Lähettipäivät Thaimaassa

Kotiinpaluu sujui hienosti ja pojat käyttäytyivät mallikkaasti :) Ehdittiin olla viikko kotona, purkaa laukkuja ja ennenkaikkea pestä vaatteita, jotka oli homehtuneet kaapeissaan. Käytännössä pestiin kaikkien kaikki vaatteet. Siinä riitti ripustelemista ja silittämistä. Tässä taas tuli apulainen tarpeeseen.

Sitten pakattiinkin taas laukut ja lähdettiin kohti Khao Lakia, jossa tänä vuonna oli Fidan koko aasian kattavat lähettipäivät. Meitä oli varmaan 160? henkeä siellä lapset mukaan lukien. Joukossa oli paljon tuttuja ja kavereita ja se teki tietysti näistä päivistä entistä upeammat! Vähän jännitin ja ehkä stressasinki jo etukäteen Alexia - kuinka hän siellä lämmössä ja aurinkorannoilla pärjää... miten saan pidettyä hänet auringon säteiden ulottumattomissa, kun kuitenkin on kiva olla ulkona mahd. paljon eikä istuskella sisätiloissa. Etsittiin aina rannalta se varjoisin paikka ja siellä sitten jätkimys sai köllötellä varjon alla. Merituuli viilensi hieman ilmaa, joten taisi Alex vaan viihtyä. Ihan tosi hyvin siis kaikki meni. Ei silti tulis lähdettyä kuukauden ikäisen kanssa rantalomalle ihan omasta ideasta. Alkuviikosta satoi jokapäivä kuuroja, välillä tosi rankkojakin. Loppuviikko oli aurinkoisempi.

Kevin viihtyi parhaiten uima-altaassa, mutta välillä äidin ja isän pyynnöstä mentiin myös ranalle, koska sitähän meillä ei kotona ole. Rannalla oli mukava sitten leikkiä hiekkaleikkejä. 

Hotelli tai villat joissa asuttiin, oli tosi kivat ja tilavat. Näillä pikkukaduilla asui mahtavia ihmisiä ja ystäviä. Kunpa näin voisi asua normaalistikin :)

Meitä oli aika hyvä porukka paikalla meidän lähetyslinjalta. Sekin tietysti teki olon niin kotoisaksi :)

Onneksi pojat nukkuivatkin välillä ja varsinkin Alex, joka oli mukana aikuisten ohjelmassa. Kevin oli lastenhoidossa. Oli aika yllättävää, kun Kevin jäi itkien hoitoon. Koskaan ennnen ei ole ollut ongelmaa, mutta varmaan se on tuo ikä ja mitä lie muuta. Itki sen pari minuuttia ja sitten alkoi leikkimään innokkaasti. Eli ei mitään vakavaa, mutta tuntuuhan se aika kurjalta jättää äitiä huutava rakkauspakkaus sinne vaikka tietääkin että kaikki ok. 

Ostosreissut kävi jopa Kevinille ylivoimaiseksi ja uni tuli väkisin, vaikka ipadilla lastenohjelmia katselikin. No meitä se ei haitannut - päinvastoin sai hetken shopailla ihan rauhassa. Sisarusrattaat olis kyllä kova juttu!

5-viikkoinen Alex

Nyt mennään rannalle vaihteeks Phuketissa. Hotelli Khao Lakissa muuttui lapsivapaaksi 1.11 alkaen, joten kaikki lapsiperheet, jotka oli jäämässä vielä viikonlopun yli, siirrettiin Phukettiin.

Tämä oli varmaan toisiks helpoin päikkäreille meno koskaan, kun pojan laitoin tohon makaamaan kun väsymyksen merkit oli niin huomattavat, ei mitään vastustelua, siinä vaan makasi hetken ja silmä painui kiinni. 

Ja allasnäkymää vielä ;)

Tässä jotakin fiilistelyjä reissusta. Tässä pari viikkoa kotona ehditään olla ja sitten onkin uusi reissu tiedossa.... ;)

On tainnut tämä blogi ja sen pitäjä olla ihan kunnolla kesälomalla kun ei ole saanut tänne mitään päivitystä aikaiseksi. Nyt oiski kerralla paljon asiaa, mutta jos lyhyesti kerrotaan meidän kesäkuulumiset, niin ehkä bloggaaminen reipastuu taas kotiinpaluun jälkeen?

Tosiaan, vietettiin kesä kaksin Kevinin kanssa, kun iskä oli vielä töissä Dhakassa. Siinä vierähti ne pari kuukautta ja kyllä ehdittiinkin jo ikävöidä ja kaivata Juhaa. Onneksi ei tarvinnut ihan yksinhuoltajana olla, vaan saatiin paljon apua vanhemmistani, joiden nurkissa ollaan sotkettu ja keiden ruokaa syöty. Yksin ison mahan kanssa olisi ollut aika ylivertaista, uskoisin. Että kiitos jo nyt isi&äiti kärsivällisyydestänne!

Tuntui, että kesä oli varsinainen siunaus mulle, kun tällaista marjakesää en muista olleen vuosiin... jos koskaan. Marjat oli niin isoja, niitä oli niin paljon ja mikä parasta; kaikkea sai tästä ihan pihasta :)
Ensin tuli mansikat, joita syötiin mansikkamaalta, sitten poimittiin vattuja ja mustikoita takapihan puskista ja varvuista. Vielä viinimarjat, omenat ja puolukat ilahdutti loppukesästä. Aina meillä Kevinin kanssa suut kävi kun ulkona oltiin. Niin ja mulla sattui olemaan raskauden aikainen järjetön porkkananhimo, jonka seurauksena parhaillaan söin puoli kiloa porkkanoita päivässä!! ja jos ne oli sattuneet loppumaan, niin pahimpaan himoon kävin nykäisemässä muutaman kasvimaalta. En tiiä mikä yhteys rautatableteilla ja porkkanalla on, mutta kun aloitin rautakuurin niin en ole liiemmin porkkanoita enää kaivannut.

Kevin on kehittynyt huimasti varsinkin puheen saralla. Uusia juttuja ja sanoja tulee jatkuvasti ja on niin mukava leikkiä jo kun voidaan kommunikoida. Kevin on kyllä hyvä leikkimään yksinkin, eikä aina tarvitse sitä leikkikaveria, mutta puhetta kuuluu silloinkin, eikä papupata malta paljon hiljaa olla.  On kyllä niin suloista seurattavaa tollasen parivuotiaan leikit! Jätkimys tekee jo kuperkeikkaa ja heittää fresbeetäkin ihmeellisellä taidolla.

Paljon vietettiin aikaa myös mökillä ja tehtiin pari asuntoautoreissuakin mun vanhempien kanssa. Ängettiin aina mukaan reissuille jos sellasia oli tarjolla ;)

Alkukesästä, kun isikin vielä oli Suomessa, käytiin Kuopiossa ja veneretkellä saaressa. 

Eväät kuuluu luonnollisesti hyvään kesäpäivään.

Kevinin "oikeat" 2-v synttärit ja tietysti palomieskakku. Kuinkas muuten!

Palomies Sam töissä...

Kevinin pikkuserkku Ruotsista asti oli vieraana :)

Ja paloautoja lahjaksikin asti...

Muurinpohjalettumestari ;)

Kotieläinpuistossa

Muista sitten ajaa rajoitusten mukaan!

Bääbää

Jaahas, niin tietysti...

Mussukka pitää huolen, että mummukin saa mansikkaa perkaamisen ohella. 

Muiskis!

No nyt tämän hetkiset kuulumiset on lähinnä tätä odottelua... laskettuaika oli ja meni ja nyt nämä yli menevät päivät on vaikeita kun vaan odottaa ja toivoo ja toivoo ja odottaa. Mutta sehän ei ketään tietenkään auta, joten koitan pitää itseni kiireisenä niin hyvin kuin voin.


Jatketaa tästä....

Kevinin kakkoset osa 1

Lauantaina vietettiin pikku-miehen kakkosia. Vaikka oikeisiin synttäreihin on vielä kuukausi, niin haluttiin pitää juhlat kun Kevinin parhaat ystävät ovat vielä tallella. Kohta kaikki suuntaavat kesälomilleen kuka minnekin.

