Ulkoilua Mumbailaisittain

Lauantaina haluttiin vielä poikia ulos. Mietittiin tovi jos toinenkin, mihin niitä voisi oikein viedä. Joitakin sisäleikkipaikkoja oli vaihtoehtoina, mutta kun luin kävijöiden kommentteja eräästäkin paikasta, siellä sanottiin, että aikuinen saa maksaa istumapaikastaan "kahvilassa" sillä aikaa kun lapsi leikkii. Eli siis käytännössä jos odotan leikkipaikan sisällä, maksan siitä. No mua alko ärsyttämään samantien moinen typerä sääntö ja rahastus, joten se vaihtoehto suljettiin pois. Tässä ihan lähellä on yks hop ´n pop -leikkipaikka, mutta se on pieni ja kohtalaisen kallis (noin 5-6€/tunti /lapsi). Joten se on aika paljon kahdesta lapsesta TUNNISTA. Käydään siellä silti joskus, mutta nyt haluttiin jotain erilaista.

No, sitten kun ei kertakaikkiaan keksitty mitään mitä tässä lähellä voisi tehdä joka olisi kuitenkin vähän tavallisesta puistoilusta poikkeavaa, päätettiin lähteä läheiselle rannalle. Toki tiedettiin, että yksin rauhasta ja hiljaisuudesta siellä ei saa nauttia, mutta ainakin lapset saisivat leikkiä hiekassa. 

Kuvat kertovatkin sitten mitä se oli. Yksi toisensa perään tuli kysymään saako ottaa yhden kuvan. Välillä siinä oli oikein piiri ympärillä. Kaupustelijat (jopa pikkulapset) tulivat tarjoamaan ilmapalloja, kahvia/teetä, apinan tanssiesityksiä... 

Semmonen kiva iltapäivä se.

Sunnuntaiaamuna kun Alex oli jo tovin ollut hereillä ja Juha ja Kevin vielä nukkuivat, päätin vihdoin lähteä katsomaan miltä meidän vieressä kulkeva Linking road näyttää kun se on suljettu liikenteeltä. Toinen puoli isosta kadusta on siis suljettu autoilta aina sunnuntai aamuisin ja siellä näkyikin kaikenlaista kulkijaa ja "urheilijaa". Yksinäistä ei tälläkään kertaa ollut. 

Työntelin Alexia rattaissa ja yhdeksän aikoihin oli vielä ihan kohtalaisen hyvä kävellä reippaamminkin. (Sitten alkoi olla väkeä jo liikaa, että se meni sellaseks pujotteluks).

Kanssaliikkujia näki rullaluistimilla, -ja laudoilla, polkupyörillä ja potkulaudoilla. Osa taiteili liiduilla katuun, toiset pelasi tienposkessa krikettiä tai sulkapalloa. Oli jokunen äijä keksinyt tulla pelaamaan jotain varmaan paikallista kuulapeliäkin ;) Että siis vain mielikuvitus rajana mitä kaikkea tällä harvinaisella avoimella tilalla voi harrastaa. 

Taidetaan mennä taas ensisunnuntaina ja sitä seuraavana. Taidetaan ottaa ihan tavaksi. Oli se niin mukavaa kuitenkin kun on joku paikka jossa liikkua ja työnnellä rattaita :) ja kaiken lisäks kun tuo tie on ihan tossa vieressä! Kunhan saadaan Kevinille pyörä niin siinä onkin hyvää tilaa pyöräillä sitten. Jos menee aamusta aikaisin 7-8 välillä niin luulen, että pääsis ihan hikiliikkumaankin eli reippailemaan. 

Ollaan muuten otettu Juhan kanssa tavaksi aina välillä kävellä rappuset tänne 12 :een kerrokseen. se se on liikuntaa se!! :D Juha varsinkin jos käy alakerran salilla niin kävelee alas ja ylös. Silloin on vaan kylläkin kymmenen kerrosta ;)

UUSI VUOSI, UUDET KUJEET

Taas täytyy vähän ylistää meidän intialaisia ystäviä ja kavereita ja tätä kommuunia ja sen rentoutta. Tunnen oloni täällä usein kotoisammaks kuin suomessa. Näin aidosti oma itsensä ei ihan joka paikassa tai joka seurassa pysty olemaan.  En muista milloin olisin rentoutunut ja nauranut niin, kuin tänä uutena vuotena tanssiessa ja laulaessa tai kuunnellessa kun vuoron perään joku kävi laulamassa bändin kanssa ja pistämässä itsensä likoon.  Sepä se, pistää itsensä likoon! Arvostan sitä niin suuresti kun ihmiset uskaltaa tehä hassuja ja hulluja juttuja pelkäämättä, että ihmiset pitää outona tai kummallisena. Ihan turhan usein ajatellaan, että mitä muut meistä ajattelee. Itekin. Ja inhoon sitä. Oonkin paljon miettiny, että kuka mä oikeen oon tai millanen oikeestaan oon ja oon alkanu hahmottamaan asioita, jotka saa mun veren virtaamaan ja mistä mä sytyn oikeesti.
Anyway, Se oli semmonen juttu, että jokainen (no ei kaikki ehtiny) kävis laulamassa yhen biisin bändin kaa. Mulla oli niin kova flunssa ja nenä ihan tukossa ni kerroin vaan vitsin :D haha... sen ainoon jonka edes muistan ;)

Otettiin uusi vuosi vastaan katolla. Terassi oli valaistu kauniisti ja sinne oli tilattu pöydät ja tuolit ja pojat grillaili ja tarjoili hampurilaisia. Oli niin ihana viileä ilta, että sai pitää oikeen takkia! :) Teemana oli "bling" ja kaikilla oli enemmän tai vähemmän jotakin kimaltavaa. Katolta oli kivat näkymät ja valot loistivat pimeässä yössä. Ah, se oli vaan niin mukavaa. Tämmösiä pirskeitä ei Suomessa voi järjestääkään. Ainakaan tähän aikaan vuodesta.

Ilotulitteitakin oli ja yöllä oli jo niin kylmä (varmaan 23 astetta), että ihan paleli! Lapset oli kotona lastenhoitajan kanssa ja saatiin ottaa siis todellaki ilo irti.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Itse toivon ja haaveilen, että saisin aikaiseksi jotakin mistä oon haaveillu jo pitkään. Saisin ainakin aloitettua. Toivon, että jotain jännää tapahtuisi, että meidän täällä olo saisi olla siunauksena niille, joita varten täällä ollaan. Toivon myös, että oma Jumalasuhteeni saisi syventyä.  On ihana tietää, että Taivaallisen Isän käsivarsilla saan olla tuli mitä tuli. Tsendit ja villitykset tulee ja menee, mutta tämä yksi pysyy. Tämä vuosi on ollut raskas, mutta myös paljolti huippu!

Kylävierailu

Kävin vierailulla kolmessa eri kylässä lokakuussa. Matkat kesti noin 7 tuntia suuntaansa, mutta maisemafilmiä katellessa se taittui aika mukavasti. Fidalla on kummilapsia näissä kylissä ja olivat järjestäneet sellasen urheilupäivän niihin kyliin ja pääsin sitten mukaan kuvaamaan tapahtumia. Tunnelma oli niin ihanan rauhallinen suurkaupunkiin verrattuna. Oli kuin aika olis pysähtyny ku oli niin hiljaista ja suloista maalaiselämää. Autontyyttien sijaan kuului vuohien ja lehmien ammuntaa.

Maisemat oli vallan kauniit kun noustiin ylöspäin

Porukkaa oli purolla pyykillä ni pidettiin pieni tauko siinä

Tässä vähän makua siitä, miten siellä eleltiin. Huvittavinta ja vähän kauheetakin oli, kun vuohet, lehmät ja ihmiset siinä sulassa sovussa jakavat majan ja pihan. Lörtsykasoja oli pitkin poikin ja pikkulapset siellä konttaili seassa...

Lapset odottelee pelien alkamista

Yhtenä lajina oli säkkihyppy

sitten oli viestipelejä

ja limeä kuljetettiin lusikassa

Ekassa kylässä sade yllätti ja siirryttiin sisätiloihin sadetta pitämään. Pieneen taloon mahtui kummasti porukkaa ;)

Hulavanteita pyöritettiin ekaa kertaa, mutta vanne pyöri hienosti!

Paimenpoikia vuohineen

Oli mukava viikonloppu, mutta aijettä oli kotiinkin mukava palata! Vaikka oma tyyny olikin mukana, niin nukuin tosi huonosti molemmat yöt ni omaa sänkyä oli ikävä. Ja tietysti poikia, kun ekaa kertaa olin jopa pari yötä poissa kotoa ainakin Alexin aikaan.  Mutta on ne sellasia reissuja, että saa taas vähän miettimisen aihetta.  

Huono bloggaaja

Kyllä oon sitten huono blogisti/bloggaaja kun päivityksiä tulee näin harvakseltaan. Pistän sen kuitenkin ajan piikkiin. Vaikka sitä on, se menee ihan muissa merkeissä. Paljon on aiheita ja ajatuksia joista haluaisin kirjottaa, mutta en ehdi tai sitten kun ehdin en enää jaksa. Mun nykyinen nukkumaanmenoaika on jotain kymmenen :D

Nyt Alex nukkuu ja mulla on sitä kuuluisaa omaa aikaa!! ;)

Ihanaa kun joulu tulee! Tykkään niin siitä tunnelmasta. Ja vaikka täällä ei samanlaista olekaan kuin Suomessa, niin ainakin Star Bucksissa on joulumenu ja koristeitakin jo ;) Ja kyllä niitä kuulemma tulee muutenkin näkyviin (enemmän kuin Bankkulassa ainakin). Kuusihan meillä täällä laitetaan jo joulukuun alussa ja muutenkin puetaan koti joulutunnelmaan. Vielä ei ihan oo sitä fiilistä, mutta se tulee kyllä kun joululaulut soi ja saadaan kotiin se oikea tunnelma.

Juha on tän viikon ollut Nepalissa taas ja mulla on lasten kanssa ollut oikeestaan aika mukava ja kiireinen viikko. Maanantaina päästiin eräälle hienolle klubille Kevinin päiväkotikaverin siivellä, Tiistaina mä kävin aamulla sellasella basaarilla, jossa ulkomaalaiset möi leluja ja lapsiin liittyvää sälää. Se oli erään naisen luona vähän sellanen epävirallinen kahvitteluaamu ja samalla sai myydä tarpeettomia juttuja. Mä olin tälläkertaa ostajan roolissa ja löysin jotain pientä kivaa pojille. Iltapäivällä meille tuli Kevinin kavereita ja heidän äidit, eli kodissa desipelit nousi nopeesti aika korkeiks. Keskiviikkosin meillä on music class, eli muskari, jossa molemmat pojat käy. Käytiin vielä muskarin jälkeen leikkimässä samaisen tytön luona, jonka kanssa oltiin maanantaina siellä klubilla ja joka myös käy muskarissa ja on Kevinin kanssa samassa päiväkodissa. Illalla Kevinille tuli vä´hän kuumetta ja jatku vielä seuraavanakin päivänä, joten Kevin jäi sitten kotiin. Torstaina kun sain A:n nukkumaan, kävin pedikyyrissä ja vähän kaupoilla. Se on niin, että kun ulos pääsen niin kotiin kannattaa tulla vasta sitten kun on varma ettei tarvi enää mihinkään lähteä. Kotoa poistumiset on nimittäin vähän haastavia meillä. Kotiin tultua K oli nukahtanu sohvalle. Pikku kuumepotilas. Illalla sitten oli tyttöjen ilta ja mä sain onneks erään kaverin kirkosta (pojan) kattomaan poikia nyt kun Juha ei ole kotona. Alexin sainkin jo nukkumaan ennen kun Shannon tuli. Nämä Inkkariystävät on niin huippuja kun tarjoutuvat hoitamaan meidän ipanoita! Ja tässäkin tapauksessa siis vielä jätkä! Ei suomalaiset pojat vaan....

Niin me käytiin sitten tyttöjen kanssa syömässä ja mentiin kuuntelee erään seurakuntalaisen muusikon bändiä yhteen kahvilaan. Oli kyllä mukavaa päästä ulos, vaikka huomaan että tuun tosi väsyneeks jo tosiaan kymmeneltä :D hahaha....

Tänään sitten Juha tuleekin ja suunnittelin huomiseks jo sirkukseen menoa kun selvisi eilen, että sellanen kaupungissa nyt on. Kevin on niin innoissaan niistä. Leikkii kotonakin harvase päivä. No katotaan jos saan aikataulun käsiin jostakin.

Ja muutama kuva loppuun

Pojat tykkää pelehtiä ja niin minäkin!

Alexin eka pizza. Hyvin maistui :)

Kirkon jälkeen syömässä (taas)

Eilinen bändi. Hauskaa musiikkia. Välillä fiilis oli kuin olis ollut Kaustisen kansanmusiikkifestareilla. 

Alex on yks iloionen poika. 

Kevin rakastaa kahvia ja kahviloita! (oikeestaan tilaan sille kahvittomia)

Ja minä inspiroiduin eilisestä vessasta. Oli niin hienot tiilet!

Täytyy kyllä sanoo, että mä alan viihtymään täällä. Tai kyllähän mä oon tykännyt muutenkin, mutta tuun tosi turhautuneeks täällä kotona olemiseen ja sit alkaa ahistaa ku pyörii niin pientä ympyrää. Heti kun pääsen ulos ja nään kavereita ja tajuan miten huippuja ihmisiä meillä on siunaantunut ympärille, oon ihan ihmeissäni. Mä saan niin paljon virtaa ihmisistä!! se on se akku, josta mä lataudun. Ja täällähän on paljon ihania kahviloita ja ravintoloita ja shoppailupaikkoja ja ja... pitää oikeen alkaa suunnittelee viikonloppuja että pääsis vähän tutustumaan paremmin kaupunkiin. Tähän mennessä on mennyt aika pienissä ympyröissä ja ettiessä sitä ja tätä. Ja saadaan ekat vieraatki tammikuussa ni pitää alkaa vähän suunnittelemaan mitä heidän kanssa tehtäisiin :)

Alexin ekat synttärit

Tänään juhlittiin meidän ihanaa iloista Alexia. Koko viikon suunnittelin mielessäni juhlia. Mitä tarjoillaan, miten koristellaan kotia, millainen kakku? Meinasi olla vaikea keksiä jotain kakkua, jonka voisi toteuttaa täällä. Juustokakkua ajattelin ensin, mutta halusin kuitenkin tehdä vähän juhlavamman, joten valitsin tehdä täytekakun. Kovin montaa en ole elämässäni niitä tainnut tehdä, kun en meinannut millään keksiä mitä sinne väliin tulisi. Sitten sain hyvän suklaamousse -reseptin ja kinuskikissan blogista etsin kakkupohjan ohjeen. Äitini ihmetteli kesällä kun järkkäiltiin Kevinin synttäreitä ja minä etsiskelin reseptejä, että kuinka sitä alkaa kokeilemaan jotain uutta juhliin. Eikö olisi turvallisempaa mennä jollakin mitä on jo ehtinyt kokeilemaan ja hyväksi havaitsemaan? No, ei huvita tehdä koekakkua ihan vaan nähdäkseen onko se hyvä vai ei. Kuka senkin jaksais syödä. Ja jos ainekset on hyviä, tuskin kovin pahasti voi mennä pieleen. Täällä ei ihan kaikkia tarvikkeita ole tarjolla, joten se on mentävä niillä mitä löytyy. Toki se on aina riski, mutta oon todennut, että entuudestaan tutuillakin resepteillä osaan mokata, joten kait ne mahdollisuudet on yhtä suuret uudella? ;)

Tein osan leipomuksista jo edellisenä päivänä, kuten kakkupohjan ja täytteen. Mulla taitaa olla jokin taipumus soveltamiseen ja reseptien muutteluun ja niin tälläkin kertaa JOUDUIN turvautumaan siihen "taitoon". Kerma ei nimittäin ottanut vispaantuakseen. Ei edes toinen kerma, joka oli eri merkkiä. Meinasi jo hiki tulla kun mietin että mitäs tässä nyt. Kellokin oli jo melkeen puolen yön. Sitten keksin suomesta tuomani vaniljakastikepussit ja heitin lötkön, hieman vatkaantuneen kerman joukkoon vähän vaniljajauhetta ja kas - sehän paksuuntu, vähän liikaakin. Lisäsin siis kermaa. Se oli kuin kiisselin ohentamista, mutta toimi :) Lisäsin tuorejuuston ja suklaat ja avot - siinä oli hyvä täyte! Päälle tein toisen valkosuklaasta. Pohjan reseptillä olis pitänyt tulla kolme kerrosta sitä kakkupohjaa, mutta mä sain vaan kaks ja ei kyllä haitannut ollenkaan. Kakku oli vaan matalampi.

Tämmönen siitä sitten tuli. Makukin oli aikasta miellyttävä. (Huh.) 

Kakkua tarjoillaan sankarille, joka oli enemmän kiinnostunut maissistaan. Isoveli hoiti puhaltamisenki puolesta ;)

Mä kyllä nautin juhlien järjestämisestä silloin kun saa tehdä sitä tärkeille ihmisille ja laittaa luovuutta kehiin. Tällä kertaa kävi niin, että muutamista visioista kuoriutu aika pelkistetty koristelu, johon löysin materiaalit lähes kokonaan kotoa. Oli vähän Adidaksen mustaa paperipussia, ruskeita ja mintunvihreitä paperipusseja, sekä valkoista paperia, joista leikkelin kuvioita ja juutti naruja. Lisäks hommasin vaan ilmapalloja.  Vähän vaikea oli ripustaa mitään kun ei viitti naulaa/ruuvia ruuvata seinään koristeita varten. Muutenhan meillä ei paljon mitään vielä seinillä ole. 

Täällä on kiva kauppa, Party Hunters, josta saa kaikenlaista tavaraa eri teemajuhliin. Siellä saattais ihan innostua vaikka. Samaisessa paikassa saatiin kivoja ilmapalloja ja heliumia (tai vastaavaa) muutamiin palloihin, joiden kanssa olis tarkotus ottaa muutama kuva. Ehkä huomenna jo (enneku pallot laskeutuu maanpinnalle).

Koko aikuisjengi

Ja lapset

Shannon saa perinteistä suomalaista hierontaa ;)

Meiltä näkyy ihanasti auringonlasku. Tämä kämppä on ihana valoisuudestaan.

Tässä vielä meidän ihana pikku mussukka, niin rakas temmeltäjä <3 p="">