun uusi pikkupallero syntyy. Sen takia, että tullaan suomeen jo niin aikaisin kesällä, tarkoittaa myös sitä, että Juhalla ei oo mahdollisuutta olla meidän kanssa kokoaikaa. Ollaan järjestelty silleen, että Juha tulee saattamaan meidät suomeen ja palaa kesäkuun lopussa takaisin vielä Dhakaan noin 1,5 kuukaudeksi. Tulee sitten elokuun lopulla ja käyttää ne muutamat kertyneet kesälomapäivät ja siirtyy sitten isävapaalle.



Viidennen kuun kumpare.


Viimeksi tuli vähän vuodatettua, joten pitää välillä ajatella positiivisestikin. Tänään mentiin Kevinin kanssa aamupäivällä tonne "meidän" klubille uimaan. Siellä oli hiljasta ja oli ihana oleskella vaan altaalla ja katsella kun Kevin leikki paloautoillaan. Niin, sen tämän hetken ihan ykköslelut on kaksi pientä paloautoa, palomies ja pari sellasta autotallia/taloa. Piipaapiipaa kuuluu sieltä ja täältä. Nuo samaiset paloautot piti sitten ottaa mukaan myös altaalle. Pikku-kulta myös nukahti juuri paloautot kädessään :)

Meillä alkaa olemaan aikamoiset taistelut päiväunista. Kevinillä on ollut jo pienestä asti vähän vaikeuksia mennä nukkumaan. Välillä se helpotti, mutta nyt on taas - liekö iästä johtuvaa vai mitä ongelmaa mennä nukkumaan. Varsinkin päiväunille on ihan mahdotonta välillä nukuttaa. Jos sattuu nukahtamaan autoon sopivasti, silloin sujuu hyvin, mutta jos kotona pitää nukuttaa niin menee helposti tunti jos toistakin. Tänään mm. jäi päikkärit väliin ja siitä hyvästä otin vähän aikaa itselleni näin illasta ;)

Lienee syytä iloita, että Kevin vihdoin ja viimein on saavuttanut 10 kilon rajan :D Niin, eihän tuo oo kuin 1v ja 10kk, että lienee aikakin. Kohtahan sitä ei jaksa kanniskella enää senkään vertaa mitä nyt! Varsinkin kun tuota etumustakin alkaa olemaan aina vaan enemmän ja enemmän. Pitäis varmaan tasapainon vuoks kantaa Kepsukkaa selässä.

Täällä kyllä riittää jokapäivälle omat murheensakin. Tänään nimittäin ajattelin kokeilla ekaa kertaa sellasta raakaomenatorttua, eli ei mitään paistamisia yms kypsytyksiä, vaan sellasta rasvatonta, jauhotonta ja pääsiassa sokeritonta herkkua. Pääsin hyvään alkuun, kunnes blenderi kuumeni ja kärysi ison vastuksen alla. Meni siis toisinsanoen rikki. Ottipas päähän. Joudun etsimään täältä jonku kapistuksen tilalle. Vielä kun täällä on paras mangokausi kun ollaan pois ja oon jo ohjeistanut apulaisen (hyvissä ajoin), että täyttää pakastimen sitten mangososeilla :) Nyt joudutaan kantamaan koko hötäkkä Suomeen ja toivomaan että menee takuuseen. Alle vuoden ikäinen laite kun on.

Välillä tuntuu kuin asuisi jatkuvan remontin keskellä. Aina joku kohta repsottaa, hajoaa tai on muuten vaan kesken.  Semmosta se varmaan on täällä näissä maissa.

Yritän keksiä Kepsukalle virikkeitä täällä kotona, jottei ihan tylsäsi aika tule.


Yks kaunis päivä maalailtiin sormiväreillä. Ne olikin aika hitti ja kohta mulla oli pieni värikäs intiaanikaveri. 


Saatiin me jotain paperillekin - Kevinin pieniä jalanjälkiä :)


Kevinistä, niinkuin meistä kaikista on mukava saada kavereita kylään. Jos meno menee ihan ranttaliksi, tämä on hyvä keino vähän rauhoittua. 



4 kommenttia:

  1. OI ihania uutisia! paljon onnea masuasukista! Ja Kiva kun paasette vahan pitemmaks aikaa Suomeen kesalla! :)

    VastaaPoista
  2. Ihana juttu. Onnea :) Jostakin facebookin kuvasta vähän ajattelinkin, että noinkohan kevin olisi saamassa pikkusisaruksen. Tervetuloa tänne Suomeen. Kelit alkavat ainakin parantua +20 ja ihana kuulas alkukesä aluillaan. terkut J:lle

    VastaaPoista
  3. Jaahas joku tarkkasilmäinen on taas jo aavistellut kuvien perusteella ;) heh. Joo ihana kyllä tulla/mennä suomeen, se tekee niin hyvää vaihtelua ja uskoisin että sitten taas jaksaa paremmin täälläkin. Ja kiitos molemille onnitteluista! Ihana odotella se loppuaika sitten Suomessa myös. Täällä helteissä alkaa helposti heikottamaan. Suomessa sitä ongelmaa ei yleesnä ole, että mittari nousisi sietämättömiin lukemiin ja vaikka nousisikin korkeelle niin ilma on kuiva ja raikas silti :)

    VastaaPoista
  4. VAUTSI, ihana uutinen! Onnea kovasti teille!! Kauniita masukuvia tässä.
    Me mennään heinäkuuksi Suomeen (mä lennän ensin tyttöjen kans ja Jani tulee puolessavälissä heinäkuuta perässä). Pitää kyl nähdä sit Suomessa. Tsemiä sinne <3

    VastaaPoista