Joulu ja jouluvieraat

16.12 oli Juhan synttäripäivä ja päivä, jolloin saatiin ensimmäiset ja ainoat Bangladeshin vieraat meille. Mun vanhemmat tuli pariks viikoks käymään ja toivat kaksi matkalaukullista ruokaa! Siellä oli mm. kinkku, lanttusosetta, marjoja, juustoja, ruisleipää, pekonia, suklaata, karkkia ja mitäkaikkee... Kyllä meillä oli nimittäin sinä päivänä hyvä aamupala! :)

Kevin oli tietysti tosi onnessaan, kun sai leikkiseuraa. Heti aamulla alkoi puuhastelu. Äiti oli ottanut mukaan jotain askarteluideoita ja toteutti pari Kevinin kanssa. Kiva kun äiti jaksaa värkätä kaikkee.

Sitten heti samaisena iltana koulun henkilökunnalla oli jouluateria, jonne päästiin ihan kahdestaan. Oli niin kevyt olo kun ei tarvinut juosta kenenkään perässä ja sai olla vaan niinku ennen vanhaan - huolehtia vaan itestään.

Koululaiset oli jo joululomalla, mutta tulivat yhtenä päivänä hakemaan joululahjansa. Tänä vuonna se oli villapaita talveksi lämmittämään.

Iskä ja äiskä ja lapsenlapset

Täällä oppilaat käyttäytyvät kunnioittavasti opettajia kohtaan ja nousevat aina seisomaan kun opettaja tulee luokkaan. Niin suloisia nämä pikkuoppilaat.

Jouluateria oli mitä suomalaisin. Syötiin siis kunnon kinkkua sinapilla, porkkana- ja lanttulaatikkoa, karjalanpiirakoita, saaristolaisleipää ja hyvää salaattia. Näillä maha täyttyi ja joulustressikin vältettiin. 

Joulukalenterin viimeinen luukku oli vielä avaamatta ja se avattiinkin heti ruuan päälle. Tai no Kevinin suuhun ei liioin laatikoita tai kinkkua uponnut. Ei taida vielä jouluruokien päälle ymmärtää ;)

Alex pysyi tyytyväisenä kun oli sylittäjiä. 

Joulun alla oli vielä sopivasti H&M:n myynti, josta kertyi kivasti viimehetken pehmopaketteja. Varsinkin Juha oli onnekas ja sai melkolailla pehmeitä paketteja ;)

Lahjat jakoi pieni tonttupoika...

Alex sai lahjaks sitterin, joka ei kyllä syliä korvaa. sekään. 

Poika on totinen vaikka sai postimies paten! :)

Meikäläiset on täällä ku julkkikset; porukka piirittää autoa :) No ei näin ihan jokapäivä ole, eikä täällä niinkään missä asutaan. Tässä lähettiin käymään Mirpurissa etsimässä sellasta käsityökauppaa, jossa tekevät kasseja juutista ja sementtisäkeistä. Tai ainakin missä niitä olisi ollut myynnissä. Ei kuitenkaan löydetty kyseistä paikkaa ei sitten millään! Meillä oli monta karttaa, mutta sitä tietä jossa kartan mukaan olisi pitänyt olla, ei vain löytynyt. Kaikki tiet loppuivat slummiin tai johonkin likaiseen pikku jokeen. Niitä ei siis ollut kartassa, mutta näin todellisuudessa :) Yritettiin monta kertaa eri reittejä, mutta lopulta oli pakko antaa periks kun ei vaan päästy mistään sille "oikealle" tielle. Soitin sitten seuraavana päivänä niille ja tulivatkin sitten meille kotiin kasseinensa. Siellä Mirpurissa ilmeisesti vähemmän liikkuu valkonaamoja niin oltiin aikasta kuumaa kamaa.

Sitten kun siellä päin kerta oltiin, päätettiin samalla pistäytyä Dhakan eläintarhassa. Pääsymaksu on 20centtiä ja tarha vähän sen mukainen. Eläimet ovat vähän säälittävän näköisiä, ei ihan EU direktiivien mukaisissa oloissa, luulisin.

Mutta kivoja puita siellä kasvaa :)

Nää verkot, joissa eläimet on, on niin tiheitä että välillä sai ihan siristellä silmiään että näki niiden läpi... No tämä otus oli niin värikäs ja kiinni verkossa että se oli helppo bongata. 

