Kaikenlaista odotusta

Vihdoinkin pakkanen hellitti, vesi alkoi tippumaan räystäistä ja aurinko sulattamaan lunta....juuri sitä mitä toivoinkin jo niin pitkään! Eilen istuttiin jo kuistillamme ja nautittiin lämmittävistä auringonsäteistä kasvoillamme. Se oli semmonen hetken mielijohde, että pakko mennä ulos nauttimaan kun aurinko paistaa. Mietinkin, että jos aurinko ottaisi ikkunan läpi, niin meillä saisi tänä keväänä/kesänä hyvän rusketuksen ihan kotisohvalla maaten. Mikä oliskaan sen mukavampi tapa ottaa aurinkoa...stereoihin hyvät musat, marjasmoothie sohvan viereen ja torkuille. Tai voisi kattoo vaikka jotain leffaa samalla ;)

Keuruun kaunis vanha kirkko

Takapihalta meidän järvimaisema

Kauan odottamani vesipisarat :)

Niin kevään odotuksen lisäksi täällä alkaa näkyä että jotain muutakin odotellaan. Maha nimittäin kasvaa kasvamistaan, vaikka sitä on itse välillä vaikea nähdä kun omaan napaansa tuijottaa jatkuvasti. Vaatteista sen vaan huomaa, kun farkut ei mahdu jalkaan, takki ei mene kiinni ja napit pullottaa. Mutta onneksi kohta saa siirtyä muutenkin kevyempään vaatetukseen, niin ei tarvi enää villasukkia ja talvikenkiä kurottautua laittamaan.

Juha on ahkerasti opiskellut ja minä (eppu) koittanut olla ahkerana töissä. Juhan lomaviikolla mullakin oli sattumalta vapaa viikko, joten meillähän reissua riitti. Käytiin Seinäjoella Juhan siskon perhettä moikkaamassa, siitä kotimatkalla Tuurin kautta, jossa vierähti tovi jos toinenkin ku ensimmäisen kierroksen tehtyämme saatiin vielä seuraa Jakesta ja Kirsistä ja siinähän tuli sitten tehtyä vielä toinen kalliimpi kierros.

Sieltä kotiuduttuamme purimme kassin ja pakkasimme uudestaan Helsingin reissulle. Meillä oli siellä lähetyslinjan haastattelut oikeen psykologin kera. Sieltä sitten keskiviikkona kotiin ja torstaina, neljäntenä hääpäivänämme pidimme kunnon siivoustalkoot! :) Kiireiltämme emme ole ehtineet kovin siistejä olemaan, joten tehdään sitten sellasia päivän siivousurakoita. Perjantaina käytiin vielä Jyväskylässä pikkuserkkuani Eltsiä ja hänen poikaystäväänsä moikkaamassa kun olivat kerta tulleet kaukaa lapista niinkin lähelle ja ihania kun ovat niin pitäähän heitä sitten lähteä tapaamaan vartavasten. Saatiin kyllä katsastettua uusi autommekin siinä samalla. Niin Juhahan haki tosiaan meille pirssin Virosta. Sellanen wolgsvagen golf komeilee tossa pihassa nyt. On sitten tilaa matkustaa kun perhe laajenee ja sitä härpäkettä sinne autoon pitää änkee. Muutakin siis kun omia matkalaukkuja ja kenkiä ja tenniskamppeita yms...

Muun vapaa-ajan oon mielelläni viettäny näperrellen sitä sun tätä. Innostun aina välillä ompelemaan ja virkkailemaan. Teimpäs tossa yks päivä pitkään haaveissa ollutta raakasuklaata. Ihan hyvää siitä tuli, vaikka chiliä taisi upota sitten vähän liikaakin kun ei se tuntunut aluksi maistuvan ollenkaan ;) On ainakin terveellinen herkku, jonka syömisestä ei tarvi kärsiä huonosta omastatunnosta tai epäterveellisistä vaikutuksista.

Raakasuklaasydämet

Omakotitaloasumisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Tänä talvena on saatu tehä lumitöitä. Nyt kun lumen tulo taivaalta loppui, sitä saatiin lisää katolta. 

Täällä pienessä Keuruun kaupungissa on tuntunut olevan kiireempää kuin missään. Vaikka eihän se aina ole siitä, ettei ehtisi, vaan siitä ettei vaan jaksa. Mä oon ollu tosi väsynyt töiden jälkeen enkä jaksa tehä kauheasti muuta kuin syödä ja pötkötellä. selkäkivut on tullu aika pahoiks ja istuminen varsinkin sattuu, joten senkin puolesta joutuu välillä makaamaan ja siinä meinaa unikin tulla silmään ku pitkälleen menee. Oon nyt pari kertaa käyny gymstickissä ja se on ihan virkistävää kun pääsee liikkumaan ja saa vahvistaa lihaksia. Ulkoilukin varmaan lisääntyy kun kelit paranee ja asfaltti tulee esiin. Voi siitä tulee niin keväinen mieli kun asfaltti näkyy! Että pieniä iloja nämä ihmisen ilot välillä :) Juha on reippaillut enemmän ja käynyt pelaamassa salibandya kolmekin kertaa viikossa ja lisäksi lenkkeillyt. Noista lumitöistä on saanut vielä lisäksi hyvää hyötyliikuntaa. Täältä Keuruulta löyty tennishallikin, jossa kuulemma huippukentät. Olisi kiva käydä vielä vähän pallottelemassa ennenkuin tämä meikäläisenki liikkuminen menee liian kömpelöksi. 

Ps. Uusi musatuttavuus Naturally 7 - todella letkeetä ja hyvän mielen musaa. Tässä vielä sulle rento biisisuositus; relax max :)

Kotiinpaluu

Muuttolinnut ovat saapuneet, vaikka ihan vielä ei kevät olekaan. Nyt ollaan oltu jo kolmatta viikkoa Suomessa ja on ollut mukava olla täällä taas.  Kaikki nämä ruuat ja raikkaat ja kuivat ilmat (välillä liiankin) ovat tuoneet sekä onnea että onnettomuutta. Eppu alkoi heti koneeseen päästyään pärskiä ja tuhista, eikä loppua näy vieläkään. Siispä tämä suomen kuiva ilmasto ei helpota ollenkaan asiaa. 

Palataan vielä hetkeksi Tansaniaan ennenkuin jatketaan suomikuulumisilla. Viimiset viikot meni reissatessa ja lomaillessa. Elämä muuton keskellä oli aikamoista sekamelskaa kun laatikkoja alkoi olla pieni tupa pullollaan. World wide moversilta tuli viimisenä päivänä poika pakkaamaan tavarat siisteihin laatikoihin ja veivät ne mennessään Dariin, jossa kuulemma seisovat vieläkin. Pieni pelko perseessä on noista tavaroista kun tullessa ei mennyt kaikki ihan suunnitelmien mukaan. Mutta toivottavasti saadaan ne kamat ovelle ennemmin tai myöhemmin. Juhan porukoiden kera ajettiin vielä viimeisen kerran Serengetin kauniin luonnon halki eläimiä ihastellen. Ja mikä parasta, nähtiin vihdoin ja viimein se kauan kaivattu leopardikin! Se oli meille siis aika kiva lopetus. Darissa oltiin sitten muutama päivä ja vajaa viikko Sansibarilla loikoiltiin ja nautittiin viimeisistä auringon säteistä. Vielä Darin kautta palattiin ja hoideltiin muutama työkuvio ennen tänne tuloa. Voin kertoa, että viiminen päivä Darissa oli kaikkea muuta mitä oltiin ehkä suunniteltu. Jos joskus on sellasia päiviä milloin mikään ei suju tai jos sujuukin niin vaikeimman kautta, niin se oli juuri sellainen päivä. Oltiin siis tajuttoman väsyneitä kun istuttiin lentokoneen nahkapenkille, että vaikka olisi ollut mahdollista katsoa KLM:n viihdekeskuksesta vaikka mitä kivoja elokuvia niin ei jaksanut katsoa. Uni vei voiton. (okei no Juha sinnikkäästi katsoi jonku pätkän...)

Vuosi oli täynnä monenlaista. Siihen mahtui iloja, ihmeitä, murheita, stressiä ja turhautumista, mutta niin ihana vuosi meillä oli kuitenkin. Paljon rikkaammalta olo tuntuu nyt kuin se tuntu vielä tammikuussa 2010. Nyt en kyllä tarkoita rahallisesti, vaan kokemuksellisesti ja sisäisesti. Jumala auttoi niin monessa hetkessä ja antoi meille aina sen voiman joka tarvittiin. Parisuhteelle ei ollut helpoin vuosi, koska niin paljon tehtiin hommia yhdessä, että välillä alkoi hiostaa puolin ja toisin. Kuitenkin voi sanoa nyt, että   parisuhde ei ole koskaan ollut paremmalla mallilla ja rakkaus kukoistaa entistä vahvempana. 

Saatiin Tansaniasta mukaan jotain erityisen ihmeellistä ja ihanaa, nimittäin pieni kasvava ihmisen alku, joka tuolla masussa kasvaa ja vahvistuu päivä päivältä. Tässä on siis aivan uusi elämänvaihe meneillään ja mielenkiinnolla ja innolla odotamme miten asiat etenevät ja kuka sieltä sitten kesäkuussa tulla tupsahtaa. Tässäkin asiassa olemme kokeneet paljon johdatusta ja Taivaan Isän ajoitusta. Pahoinvoinnitkin loppuivat Suomeen palattua, joka myös oli osasyynä siihen, miksi tänne oli niin mukava tulla. Isona tekijänä siinä oli ruokavalio ja se, että voi syödä niitä ruokia mitä mieli tekee, eikä niitä mitä on saatavilla. Lisäksi raskauteen liittyvä väsymys alkoi uuvuttaa ja ehkä jonkinlainen kulttuuriväsymyskin nosti päätään siinä yhteydessä.  Tänään just mietin sitä, kuinka Tansaniassa en ollut juurikaan huolissani vaanivasta malariasta tai lapsen hyvinvoinnista...olin tosi luottavainen ja luotin Jumalaan vaan. Nyt Suomessa ollessa helposti miettii ja huolehtii ja pelkää asioita, joille ei kuitenkaan voi mitään tehä...ehkä se tuolla korostui, että sillon kun ei ole lähellä hoitoja tai mihinkään et voi tukeutua muuta kuin Jumalaan, niin on pakko luottaa vaan ja silloin Jumalan rauha on sydämessä ihmeellisellä tavalla. 

Nyt siis asutaan Keuruulla, jonne ootte tietysti tervetulleita kyläilemään. Vuokrattiin tämmönen vanha omakotitalotönö järven rannalta siinä toivossa, että tulee hyvä kesä ja voi olla paljon ulkona :)  Juha alotti Isossa Kirjassa English linen, eli teologiset opinnot ja kenties syksyllä meidät löytää lähetyslinjalta. Toki tuo uusi tulokas saattaa vaikuttaa asiaan jollain tavalla, mutta se jää nähtäväksi miten tuon kuvion kanssa käy. Nyt pakko mennä nukkumaan...jatketaan taas :)

I´m dreaming of the white christmas...

Niin joulu tulee ja sitä yritetään toden teolla tehdä jollain tavalla tuntuvaksi, kun täällä ei näy joulusta merkkiäkään missään. Ollaan kuunneltu joululauluja, jotta pääsisi tunnelmaan ja kohta on nekin kuunneltu puhki :) Naapurissa käydessä voi päästä vähän joulutunnelmaan, ku siellä laitettiin jo kuusi ja jouluvalot. Jos oltais täällä kotona joulun yli niin oishan se ehotonta, että jotain kuusen tynkää pitäs virittää. Nyt kuitenki mennään Zanzibarille viettämään joulu Juhan isän perheen kanssa. Ne tulee parin viikon päästä ja siihen mennessä meidän pitääkin pakata ja tyhjentää tämä mökki. Vielä ei oo edes rahtiasiat kunnossa, että millä nämä kamat täältä siirretään Suomeen. Mutta se on selvittelyn alla.

Jännä juttu kun nyt ekaa kertaa tuli sellanen suomijouluikävä. Aloin miettimään jouluruokia, lunta, jouluvaloja ja kaikkea sitä tunnelmaa kaupungilla....tuli sellanen olo että ei haittais vaikka joulun suomessakin viettäis. Mutta erilainen jouluhan tästä taas tulee hiekkarannalla, palmujen katveessa. No tuskin paha sekään ;) Juha meni pelaamaan pitkästä aikaa squashia. On nuo urheiluhommat ollu niin vähissä täällä. Suomessa pitää alottaa sitten kunnon kuntokuuri?

Juha pääsi opsikelemaan keuruulle English linelle, jossa hän tekee raamattuopintoja kevään ja sitten jos ei muttia tule matkaan niin syksyllä tehään lähetyslinja pois alta. Näyttää menevän silleen, että vuosi kerrallaan... olis kyllä jo mukava asettua johonkin ja ostaa kämppä, mutta mistä? Jospa se ois sitten vuoden päästä selvää...eihän sinne asti tarvii tietääkkää.

Meillä on kyllä kamala siivo täällä kotona nyt kun on tämä muutto käsillä. Pahvilaatikot seisoo lattialla ja niihin tulee heitettyä  tavaraa yksi kerrallaan. tästä kaikesta krääsästä pitäs osata päättää mitä raahataan mukana ja mitä jätetään. Kaikenkaikkiaan on ollu huippu vuosi, mutta ainakin minä oon jo valmis suomeen. Huomaan että mulle on tullu Afrikkaväsymys ja kaikki asiat ottaa helposti päähän ja hermostuu pienistä. Tämä työkenttä ei oo mikään helpoin ja vois sanoo että yksi vuosi täällä vastaa ainakin viittä vuotta suomessa. Niin paljon täällä tulee uutta ja opittavaa joka päivä. Vaikka siellä suomessa onkin kylmä, eikä vaan kylmä vaan TOSI kylmä kun tullaan, niin nyt tuntuu että sekin raikkaus on ihan paikallaan. Vuoden on aurinko paistanut enemmän tai vähemmän ja jos ei ulkona ole tarpeeksi lämmin ollu niin sisällä viimeistään. Täytyy ottaa sellanen asenne sinne paluuseen, että ottaa kaiken irti siitä kaikesta toimivuudesta ja saatavuudesta. Tänäänkin tein suunnitelman että teen jauhelihapihvejä ja salaattia. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti kun pihvit oli uunissa. Sitten ei tullut vettä enkä saanu pestyä vihanneksia. Se meni vähän puihin ja nyt vasta illalla tein sen salaatin ( käytin pullovettä kun ei vieläkään raanasta saa). Että sellasta se on välillä täällä. Suunnitelmat on hyviä, mutta ei kannata. Ehkä siks ollaan syöty niin paljon ulkona kun no, tietysti se on halpaa ja sit ei tuu sitä ongelmaa että sähköt tai vedet menee kesken kokkauksen tai et saa kaupasta tarvittavia tuotteita. Nyt on vaan ravintolakiintiökin täynnä ja kotiruoka maistuis parhaiten :) Tehtiin muuten hirvikeittoo, joka on jo aika suomalaista täällä.

Viimeisiä viedään

Huhhuh, vuosi lähenee loppuaan ja samoin meidän työura täällä. Tunteet on sekavat kun tavallaan ei malttais millään lähteä, mutta toisaalta kun tässä on tätä lähtöprosessia jo tehnyt pidemmän aikaa, alkaa toisaalta olemaan melko valmis jo Suomen matkalle. Eihän siitä kylmyydestä tietenkään voi samalla tavalla nauttia kuin tästä ainaisesta lämmöstä, mutta raikasta se varmasti on ainakin. Tietenkään ei yhtään helpota sopeutumista jos ensi talvesta povataan kaikkien aikojen kylmintä?

