Kevinin kakkoset osa 1

Lauantaina vietettiin pikku-miehen kakkosia. Vaikka oikeisiin synttäreihin on vielä kuukausi, niin haluttiin pitää juhlat kun Kevinin parhaat ystävät ovat vielä tallella. Kohta kaikki suuntaavat kesälomilleen kuka minnekin.

Juhlat olivat mukavat ja vaikka äiti olikin aika heikossa hapessa vielä edeltävänä ja juhlapäivänäkin, niin saatiin kuin saatiinkin kaikki valmiiksi. Vähän jouduttiin tarjoiluista tinkimään kun ei meinannut tämä muori jaloillaan jaksaa olla, mutta onneksi kerman, sokerin ja munien vatkaaminen onnistui hyvin myös jakkaralta käsin :)

Kevin sai jo ensimmäisen paketin aamulla.

Toisin kuin viimevuonna, hän tiesi tarkalleen mitä lahjapaketeille kuuluu tehdä. 

Eikä aikaakaan kun työkalut olivat jo käytössä.

Suojalasien käyttö suositeltavaa sahatessa ja ruuvatessa, mutta ne on hyvä pitää lähettyvillä muutenkin. 

Savannikakku oli sankarin mieleen ja tarvikkeetkin löytyi, ihme kyllä.

Vielä seuraavinakin päivinä kun kakun jäämiä maiseltiin, poika lauloi "happy birthday Kevin" :)

Täkäläinen laatu kaikessa on poikkeavaa. Tämä todistettiin taas kynttilän kanssa. Kun oli onnittelut laulettu ja sankari oli puhallusvalmiudessa, kasvoilla oli enää hämmennys - kynttilä suli niin että liekki sammui eikä siinä enää ollut sydäntä mitä sytyttää. No onneksi on vielä toinen mahdollisuus puhaltaa ne kynttilät ;) 

Olivia ihmettelee minne muut kaverit häipyivät...

Tunnelma katossa

Kuten näköjään perinteisiin kuuluu, niin kyllä sankarin ainakin yksi pusu täytyy tytöltä saada ;)

Kaverukset. Vain Mikey puutuu kuvasta kun sattui olemaan vähemmän kuvattavalla tuulella...

Sitten vähän leikittiin uusilla leluilla. Tuomas veturin bensa-asema muuntui hyvin kahvikoneeksi. "koffii pliis"

Kun muut lapset olivat lähteneet, herkuteltiin Sofian kanssa tikkareilla. Se oli mun eka tikkari ja opin nopeasti hyviä juttuja mitä tikkarin kanssa voi tehdä. 

Kevin kertoo:

Se oli kiva päivä. Äiti oli puhunu jo monta päivää että sitten vietetään mun synttäreitä ja kutsutaan mun kaverit. En kovin paljoo muista mun ykkösistä, mut kuvista oon nähny että se oli kivannäköinen päivä. Mua vähän jännitti niin ei sitten ruokakaan maistunu. Eikä oikeen päikkäreillä nukuttanut. Jätin siis nukkumatta. Tiiän, äiti aina jännittää että miten mä pärjään jos en nuku, mutta ei sinä päivänä ehtiny kiukutella tai miettiä väsymystä kun sain uusia leluja ja oli kaveritki siinä. 

Oli aika makeeta ku kaikki laulo mulle. Opin aika nopeesti sen laulun. Sen nimi on häpi pööttei Kevin. Niin sit se kakku, se oli hieno. Apinakakku se oli. Siinä oli kyllä se kynttilä, mutten koskaan saanu puhaltaa. Vissiin siihen tuli joku vika. Oiskohan sen saanu korjattua ruuvimeisselillä? Ei tullut siinä mieleen kun oli niin omituinen tilanne. No, olisin mä osannut puhaltaa. Ihan varmasti. 

Söin vähän kakkua ja sit leikittiin aika paljon. Sit kun melkeen kaikki oli lähtenyt ja oli vaan enää Sofia ja mä, niin me saatiin sellaset pikku pussit, jotka kaikki mun kaverit sai ja siellä oli tikkari. Äiti anto munkin syödä yhden ja kyllä sain tehä töitä hampailla että sain sen rikki. Olisi se moottorisaha ollut siihen hyvä. Illasta en muista enää muuta kuin että menin kylpyyn, sänkyyn ja sitten heräsin ja oli aamu.

Mulla oli tosi kivaa.