Pääsiäisvapaiden kunniaksi päätettiin repästä ja lähtee baanalle. Eipä olla Dhakasta poistuttukaan muutoin kuin lentokentän kautta. Lähettiin sitten ihan kolmen perheen voimin matkaan. Ensin suunnitelmana oli mennä Fantacy Kingdomiin, eli paikalliseen huvipuistoon, jossa ei siis olla käyty aiemmin. Se oli sunnuntaina kiinni, joten otettiin plan B käyttöön. Dhakasta noin 40 kilometrin päässä on Resort, jota lähdettiin katsomaan sillä silmällä että josko siellä voisi joskus viikonloppulomailla. Matkanahan tuon pitäisi olla hyvinkin lähellä, mutta ajettiin sinne ainakin kaksi tuntia. Ruuhkat oli taas perinteiset ja tiet paikoin hyvin kapeat. Perille päästyämme pistimme autot parkkiin ja olimmekin ainoat tyypit henkilökunnan lisäksi. Jokaisen olisi pitänyt maksaa 5€ sisäänpääsyä, joka oli tietysti ihan naurettavaa. Sanoimme, että haluamme vain katsoa paikat. Sovimme, että jäämme syömään jos ei tarvitse maksaa "sisäänpääsymaksua", johon suostuivat. Olikin jo nälkä tullut siinä matkustaessa.
Uima-altaalla oli sitten omat säännöt. Naiset uivat vain t-paita päällä, miehet ilman. Ja uimisesta tietysti lisähinta. No, ei ollut t-paitoja mukana sitä varten, eikä kovin innokkaita uimareitakaan. Lapsetkaan ei juurikaan vinkunut uimaan, vaikka hiki oli koko porukalla.
Tässä olis mökkejä ihanan joen rannalla. Uimista ei suositella.
Kevin ja Sofia
Äiti ja sen mussukka
Pikku haaveilija
Meidän perhe
Ah leikkipaikka! Vanhemmat saivat hetken hengähtää.
Pikkuväki ikkunassa
Roskienlajittelukeskus. Tai yksi niistä. Harmi kun haju ei välity kuvasta. Autoon se kyllä välittyi sillä sekunnilla kun ikkunan avasi.
Autoja silmin kantamattomiin. Ja kerjäläisiä ja myyjiä...
Siinä tien varrella
Komeita rivitaloja
Että sellanen reissu se. Toki Dhakan ulkopuolella oli väljempää ja jopa metsää ja kauniita vihreitä peltoja. Kuvia ei saanut otettua kun autosta saa vain lähinnä vauhtiviivoja. Mutta oli ihanaa vaihtelua!
Toinen tehtiin ihan omalla väellä Dhamondiin, eli yhteen kaupunginosaan Dhakassa. Lähettiin vain lähinnä "huviajo"mielessä, eli katsomaan mitäs kaikkea sieltä löytyy. No ei kyllä löytynyt mitään ihmeellistä, paljon autoja ja rikshoja ja ihmisiä. Ja niitä olis nähnyt lähempänäkin. Matkaan saatiin kulumaan ainakin 3,5h, joka oli lähinnä kaasu- ja jarrupolkimen vuorottelua. Annoin kuitenkin kohteliaasti Juhan lukea karttaa ja uhrauduin ratin taakse. Ainakin puolimatkaksi.
Mitähän seuraavaksi keksisi? Täytyy sanoa taas, että kyllä maansisäinen matkailu on rankkaa, mutta ei täältä varaa ole poistuakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti