Tänään meillä oli torstaiseen tapaan leikkitreffit, eli playdate yhen kaveriperheen, tai oikeastaan sen rouvan ja sen poikien kanssa. Ollaan vuoroin niillä ja meillä. Tänään pojat tuli leikkimään meille. Kevin oli niin innoissaan taas kun sai kavereita kylään. Poikien leikit menee niin hyvin yksiin. Me aikuiset aina kahvitellaan siinä samalla joten treffit ne on meillekin.
Tässä illasta taas innostuin leipomaan leipää. Tälläkertaa saaristolais sellasta. Nyt kun meillä on vielä sitä oltermanniakin tohon leivän kylkeen, niin aina pitää olla kunnon leipääkin. Ei sille mitään voi, mutta kyllä taas hiipi mieleen kuinka kätevää olisi käydä ostamassa kaupasta joku tuore herkkuleipä ja tehä helppo ja maukas iltapala teen kaveriks. No, kun se ei ole vaihtoehto niin kurkataan kaappiin mitä sieltä löytyy ja tänään löyty aineet vaan puolikkaaseen taikinaan, jolla sai kuitenkin kaks leipää. sekotin taikinan kohoamaan, menin syöttämään ja viemään Alexin nukkumaan, laitoin Kevinin sänkyynsä, luin iltasadut ja -rukoukset, kävin nakkaamassa leivän uuniin ja nyt ootellaan, jotta se olis sisältäkin yhtä kypsä kuin päältä. Välillä hermostuttaa todella tuo miniuuni, joka olis pitäny vaihtaa isompaan jo ajat sitten. Jotenkin varmaan vaan totuin siihen ja meidän keittiössä olevaan tyhjään uuninpaikkaan. Se on niin epätasainen välillä ja vaikee kypsyttää sisältä ku on jo musta päältä. Ainakin täällä oppii ennakoimaan nälkää, kun pitää alottaa valmistelut monta tuntia ennen. Leipäähän pääsee syömään vasta kun se on jäähtyny ja kun sitä pystyy leikkaamaan.
Tässä illasta taas innostuin leipomaan leipää. Tälläkertaa saaristolais sellasta. Nyt kun meillä on vielä sitä oltermanniakin tohon leivän kylkeen, niin aina pitää olla kunnon leipääkin. Ei sille mitään voi, mutta kyllä taas hiipi mieleen kuinka kätevää olisi käydä ostamassa kaupasta joku tuore herkkuleipä ja tehä helppo ja maukas iltapala teen kaveriks. No, kun se ei ole vaihtoehto niin kurkataan kaappiin mitä sieltä löytyy ja tänään löyty aineet vaan puolikkaaseen taikinaan, jolla sai kuitenkin kaks leipää. sekotin taikinan kohoamaan, menin syöttämään ja viemään Alexin nukkumaan, laitoin Kevinin sänkyynsä, luin iltasadut ja -rukoukset, kävin nakkaamassa leivän uuniin ja nyt ootellaan, jotta se olis sisältäkin yhtä kypsä kuin päältä. Välillä hermostuttaa todella tuo miniuuni, joka olis pitäny vaihtaa isompaan jo ajat sitten. Jotenkin varmaan vaan totuin siihen ja meidän keittiössä olevaan tyhjään uuninpaikkaan. Se on niin epätasainen välillä ja vaikee kypsyttää sisältä ku on jo musta päältä. Ainakin täällä oppii ennakoimaan nälkää, kun pitää alottaa valmistelut monta tuntia ennen. Leipäähän pääsee syömään vasta kun se on jäähtyny ja kun sitä pystyy leikkaamaan.
Mutta tuo leipä, vaikka se niin hyvää onkin, niin saa sen eteen nähdä vaivaakin. Ei ole itsestäänselvyys mun keittiössä että leipä kohoaa tai irtoaa pohjasta. Tänäänkin luulen, että nuo bankkulan vuoat on sen verran taas kuluneita, ettei voitelukaan auta ja leivät näyttäisivät olevan aika kiinni pohjassa. Ei oo mitään teflonia.
Jos mä saisin nyt yhden toiveen, niin toivoisin, että saisin yhden Suomen tasoisen ruokakaupan tänne, suomen hinnoilla :) Mutta kun en saa, niin odotan vaan että saan taas herkutella kesäloman ;) Ennen ne herkut oli vaan niitä herkkuherkkuja, mutta nyt ne suomiherkut on paaaljon muutakin!
No niinhän siinä kävi, että puolet leivästä on kiinni pohjassa. Että kysymys "miltä nyt tuntuu" on yhtä turha kuin kysyis saman urheilijalta joka on just hävinny. Syödään siis juustoa leivänmuruilla. Tästä huolimatta luulen, että tulee yritettyä uudestaan ja uudestaan, koska aina välillä onnistuu! Ja seuraavalta suomireissulta vois tuoda mukanaan kunnon leipävuoan.
Tässä vielä kuvat pikkupotilaasta. Alexilla oli kuumetta pari, kolme päivää ja kuumeen jälkeen ilmesty pieniä punasia läikkiä/näppyjä. Ilmeisesti vauvarokko. Nyt jäljellä vielä nuhaa ja yskää, mutta meno on entisensä. Alexin liikkumistyyli on jotain ryömimisen ja konttaamisen väliltä, mutta eteenpäin mennään jo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti