16.12 oli Juhan synttäripäivä ja päivä, jolloin saatiin ensimmäiset ja ainoat Bangladeshin vieraat meille. Mun vanhemmat tuli pariks viikoks käymään ja toivat kaksi matkalaukullista ruokaa! Siellä oli mm. kinkku, lanttusosetta, marjoja, juustoja, ruisleipää, pekonia, suklaata, karkkia ja mitäkaikkee... Kyllä meillä oli nimittäin sinä päivänä hyvä aamupala! :)
Kevin oli tietysti tosi onnessaan, kun sai leikkiseuraa. Heti aamulla alkoi puuhastelu. Äiti oli ottanut mukaan jotain askarteluideoita ja toteutti pari Kevinin kanssa. Kiva kun äiti jaksaa värkätä kaikkee.
Sitten heti samaisena iltana koulun henkilökunnalla oli jouluateria, jonne päästiin ihan kahdestaan. Oli niin kevyt olo kun ei tarvinut juosta kenenkään perässä ja sai olla vaan niinku ennen vanhaan - huolehtia vaan itestään.
Koululaiset oli jo joululomalla, mutta tulivat yhtenä päivänä hakemaan joululahjansa. Tänä vuonna se oli villapaita talveksi lämmittämään.
Iskä ja äiskä ja lapsenlapset
Täällä oppilaat käyttäytyvät kunnioittavasti opettajia kohtaan ja nousevat aina seisomaan kun opettaja tulee luokkaan. Niin suloisia nämä pikkuoppilaat.
Jouluateria oli mitä suomalaisin. Syötiin siis kunnon kinkkua sinapilla, porkkana- ja lanttulaatikkoa, karjalanpiirakoita, saaristolaisleipää ja hyvää salaattia. Näillä maha täyttyi ja joulustressikin vältettiin.
Joulukalenterin viimeinen luukku oli vielä avaamatta ja se avattiinkin heti ruuan päälle. Tai no Kevinin suuhun ei liioin laatikoita tai kinkkua uponnut. Ei taida vielä jouluruokien päälle ymmärtää ;)
Alex pysyi tyytyväisenä kun oli sylittäjiä.
Joulun alla oli vielä sopivasti H&M:n myynti, josta kertyi kivasti viimehetken pehmopaketteja. Varsinkin Juha oli onnekas ja sai melkolailla pehmeitä paketteja ;)
Lahjat jakoi pieni tonttupoika...
Alex sai lahjaks sitterin, joka ei kyllä syliä korvaa. sekään.
Poika on totinen vaikka sai postimies paten! :)
Meikäläiset on täällä ku julkkikset; porukka piirittää autoa :) No ei näin ihan jokapäivä ole, eikä täällä niinkään missä asutaan. Tässä lähettiin käymään Mirpurissa etsimässä sellasta käsityökauppaa, jossa tekevät kasseja juutista ja sementtisäkeistä. Tai ainakin missä niitä olisi ollut myynnissä. Ei kuitenkaan löydetty kyseistä paikkaa ei sitten millään! Meillä oli monta karttaa, mutta sitä tietä jossa kartan mukaan olisi pitänyt olla, ei vain löytynyt. Kaikki tiet loppuivat slummiin tai johonkin likaiseen pikku jokeen. Niitä ei siis ollut kartassa, mutta näin todellisuudessa :) Yritettiin monta kertaa eri reittejä, mutta lopulta oli pakko antaa periks kun ei vaan päästy mistään sille "oikealle" tielle. Soitin sitten seuraavana päivänä niille ja tulivatkin sitten meille kotiin kasseinensa. Siellä Mirpurissa ilmeisesti vähemmän liikkuu valkonaamoja niin oltiin aikasta kuumaa kamaa.
Sitten kun siellä päin kerta oltiin, päätettiin samalla pistäytyä Dhakan eläintarhassa. Pääsymaksu on 20centtiä ja tarha vähän sen mukainen. Eläimet ovat vähän säälittävän näköisiä, ei ihan EU direktiivien mukaisissa oloissa, luulisin.
Mutta kivoja puita siellä kasvaa :)
Nää verkot, joissa eläimet on, on niin tiheitä että välillä sai ihan siristellä silmiään että näki niiden läpi... No tämä otus oli niin värikäs ja kiinni verkossa että se oli helppo bongata.
Siinä sitä sitten ollaan
Lentsikat
Meilläpäin Suomessa talvivaatetus on aika lailla mustaa ja harmaata. Täällä se on sitä samaa värien loistoa kesät, talvet. (Nythän siis täälläkin alkaa olemaan talviaika)
Ja kuten jokaisessa kunnon "huvi"puistossa, niin täälläkin löytyy näitä ruokakojuja mistä ostella pikku naposteltavia.
Välillä piti lepäillä, että jaksoi taas mennä.
Ja mitä Alexiin tulee, niin jätkä pärähti käänytä selältä vatsalle pari päivää ennen ku täytti 3kk. Ja viihdykettä pitää olla jo niin että pitäs palkata ihan erikseen joku viihdyttäjä hänelle. Isoveljen leikit alkaa pikkuhiljaa viihdyttää pienempääkin, vaikka sivusta seuraaja vielä onkin.
Tässä vielä jotain maisemia ihan tästä meidän kulmilta.
Nämä täkäläiset ilmotustaulut on esimerkiksi tällaisia.
Suomessa pelätään turhaa sähkölankoja ja viritetään niitä niin korkeelle, että niitä pääsee asentamaan vaan sellaset, joilla ei ole korkeanpaikan kammoa. Ei niistä suurempaa haittaa voi olla jos ne saa roikkua polven korkeudella.
Siinä olis pari muuttomiestä valmiina palvelukseen. Kodin kalleudet vaan tarakalle ja polkemaan!
Värit on muodissa. Luultavasti tänäkin vuonna.
Ehkä sitä inspiraatiota saa näistä hedelmistä?
Kadun kerjäläisiä
Ja suutari, joka on varmasti kilpailukykyinen hinnoissaan ja taidoissaan.
Riksoista on moneksi.
Suurkaupungissa voi päästä helposti maaseudun tunnelmaan ja tuoksuun.
Iskä ja äiti tuumivat, josko tästä menopelistä olis hyötyä Suomessakin.
Meillä oli siis oikein mukavat kaksi viikkoa ja joulukin oli paljon tunnelmallisempi kun oli vähän enemmän porukkaa ja suomalaista ruokaa. Oli kiva käydä vähän shoppailemassa ja kiertelemässä kujia ja toreja, joihin yksin on niin tylsää mennä. Kevin on vielä kysellyt, että missä mummu ja vaari on ja tänään ilmoitti että hän haluaa mennä mummolaan.
Kiitos kun kävitte! <3 p="">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti