Kevin tässä taas moi!

Pitkään aikaan en ole ollut äänessä ja vähän oon huolestunu, että mitä se äiti on musta tänne kirjottanut. Siispä päätin vähän  kirjottaa omasta näkökulmastani totuuksia meidän elämästä. 

Niin me ollaan oltu täällä erimaassa jo aika kauan. Monet on kysyny äitiltä, että miten mä oon sopeutunu tänne. En tiiä mitä se on vastannu, mutta luulisin et mä oon sopeutunu meistä parhaiten. Mua ei niin kiinnosta missä me ollaan, mua kiinnostaa lelut, kaverit ja se että on tekemistä. Mulla on täällä joitakin kavereita joita voisin kyllä nähä enemmänki ja ihan kivoja leluja myös.  Käydään aika usein uimassakin ja aina välillä äiti vie mua uusiin paikkoihin ja uusien lasten luo, jossa on sitten erilaisia leluja.

Mähän olin sillon pienenä uimakoulussa ja siitä oli kyllä hyötyä. Osaan jo uida ihan ite kellukkeilla isossa altaassa! Ongelmana on vaan, ettei mulla oo omia kellukkeita. Äiti kyllä sanoi, että kohta saan sellaset. Mun kaveri kuulemma tuo englannista.  Vesi on kyllä aika kylmää ja sitten pitää lämmitellä välillä. Se onnistuu parhaiten siten, että menee makamaan lämpimille laatoille tai laittaa pyyhkeen ympärille. Aika nopeesti on kuuma taas. Klubilla on muutenki kivaa, kun siellä voi uida, laskea liukumäkeä, pelata guitar heroa tai tennistä. Tai mä en vielä osaa pelata, mut tykkään kattoo ku esim. äiti pelaa.  Tenniksessä mulla ei oo vielä ketään opettajaa kun niiden ( ja isin ja äitin) mielestä oon liian pieni, mutta harjoittelen usein itekseni jos kenttä on tyhjä. Onhan ne monet muutki itseoppineita. 

Nykyään otetaan yhteen äitin ja isin kanssa aika paljon. Yleensä mä hermostun jos esimerkiks en saa jotain herkkua tai pitää lähtee kavereilta liian aikasin tai jos pitää laittaa aamulla päivävaatteet just ku mulle on väkisin illalla laitettu yövaatteet. Se on kumma kun pitää vaihella vaatteita aamuin illoin. Joskus suututtaa myös kun nuo ei tajua mitä mä sanon, vaikka mun mielestä puhun ihan selvästi. Ei sillä että mäkään aina oon ihan perillä niiden sanomisista. Mutta ei se hermostuminen haittaa, ku kyllä nuo isi ja äitikin hermostuu ainakin liikenteessä. En oikeen sieltä takapenkiltä nää tilanteita, mutta niillä vasta hermot menee ku muut on kuulemma huonoja kuskeja ja ne riksapyörät tukkii tiet. Tähän en osaa ottaa kantaa kun en tosiaan sieltä takaa näe kuka mitenkin ajaa ja saatan olla niin uppoutunut johonkin kirjaan.

Mitäs muuta? Voisin kyllä vielä mainita että jos mut johonki (rätti)kauppaan raahataan, ni turha odottaa että istuisin nätisti paikoillani tai pysyn sylissä. Sen verran mua uudet ympäristöt kiehtoo että haluun nähä mitä niiden hyllyjen välissä ja rekkien alla on. Viimekskin löysin sellasen pölyhuiskan yheltä hyllyltä ja siitä sai hyvän hevosen. Ekaks pyyhin sillä vähän pölyjä tosin. Voin kyllä hetken istua paikoillani jos saan kattoo jotain lastenohjelmaa puhelimesta. Mutta se on kyllä ainut ehto. 

No nyt mun pitää mennä nukkumaan. Tai ehkä mä syön jotain iltapalaa kans. Riippuu mitä tarjotaan, et löytyykö mitään mistä mä tykkään tai mitä tekee mieli. Saatan syödä vaan banaaneja jos on. Äiti varsinki ressaa mun syömisistä tai siitä jos oon kokoajan jääkaapilla. Mutta kyllä sekin sitä kaappia aika tiheesti aukoo. Pakko kyllä myöntää et oon aika nirso. Mutta jos mä jostakin tykkään ni sitten mä voisin syödä sitä samaa niin kauan että kyllästyn. Kai äitillä on joku ongelma sen kanssa ku tyrkyttää eri ruokia vähän niinku joka päivä. Yhtenä viikkona söin kyllä makaronilaatikkoa monta kertaa päivässä ja monena päivänä. Kai se tajus mun vinkistä kun otin jääkaapista ketsuppipullon ja pyysin ruokaa ;)

no nyt hyvää yötä, good night!

-Kevin