Juhlat olivat mukavat ja vaikka äiti olikin aika heikossa hapessa vielä edeltävänä ja juhlapäivänäkin, niin saatiin kuin saatiinkin kaikki valmiiksi. Vähän jouduttiin tarjoiluista tinkimään kun ei meinannut tämä muori jaloillaan jaksaa olla, mutta onneksi kerman, sokerin ja munien vatkaaminen onnistui hyvin myös jakkaralta käsin :)

Kevin sai jo ensimmäisen paketin aamulla.

Toisin kuin viimevuonna, hän tiesi tarkalleen mitä lahjapaketeille kuuluu tehdä. 

Eikä aikaakaan kun työkalut olivat jo käytössä.

Suojalasien käyttö suositeltavaa sahatessa ja ruuvatessa, mutta ne on hyvä pitää lähettyvillä muutenkin. 

Savannikakku oli sankarin mieleen ja tarvikkeetkin löytyi, ihme kyllä.

Vielä seuraavinakin päivinä kun kakun jäämiä maiseltiin, poika lauloi "happy birthday Kevin" :)

Täkäläinen laatu kaikessa on poikkeavaa. Tämä todistettiin taas kynttilän kanssa. Kun oli onnittelut laulettu ja sankari oli puhallusvalmiudessa, kasvoilla oli enää hämmennys - kynttilä suli niin että liekki sammui eikä siinä enää ollut sydäntä mitä sytyttää. No onneksi on vielä toinen mahdollisuus puhaltaa ne kynttilät ;) 

Olivia ihmettelee minne muut kaverit häipyivät...

Tunnelma katossa

Kuten näköjään perinteisiin kuuluu, niin kyllä sankarin ainakin yksi pusu täytyy tytöltä saada ;)

Kaverukset. Vain Mikey puutuu kuvasta kun sattui olemaan vähemmän kuvattavalla tuulella...

Sitten vähän leikittiin uusilla leluilla. Tuomas veturin bensa-asema muuntui hyvin kahvikoneeksi. "koffii pliis"

Kun muut lapset olivat lähteneet, herkuteltiin Sofian kanssa tikkareilla. Se oli mun eka tikkari ja opin nopeasti hyviä juttuja mitä tikkarin kanssa voi tehdä. 

Kevin kertoo:

Se oli kiva päivä. Äiti oli puhunu jo monta päivää että sitten vietetään mun synttäreitä ja kutsutaan mun kaverit. En kovin paljoo muista mun ykkösistä, mut kuvista oon nähny että se oli kivannäköinen päivä. Mua vähän jännitti niin ei sitten ruokakaan maistunu. Eikä oikeen päikkäreillä nukuttanut. Jätin siis nukkumatta. Tiiän, äiti aina jännittää että miten mä pärjään jos en nuku, mutta ei sinä päivänä ehtiny kiukutella tai miettiä väsymystä kun sain uusia leluja ja oli kaveritki siinä. 

Oli aika makeeta ku kaikki laulo mulle. Opin aika nopeesti sen laulun. Sen nimi on häpi pööttei Kevin. Niin sit se kakku, se oli hieno. Apinakakku se oli. Siinä oli kyllä se kynttilä, mutten koskaan saanu puhaltaa. Vissiin siihen tuli joku vika. Oiskohan sen saanu korjattua ruuvimeisselillä? Ei tullut siinä mieleen kun oli niin omituinen tilanne. No, olisin mä osannut puhaltaa. Ihan varmasti. 

Söin vähän kakkua ja sit leikittiin aika paljon. Sit kun melkeen kaikki oli lähtenyt ja oli vaan enää Sofia ja mä, niin me saatiin sellaset pikku pussit, jotka kaikki mun kaverit sai ja siellä oli tikkari. Äiti anto munkin syödä yhden ja kyllä sain tehä töitä hampailla että sain sen rikki. Olisi se moottorisaha ollut siihen hyvä. Illasta en muista enää muuta kuin että menin kylpyyn, sänkyyn ja sitten heräsin ja oli aamu.

Mulla oli tosi kivaa.

