Goat race!

Eilen tapahtui taas jotain jännää, nimittäin vuohien juoksukilpailut! PIkkuväki taisi pitää parhaimpana vuohien silittelyä ja ruokkimista. Hauska nähdä miten Kevin on niin hyvää pataa eläinten kanssa. Ei pelkää niitä yhtään, vaikka eipä ole tainnut ennen vuohia näin läheltä nähdä. Nehän kyllä oli niin rauhallisia ja antoi silitellä ja sarvista vedellä.

Vuohista sai siis lyödä vetoa ja valita oman vuohen, jolle laittoi oman kilpailunumeron. Sitten vuohet juoksivat pienen radan ympäri ja kunkin kisan voittaja meni finaaliin :) Vuohiparat oli vähän pihalla mitä niiden oli tarkoitus tehä ja muutama karkasi aidan raosta...

Kevin piti myös huolta, että vuohet jaksoivat juosta ja antoi heille evästä...

...ja teki vähän lähempääkin tuttavuutta

Alexilta meni koko homma vähän ohi, kun uni tuli siinä sopivasti samoihin aikoihin. 

Huomasin sitten myöhemmin, että oli pikkukaverille noussut taas kuume. Kumman rauhallinen olikin. Muutenkin tuo flunssa aina vaan jatkuu ja jatkuu. Raukalla on niin nenä tukossa, että syöminenkin vaikeutuu. Saa muistaa, että terveys voittaisi taas. 

Ulkoilupäivä kerrassaan

Tämä viikonloppu on ollut kiireinen, kun ollaan ulkoiltu niin paljon. Eilenkin tultiin kotiin vasta viiden maissa ja tänään puoli kuuden. Eilinen meni käsityöbasaarilla dutch clubilla, jossa syötiin myös lounasta ja sen jälkeen polskittiin meidän klubin altaassa loppuiltapäivä. Tänään vähän sama meininki, mutta toisinpäin; ensin mentiin meidän klubille uimaan ja syömään lounasta, sitten cutch clubille sellaisille "värifestivaaleille", jossa puettiin päälle valkoiset asut (vaatteita suojaamaan) ja sitten sai heitellä väripulveria pitkin poikin :) Se oli hauskaa, kun sai luvan kanssa sotkea, vaikka Kevin taas kovin vakavana olikin. Liekö noi asusteet tekee siitä niin vakavan pojan tai sitten se jännitti jotakin..heh. Lapsille oli siis ensin oma sessio ja sitten aikuisille. Me saatiin ihan tarpeeksemme väriä tästä lastenkin osuudesta.

Täällä tuo vapaa-aika ja vähän muukin aika kuluu parhaiten noilla klubeilla, kun ne on niitä paikkoja, joissa on jotakin vähän kaikille. Ja uiminen on niin mukavaa ja virkistävää kun lämpötila alkaa taas nousta, niin siellä meidän päivät lähinnä kuluu. Tai lähinnä mun ja Kevinin. Välillä myös Alex pääsee mukaan, kun oikeen innostun ;)

Nykyään on kovin vaikeeta saada tosta isommasta hymykuvia. Kun pyytää vähän hymyä, niin saa korkeintaan virnistyksen jos sitäkään ;) 

Illalla vähän herkuteltiin, kun kotimatkalta napattiin mukaan vähän hedelmiä ja mansikoita. Dippailtiin nimittäin mansikoita ja banskun paloja suklaaseen. Namskis! Hyvä ja terveellisempi vaihtoehto karkeille. 

Leikkitreffejä ja kotileipomoa

Tänään meillä oli torstaiseen tapaan leikkitreffit, eli playdate yhen kaveriperheen, tai oikeastaan sen rouvan ja sen poikien kanssa. Ollaan vuoroin niillä ja meillä. Tänään pojat tuli leikkimään meille. Kevin oli niin innoissaan taas kun sai kavereita kylään. Poikien leikit menee niin hyvin yksiin. Me aikuiset aina kahvitellaan siinä samalla joten treffit ne on meillekin.

Tässä illasta taas innostuin leipomaan leipää. Tälläkertaa saaristolais sellasta. Nyt kun meillä on vielä sitä oltermanniakin tohon leivän kylkeen, niin aina pitää olla kunnon leipääkin. Ei sille mitään voi, mutta kyllä taas hiipi mieleen kuinka kätevää olisi käydä ostamassa kaupasta joku tuore herkkuleipä ja tehä helppo ja maukas iltapala teen kaveriks. No, kun se ei ole vaihtoehto niin kurkataan kaappiin mitä sieltä löytyy ja tänään löyty aineet vaan puolikkaaseen taikinaan, jolla sai kuitenkin kaks leipää. sekotin taikinan kohoamaan, menin syöttämään ja viemään Alexin nukkumaan, laitoin Kevinin sänkyynsä, luin iltasadut ja -rukoukset, kävin nakkaamassa leivän uuniin ja nyt ootellaan, jotta se olis sisältäkin yhtä kypsä kuin päältä. Välillä hermostuttaa todella tuo miniuuni, joka olis pitäny vaihtaa isompaan jo ajat sitten. Jotenkin varmaan vaan totuin siihen ja meidän keittiössä olevaan tyhjään uuninpaikkaan. Se on niin epätasainen välillä ja vaikee kypsyttää sisältä ku on jo musta päältä. Ainakin täällä oppii ennakoimaan nälkää, kun pitää alottaa valmistelut monta tuntia ennen. Leipäähän pääsee syömään vasta kun se on jäähtyny ja kun sitä pystyy leikkaamaan.

Mutta tuo leipä, vaikka se niin hyvää onkin, niin saa sen eteen nähdä vaivaakin. Ei ole itsestäänselvyys mun keittiössä että leipä kohoaa tai irtoaa pohjasta. Tänäänkin luulen, että nuo bankkulan vuoat on sen verran taas kuluneita, ettei voitelukaan auta ja leivät näyttäisivät olevan aika kiinni pohjassa. Ei oo mitään teflonia. 

Jos mä saisin nyt yhden toiveen, niin toivoisin, että saisin yhden Suomen tasoisen ruokakaupan tänne, suomen hinnoilla :) Mutta kun en saa, niin odotan vaan että saan taas herkutella kesäloman ;) Ennen ne herkut oli vaan niitä herkkuherkkuja, mutta nyt ne suomiherkut on paaaljon muutakin!

No niinhän siinä kävi, että puolet leivästä on kiinni pohjassa. Että kysymys "miltä nyt tuntuu" on yhtä turha kuin kysyis saman urheilijalta joka on just hävinny. Syödään siis juustoa leivänmuruilla. Tästä huolimatta luulen, että tulee yritettyä uudestaan ja uudestaan, koska aina välillä onnistuu! Ja seuraavalta suomireissulta vois tuoda mukanaan kunnon leipävuoan.

Tässä vielä kuvat pikkupotilaasta. Alexilla oli kuumetta pari, kolme päivää ja kuumeen jälkeen ilmesty pieniä punasia läikkiä/näppyjä. Ilmeisesti vauvarokko. Nyt jäljellä vielä nuhaa ja yskää, mutta meno on entisensä. Alexin liikkumistyyli on jotain ryömimisen ja konttaamisen väliltä, mutta eteenpäin mennään jo!

Bob the builder ja muutosten aika

Tänään oli Nordic clubilla taas ohjelmaa lapsille. Mikäs sen mukavampaa kuin pukea päälle jokin roolivaate ja olla joku muu. Kelpais välillä mullekin. Kevinin kaapista löytyi jostain myynnistä löytämät lappuhalarit. Niistä lähti idea ja niiden ympärille koottiin puuha pete. Kevin olikin aika suloinen puuhapete ja niin vakava. Taisi mennä jotenkin rooli heti päälle ;) Pitihän pikkuveikkakin pukea joksikin ja sopivasti löyty merkkarishortsit ja liivibody ja asuun mätsäävä huivikin ;) Ps. noi shortsit on kokoa 68 ja niitä käyttää pääasiassa tuo isompi, vaikka onki pienemmän koko. hah.

Puuha Pete kaiken korjaa! Ja merkkari ottaa nokoset.

Friends 

Pinjadat, joita hakattiin kepillä kunnes menivät rikki :) Isommilla oli oma ja pienemmillä oma.

Pikku merirosvo köllöttelee isukin käsivarsilla

Ja sitten palkintojen jaolle

Saalis jaettiin osallistujien kesken 

Niin kun olen tainnut välillä vihjasta, että aikamme täällä alkaa käymään vähiin, niin paljastettakoon nyt sitten virallisesti, että kyseessä ei suinkaan ole paluumuutto, vaan jatkolento Intiaan. Tämä meidän projekti täällä on nyt jokseenkin siinä pisteessä että se koittaa lentää omilla siivillään tästedes ja meidät siirretään siis Mumbaihin. Muuttoajankohta ei ole vielä ihan varma, kun ei meillä ole viisuimeitakaan vielä (eikä työsoppareita allekirjoitettu), mutta huhtikuussa olis tarkoitus tehdä the big move. Eli TOSI pian. Tämä on siis meidän plän ja uskotaan, että myös Taivaan Isän meille avaama uusi ovi, mutta katsotaan noita yksityiskohtia myöhemmin :)

Hyvää viikonloppua! Meillä onkin jo "sunnuntai-ilta". 

Sundarban

Viime viikonloppuna tehtiin siis ensimmäinen kunnon koko perheen matka Dhakan ulkopuolelle. Lähdettiin sellaiselle "ryhmämatkalle", jossa meitä oli yhteensä 14 + lapset. Laivassa olis ollut tilaa 20:lle henkilölle ja koitettiin saada mukaan mahd. paljon porukkaa, jotta hinta menisi alaspäin. Onnistuttiin siinä siis ihan hyvin. Meitä oli kolme perhettä, jotka oltiin tuttuja entuudestaan. Laivalla riehui viisi poikaa ja neljää heistä sai vahtia aika tarkkaan, kun laivalla oltiin. Oli mukava kun oli pojilla kaveria toisistaan, kun olivat niin saman ikäisiä. Alex nyt oli omassa ryhmässään, mutta kolme 2 -vuotiasta ja yksi 4 -vuotias.

Alunperin oli tarkoitus lentää Khulnaan, josta laiva lähti. Matkatoimistossa meidät yllätti reissun kokonaishinta ja päätettiin perua lennot ja ajaa sen sijaan edullisemmin. Vuokrattiin kuski, joka on työskennellyt Fidalle (tai sen porukalle) vuosikymmeniä ja hän tuli Faridpurista tänne Dhakaan ja ajoi noin 8 tunnin matkan Khulnaan. Matkaan lähdettiin torstaina puolen päivän aikaan ja illalla 8.30 oltiin perillä. Käytiin pikaisesti Fardipurin lastenkodissa, jossa Fidalla on edelleen jotain kummilapsitoimintaa ja koska minä en ollut nähnyt paikkaa ja se siinä sopivasti matkan varrella oli, niin pysähdyttiin siinä teelle. Vastaanotti oli melkoinen. Lastenkoti on nykyään tyttöjen asuttama sisäoppilaitos enemmänkin (pojilla oma) ja valtava tyttölauma ympäröi pojat. Kevin ujosteli hieman niin suurta tyttölaumaa ja Alex kierteli sylistä syliin.

Eka yö yövyttiin hotellissa ja aamulla seittämän pintaan riksat tuli hakemaan meidät veneelle. Seuraavat kaksi yötä yövyttiin laivassa, jossa meillä oli pieni kahden pedin hytti. Alex nukkui mun kanssa alapetillä, Juha ylhäällä ja Kevin patjalla lattialla. Kumpanakin yönä Kevin siirtyi mun ja Alexin seuraan ja siinä me pikku pedillä kolmestaan nukuttiin. Tokana yönä olin jo niin väsynytkin, että eipä pieni ahtaus paljoa unta haitannut. Ensimmäinen päivä vietettiin ainoastaan laivassa seilaten päämääräämme. Toisena päivänä heti aamulla 6.30 hypättiin pienempään veneeseen, jolla mentiin kapeita joenuomia pitkin. Opas ilmoitti, että nyt pitää kaikkien olla hiljaa, jotta voidaan nähdä kenties eläimiä. Viiden pojan kanssa se oli helpommin sanottu kuin tehty. Silloin kun lapsen pitää olla hiljaa, se todennäköisesti ei ole hiljaa. Kevinillä ainakin oli asiaa kokoajan ja oma keskittyminen meni lähinnä siihen että omat lapset pysyy jokseenkin hiljasina. Matkassa kun oli niitäkin joilla ei ollut lapsia, eikä olisi halunnut pilata heidän tunnelmaa. No, se oli vähän stressaavaa. Loppusuoralla opas veti keksipaketit jakoon ja mietin vaan, että olisi voinut vähän aikasemmin vetää tuon ässän hihasta niin olisi kenties lasten suut pysynyt paremmin supussa.

Sitten oli aamupala laivassa ja sen jälkeen mentiin metsään kävelylle ja rannalle uimaan. Uimaosuus oli lapsista varmaan se päivän paras. Tämän retken jälkeen oli lounas ja vähän lepoa ja käytiin vielä toisella patikalla ennen auringon laskua. Se päivä olikin aika rankka, vaikka mukava myös. Illalla kun lapset nukahti ja istuttiin iltaa aikuisten kesken, huomasin kuinka jalkoja pakotti ja väsytti. Kilometreissä retket ei olleet pitkiä, mutta se kymmenen kiloa ylimäärästä jotai kannoin edessä ja takana koko ajan mukana, teki hyvän lisän.

Viimisenä päivänä tehtiin vielä yksi kävelyretki metsään ja muuten seilattiinkin sitten takaisin päin. Me perheelliset jäätiin pois Monglassa, jotta ehdittiin kuka lentokoneeseen ja kuka tielle. Kotimatka meinasikin käydä jännäksi, kun käytiin tankkaamassa ja sen jälkeen moottorista alkoi kuulua omituista pärinää kun painoi kaasua. Ensimmäinen pelko oli, että nyt jäädään tielle. Kuskilla oli siellä Faridpurissa joku mekaanikko kaveri ja päätettiin käydä näyttämässä autoa hänelle. Ajettiin siis taas sinne samaan paikkaan teelle ja Kevin ilmoitti jäävänsä autoon kun pelkäsi tyttöjen hyökkäystä ;) Pojat katteli autoa ja syyksi selvisi polttoaine. Ilmeisesti siihen oli sekoitettu jotakin, joka aiheutti kolinaa moottorissa. Päätettiin kuitenkin yrittää kotiin vielä samana iltana ja onneksi päästiin turvallisesti perille. Yleensä en pelkää kovin helposti liikenteessä, mutta tällä matkalla (mennen tullen) taisin rukoilla aika paljon ja paluumatkan väsymystä en saanut nukuttua yhtään pois. Välillä lepuutin toista silmää, mutta yleensä kohta avasin toisenkin. Pojat jaksoi tosi hienosti automatkat. Kevin nukahti viidessä minuutissa kun pääsi autoon ja kyllä illalla nukutti kun vihdoin kotiin päästiin. Pojat sai kantaa suoraan sänkyyn ja itekin nukuin niin sikeesti, että heräsin yöllä siihen kun Alex tippui sänhystä. Yleensä nostan sen omaan sänkyyn syötön päätteeksi tai jos jääkin viereen niin joko keskelle tai "siipieni suojaan". Sinä yönä olin niin poikki, etten tainnut tajuta mistään mitään ja niin sitten pääsi käymään. Onneksi mitään ei sattunut ja pienen itkun päälle jatkoimme taas unia.

Mukava reissu siis oli ja kaikki meni tosi hienosti. Kyllä lasten kanssakin voi reissata, vaikka onhan se erilaista.

Tiilitehtaita oli paljon matkan varrella. 

Onhan siinä hommaa kasata tiilejä päällekkäin. 

Matkaan kuului myös noin puolen tunnin lauttamatka. 

Kevin ehti livahtaa rattiin :)

Pojilla oli vientiä!!

Ei ollu puutetta vauhdin antajasta. 

Aamulla tosiaan ne riksat toi meidät satamaan, josta otettiin moottorivene ja hurautettiin meidän pikku laivalle. 

Maisemia ja näkymiä satamassa

Pyykkääjät

Väripilkkuja ei tästä maasta puutu

Kalastajia oli paljon erinäköisillä veneillä. 

Auringon nousu. Harvoin olen sitä ollut todistamassa, mutta kaunista oli!

Luonnon hiljaisuus oli kuin musiikkia korville. 

Bongaa kuvasta käärme!

Lintujen kirjo oli myös upea. 

Kauriita ja bambeja näkyi myös. 

Tässä lähestytään jo biitsiä

Pieni pullukka

Pojilla oli niin kivaa yhdessä ja hauskuuteen ei muuta tarvita kuin vesi!

Alex kulki kätevästi mukana ja siinä sai hyvät torkut myös. Ilma oli vielä ihanan sopiva ja just täydellinen tällaisen retken tekemiseen.

Eipä vissiin oo montaa ahdattu yhteen paattiin!

Kotkahan se siinä

ja siinä

No tässä on sitten se tiikerin tassu. Valitettavasti ei nähty ite tikrua, mutta siinä se on joskus tepastellut. 

Lisää kauniita paikkoja

Ja reppureissaajat

Pojat teki hassuja ilmeitä :)

Tässä tulee meidän catfish. 

Yleensä ruokahalu on parempi kun ei näe mitä syö. Nämähän ei mitään kaunokkeja ole.

Nuorin matkustaja pärjäsi ja viihtyi tosi hyvin. Välillä kävi hytissä nukkumassa ja onneksi yötkin menee hyvin, ettei naapureita häirinnyt.

Tässä laivan ruokailutilat. 

Pikkujuna

Maa oli täynnä näitä puiden juuria. Ei olis kovin kiva kävellä niiden seassa. 

Tämä oli siis meidän alus, jossa meitä matkustajia oli yhteensä se 14. Illalla oli upea kiivetä tonne ylös katsomaan tähtitaivasta. En muista milloin oisin viimeksi nähny niin valtavasti kirkkaita tähtiä taivaalla. se oli mykistävää!

Ja sitten paluumatkalta. Liikennettä oli koko matkan eikä kuski kovin helposti nukahda rattiin tässä liikenteessä. Pimeellä ajaminen on aina tuplasti haastavampaa, mutta onneksi tälläkertaa ei tarvinnut huolehtia siitä itse. Olishan se muuttanut varmaan monta asiaa täällä jos meillä olisi ollut kuski, niinkuin muilla on.

Ja kappas, fanttikin oli lähteny.

Semmonen upea ja ihana matka meillä oli viime viikonloppuna. Nyt tuntuu että toivutaan siitä vieläkin väsymyksen merkeissä. Mielessä on vielä toinenkin reissu. Katotaan saadaanko aikaseks ja ehditäänkö toteuttamaan vielä kun aika käy vähiin.