Siinä sitä sitten ollaan

Lentsikat

Meilläpäin Suomessa talvivaatetus on aika lailla mustaa ja harmaata. Täällä se on sitä samaa värien loistoa kesät, talvet. (Nythän siis täälläkin alkaa olemaan talviaika)

Ja kuten jokaisessa kunnon "huvi"puistossa, niin täälläkin löytyy näitä ruokakojuja mistä ostella pikku naposteltavia.

Välillä piti lepäillä, että jaksoi taas mennä.

Ja mitä Alexiin tulee, niin jätkä pärähti käänytä selältä vatsalle pari päivää ennen ku täytti 3kk. Ja viihdykettä pitää olla jo niin että pitäs palkata ihan erikseen joku viihdyttäjä hänelle. Isoveljen leikit alkaa pikkuhiljaa viihdyttää pienempääkin, vaikka sivusta seuraaja vielä onkin.

Tässä vielä jotain maisemia ihan tästä meidän kulmilta.

Nämä täkäläiset ilmotustaulut on esimerkiksi tällaisia.

Suomessa pelätään turhaa sähkölankoja ja viritetään niitä niin korkeelle, että niitä pääsee asentamaan vaan sellaset, joilla ei ole korkeanpaikan kammoa. Ei niistä suurempaa haittaa voi olla jos ne saa roikkua polven korkeudella.

Siinä olis pari muuttomiestä valmiina palvelukseen. Kodin kalleudet vaan tarakalle ja polkemaan!

Värit on muodissa. Luultavasti tänäkin vuonna.

Ehkä sitä inspiraatiota saa näistä hedelmistä?

Kadun kerjäläisiä

Ja suutari, joka on varmasti kilpailukykyinen hinnoissaan ja taidoissaan.

Riksoista on moneksi.

Suurkaupungissa voi päästä helposti maaseudun tunnelmaan ja tuoksuun.

Iskä ja äiti tuumivat, josko tästä menopelistä olis hyötyä Suomessakin. 

Meillä oli siis oikein mukavat kaksi viikkoa ja joulukin oli paljon tunnelmallisempi kun oli vähän enemmän porukkaa ja suomalaista ruokaa. Oli kiva käydä vähän shoppailemassa ja kiertelemässä kujia ja toreja, joihin yksin on niin tylsää mennä. Kevin on vielä kysellyt, että missä mummu ja vaari on ja tänään ilmoitti että hän haluaa mennä mummolaan. 

Kiitos kun kävitte! <3 p="">

Joulun odotusta

Näyttää se joulu tulevan tännekin, vaikkei ulkona lunta sada eikä jouluhömpötykset kaupoissa näy. 

Tänä vuonna innostuin tekemään Kevinille joulukalenterin ja samalla saatiin jotakin kivaa valkoista seinää koristamaan :)

Joulukuusi pystytettiin jo ensimmäinen joulukuuta, kuten taidettiin tehdä viime vuonnakin. Tämä ihan siitä syystä, että saadaan sitä kaivattua joulufiilistä edes kotiin.

Pipareitakin leivottiin jo ensimmäinen satsi ja koska ne on jo melkein syöty Suomalaisten pikkujoulujen merkeissä, sekä mun teehetkissä, niin pakko varmaan leipoa vielä toinen erä. Ja apuahan löytyy, vaikka suuhun taisi enemmän taikinaa päätyä kuin uuniin...

Muhun on iskenyt taas leivontainnostus ja varmaan myös siksi, että täällä ei paljon muuta tekemistä ole, niin herkkusuu tykkää kokeilla uusia reseptejä ;) tässä toffeeta naminami.

Tämä symppis riksamies olis varmaan jo eläkeiässä, mutta kun valtio ei maksa eläkettä ja kuntoa ja terveyttä ilmeisesti vielä riittää, niin miksipäs ei polkisi.

Pikku-Alex päikäreillä.

Sivutyö

Toissapäivänä olin käymässä pitkästä aikaa yksin asioilla. Tuli yhtäkkiä mieli vähän kierrellä tuolla "torilla"ja katsella tarjontaa :) Siinä sitten eräs riksakuski yritti myydä mulle kyytiä. Sanoin, että ei kiitos, tykkään kävellä, sitäpaitsi en ollut vielä lähdössä. No hän ei antanut periksi vaan tyrkytti mulle sitä kyytiä vaan. Sanoin sitten että tarviin liikuntaa ja jos mä saan polkee niin sitten. Siinä samassa hän hyppäsi sinne "tarakalle" ja sanoi että sopiihan se. Tein ostokseni valmiiksi ja hyppäsin satulaan. Tässä video vähän erilaisesta kotimatkasta ;) Tämä puhui jopa englantiakin, toisin kuin nämä riksapojat yleensä. Jaahas, ei tämä videonlataus nyt onnistu... harmi.

Lähettipäivät Thaimaassa

Kotiinpaluu sujui hienosti ja pojat käyttäytyivät mallikkaasti :) Ehdittiin olla viikko kotona, purkaa laukkuja ja ennenkaikkea pestä vaatteita, jotka oli homehtuneet kaapeissaan. Käytännössä pestiin kaikkien kaikki vaatteet. Siinä riitti ripustelemista ja silittämistä. Tässä taas tuli apulainen tarpeeseen.

Sitten pakattiinkin taas laukut ja lähdettiin kohti Khao Lakia, jossa tänä vuonna oli Fidan koko aasian kattavat lähettipäivät. Meitä oli varmaan 160? henkeä siellä lapset mukaan lukien. Joukossa oli paljon tuttuja ja kavereita ja se teki tietysti näistä päivistä entistä upeammat! Vähän jännitin ja ehkä stressasinki jo etukäteen Alexia - kuinka hän siellä lämmössä ja aurinkorannoilla pärjää... miten saan pidettyä hänet auringon säteiden ulottumattomissa, kun kuitenkin on kiva olla ulkona mahd. paljon eikä istuskella sisätiloissa. Etsittiin aina rannalta se varjoisin paikka ja siellä sitten jätkimys sai köllötellä varjon alla. Merituuli viilensi hieman ilmaa, joten taisi Alex vaan viihtyä. Ihan tosi hyvin siis kaikki meni. Ei silti tulis lähdettyä kuukauden ikäisen kanssa rantalomalle ihan omasta ideasta. Alkuviikosta satoi jokapäivä kuuroja, välillä tosi rankkojakin. Loppuviikko oli aurinkoisempi.

Kevin viihtyi parhaiten uima-altaassa, mutta välillä äidin ja isän pyynnöstä mentiin myös ranalle, koska sitähän meillä ei kotona ole. Rannalla oli mukava sitten leikkiä hiekkaleikkejä. 

Hotelli tai villat joissa asuttiin, oli tosi kivat ja tilavat. Näillä pikkukaduilla asui mahtavia ihmisiä ja ystäviä. Kunpa näin voisi asua normaalistikin :)

Meitä oli aika hyvä porukka paikalla meidän lähetyslinjalta. Sekin tietysti teki olon niin kotoisaksi :)

Onneksi pojat nukkuivatkin välillä ja varsinkin Alex, joka oli mukana aikuisten ohjelmassa. Kevin oli lastenhoidossa. Oli aika yllättävää, kun Kevin jäi itkien hoitoon. Koskaan ennnen ei ole ollut ongelmaa, mutta varmaan se on tuo ikä ja mitä lie muuta. Itki sen pari minuuttia ja sitten alkoi leikkimään innokkaasti. Eli ei mitään vakavaa, mutta tuntuuhan se aika kurjalta jättää äitiä huutava rakkauspakkaus sinne vaikka tietääkin että kaikki ok. 

Ostosreissut kävi jopa Kevinille ylivoimaiseksi ja uni tuli väkisin, vaikka ipadilla lastenohjelmia katselikin. No meitä se ei haitannut - päinvastoin sai hetken shopailla ihan rauhassa. Sisarusrattaat olis kyllä kova juttu!

5-viikkoinen Alex

Nyt mennään rannalle vaihteeks Phuketissa. Hotelli Khao Lakissa muuttui lapsivapaaksi 1.11 alkaen, joten kaikki lapsiperheet, jotka oli jäämässä vielä viikonlopun yli, siirrettiin Phukettiin.

Tämä oli varmaan toisiks helpoin päikkäreille meno koskaan, kun pojan laitoin tohon makaamaan kun väsymyksen merkit oli niin huomattavat, ei mitään vastustelua, siinä vaan makasi hetken ja silmä painui kiinni. 

Ja allasnäkymää vielä ;)

Tässä jotakin fiilistelyjä reissusta. Tässä pari viikkoa kotona ehditään olla ja sitten onkin uusi reissu tiedossa.... ;)