Ylä- ja alamäkeä

Sen kunniaks, että tänään on 15. päivä, joka tarkoittaa taas sitä, että tasan kuukauden päästä on tarkoitus lentää Suomeen - kerron paljastuksen :) Aika monet tietääkin, mutta blogin lukijoille etuoikeutena paljastastettakoon, että meidän perhe lisääntyy yhdellä pienellä syyskuussa. Tästä syystä mun ja Kevinin Suomiaika tulee olemaan melko pitkä - jopa melkeen 4kk. Tämä on tietysti samalla tosi kiva, mutta samalla vähän pelottavan pitkä aika olla ilman kotia ja kuluttaa muiden  nurkkia. Varsinkin sitten kun uusi pikkupallero syntyy. Sen takia, että tullaan suomeen jo niin aikaisin kesällä, tarkoittaa myös sitä, että Juhalla ei oo mahdollisuutta olla meidän kanssa kokoaikaa. Ollaan järjestelty silleen, että Juha tulee saattamaan meidät suomeen ja palaa kesäkuun lopussa takaisin vielä Dhakaan noin 1,5 kuukaudeksi. Tulee sitten elokuun lopulla ja käyttää ne muutamat kertyneet kesälomapäivät ja siirtyy sitten isävapaalle.

Viidennen kuun kumpare.

Viimeksi tuli vähän vuodatettua, joten pitää välillä ajatella positiivisestikin. Tänään mentiin Kevinin kanssa aamupäivällä tonne "meidän" klubille uimaan. Siellä oli hiljasta ja oli ihana oleskella vaan altaalla ja katsella kun Kevin leikki paloautoillaan. Niin, sen tämän hetken ihan ykköslelut on kaksi pientä paloautoa, palomies ja pari sellasta autotallia/taloa. Piipaapiipaa kuuluu sieltä ja täältä. Nuo samaiset paloautot piti sitten ottaa mukaan myös altaalle. Pikku-kulta myös nukahti juuri paloautot kädessään :)

Meillä alkaa olemaan aikamoiset taistelut päiväunista. Kevinillä on ollut jo pienestä asti vähän vaikeuksia mennä nukkumaan. Välillä se helpotti, mutta nyt on taas - liekö iästä johtuvaa vai mitä ongelmaa mennä nukkumaan. Varsinkin päiväunille on ihan mahdotonta välillä nukuttaa. Jos sattuu nukahtamaan autoon sopivasti, silloin sujuu hyvin, mutta jos kotona pitää nukuttaa niin menee helposti tunti jos toistakin. Tänään mm. jäi päikkärit väliin ja siitä hyvästä otin vähän aikaa itselleni näin illasta ;)

Lienee syytä iloita, että Kevin vihdoin ja viimein on saavuttanut 10 kilon rajan :D Niin, eihän tuo oo kuin 1v ja 10kk, että lienee aikakin. Kohtahan sitä ei jaksa kanniskella enää senkään vertaa mitä nyt! Varsinkin kun tuota etumustakin alkaa olemaan aina vaan enemmän ja enemmän. Pitäis varmaan tasapainon vuoks kantaa Kepsukkaa selässä.

Täällä kyllä riittää jokapäivälle omat murheensakin. Tänään nimittäin ajattelin kokeilla ekaa kertaa sellasta raakaomenatorttua, eli ei mitään paistamisia yms kypsytyksiä, vaan sellasta rasvatonta, jauhotonta ja pääsiassa sokeritonta herkkua. Pääsin hyvään alkuun, kunnes blenderi kuumeni ja kärysi ison vastuksen alla. Meni siis toisinsanoen rikki. Ottipas päähän. Joudun etsimään täältä jonku kapistuksen tilalle. Vielä kun täällä on paras mangokausi kun ollaan pois ja oon jo ohjeistanut apulaisen (hyvissä ajoin), että täyttää pakastimen sitten mangososeilla :) Nyt joudutaan kantamaan koko hötäkkä Suomeen ja toivomaan että menee takuuseen. Alle vuoden ikäinen laite kun on.

Välillä tuntuu kuin asuisi jatkuvan remontin keskellä. Aina joku kohta repsottaa, hajoaa tai on muuten vaan kesken.  Semmosta se varmaan on täällä näissä maissa.

Yritän keksiä Kepsukalle virikkeitä täällä kotona, jottei ihan tylsäsi aika tule.

Yks kaunis päivä maalailtiin sormiväreillä. Ne olikin aika hitti ja kohta mulla oli pieni värikäs intiaanikaveri. 

Saatiin me jotain paperillekin - Kevinin pieniä jalanjälkiä :)

Kevinistä, niinkuin meistä kaikista on mukava saada kavereita kylään. Jos meno menee ihan ranttaliksi, tämä on hyvä keino vähän rauhoittua. 

Vuodatus

Nyt on pakko vuodattaa kun suorastaan ärsyttää niin paljon. Nimittäin tämä täkäläinen ruokakauppojen valikoima!! En tykkää muutenkaan tehä ruokaostoksia, mutta täällä suorastaan välttelen sitä, syystä että täällä ei kaupoissa ole valinnanvaraa juuri missään. Lisäksi moniakaan raaka-aineita ei saa tai sitten ovat niin ylihinnoiteltuja, että niitä ei osta kuin viimeisenä oljenkortena. Tästä esimerkkinä marjat. Niistä saisi vaikka mitä herkkuja, mutta maksavat 7,5 euroa pieni, oisko 400g:n paketti. Siitä tekee just pari smoothieta ja loput syö sellaisenaan (tai Kevin syö) kun itse ei raaski.

Elämä on vaan niin paljon vaikeampaa kun ei ole mitään "valmista" ja kaikki pitää tehä alusta loppuun. Ei saa raejuustoa, rahkaa, kunnon hunajaa (jossa ei sivumakua), ruisleipää (tietenkään), moniakaan siemeniä, joita vois tunkee leipään, ei leseitä, erilaisia jauhoja, ulkomailta tuodut (parhaat) hedelmät kuten luumut, nektariinit, kiivit maksaa n 10€/kg...ja noita marjojakaan ei aina edes ole, jugurttia pari eri sorttia ja nekin ihan liian kalliita, puhumattakaan juustosta!! Googletin just jotain välipala- ja iltapalareseptejä, kun on niin tajuttoman vaikea keksiä mitään syötävää nirsolle pojalle ja vähemmän nirsolle itselle.  Kovasti haluaisin syödä ja syöttää terveellistä ruokaa täälläkin, mutta kun mahdollisuudet on niin minimit, että ideat on loppu kokoajan. Hyviä reseptejä olis netti pullollaan mutta raaka-aineista saa vain murto-osan. Niin, niistä goolen tuloksista - hermot meni kun siellä oli hyviä mozzarella-mitälie- perunarieskoja ja ajattelin että joo jotain perunarieskoja vois tehä iltapalaks vaihteeks. No ohje alkoi: 6 palaa perunarieskaa.... !!!

Oliskin ne rieskat ja ruispalat tuolla hyllyllä mistä vois käydä ne ostamassa! Leipää voi ja oon tehnytkin aika paljon, mutta jauhoissa ei ole paljoa valinnanvaraa, eli se on sitä samaa epäterveellistä vehnää... siemeniä toin Bangkokista, nekin kohta loppu samoin kuin ruisjauhot.

Että suomituliaisina laukut taitaa täyttyä ruokatarvikkeistä!

Voitte vaan kuvitella miten ikävä on Suomalaisia ruokakauppoja. Ja jos lapsi edes söisi mitä on tarjolla, mutta kun hälle ei kelpaa melkeen mikään.

Näin täällä meillä tällä kertaa. Tässä ehkä myös suurin syy suomi-ikävääni...

Tässä vähän kuvaa tästä "tuoreosastosta" sitä on toinen samanlainen puoliska vielä, jossa on lihat ja maidot. Sitten 70% kaupan osuudesta onkin kuivamuonaa... Ja siis tämä hedelmäosuus pitää sisällään ylikalliit tuontihedelmät. Käytännössä kaupasta voi ostaa omenia, banaania, vesimelonia (kun kausi), appelsiineja, ananasta ja viinirypäleitä. Muihin ei meikäläisillä olekaan varaa. Jopa Thaimaasta tuodut hedelmät on heti tupla-triplahintaisia. Ulkoa saa vähän halvemmalla nämä samat, mutta usko tai älä, usein ei vaan jaksa käydä hakemassa sieltä kun sitten on kerjäläiset kukkarolla myös. Ja juu on noita juustoja joitakin sortteja mutta katsopas hintalappu ensin ja mieti sitten ostaakko vaiko eikö... 

Kiitos ja anteeks.