Vuosi on kyllä mennyt nopeesti ja paljon uusia kokemuksia ja elämyksiä, tunteita ja tuiverruksia on koettu. Ei voi sanoa, että vuosi olisi ollut välttämättä helppo, mutta kasvattava ja antoisa kaikinpuolin. Ollaan tosi kiitollisia Taivaan Isälle että ollaan saatu olla näin terveitä! Samoin kuin kaikki tuhannet kilometrit jotka ollaan ajettu, on ollut siunattuja ja varjeltuja.

Ihanaa on tietysti nähdä jotain konkreettista tulostakin, jota vuoden täällä olo on tuottanut. Pitkän keskustelun ja painostamisen myötä saatiin vihdoin ramppi nuorisokeskukselle, joka helpottaa huomattavasti pyörätuolilla liikkuvien pääsyä keskukselle. Meillä kun on tätä nykyä aktiivisena yhteistyökumppanina viisi vammaisjärjestöä, on suorastaan kohteliasta turvata heidänkin omatoiminen pääsy keskuksen tiloihin. Sitten uutuutena avasimme keskukselle gift shopin, johon eppu on suunnitellut joitakin tuotteita, kuten laukkuja, koristetyynyjä, essuja ja patalappuja (turistien tarpeisiin), joita ompelija sitten ompelee afrikkalaisista kankaista. Se on alkanut lupaavasti ja sillä tuotolla tullaan tukemaan keskuksen toimintoja. Toivotaan, että se jatkuu myös meidän lähdön jälkeen.

Monia muitakin hyviä juttuja on virinnyt. Saatiin mm. Suomesta Abilis säätiöltä apuraha sokeiden ja kuurojen englannin opetukseen, joka on tarkoitus aloittaa heti kun siihen tarvittavat resurssit on saatu kuntoon.

Meillä on täällä ollut melkonen säpinäsyksy, kun meitä on siunattu niin monilla kävijöillä. Elokuun lopusta joulukuuhun, taisi olla vain syyskuu jolloin olimme kaksin. Ystävämme Johanna kävi lokakuun lopussa, ja samalla kun veimme hänet, toimme epun vanhemmat. He ovat täällä nyt marraskuun ja joulukuun alussa pakkaamme kodin pakettiin ja vastaanotamme juhan perhettä. Heidän kanssa pidetään sitten ainakin omasta mielestä ansaittu loma joulupyhineen Zanzibarilla. Siitä sitten suunta on alaspäin pakkasukon maahan.

Kelit on vaan lämmenneet eikä täällä sisälläkään päästä juuri kolmen kympin alapuolelle. Tuulettimet huutaa, mutta ei tunnu missään. Pilviset ja sateiset säät tuntuu siinä mielessä mukavilta, että silloin viilenee muutaman asteen.

Ainiin ja mitä Suomeen tulee, niin se on ollut yhtä sekamelskaa koko ajatus että minne sitä sitten täältä mennään ja mitä tekemään. Oli mielessä Tampere, Seinäjoki ja Jyväskyläkin, mutta mikään ei oikeen tuntunut kuitenkaan hyvältä... Mistään ei oikeen tullu sitä rauhaa, että tuo on meidän paikka. Sitte ehkä kaikista vaihtoehdoista viimisenä tuli Keuruu, joka kolahti melkeen heti. Meillä on tarkotus mennä lähetyskurssille sysyllä jos meidät sinne huolitaan ja juha tekis raamattuopintoja keväällä, niin se tuntu sitten jotenki loogiselta. Ja onhan siellä Soinisten pariskunta joka vaikutti asiaan aika paljon kans :)

Mutta nyt siis katotaan miten Jumala ovet avaa. Löytyykö sopiva kämppä, epulle kenties jotain töitä jne. Ainakin helpottaa se ajatus, että on joku kohde mielessä.  

Ehtoota!

Elokuun puolenvälin aikaan saatiin Suomesta erikoisjoukkoja kylään. Oli mukavaa piristystä ja vaihtelua arkeen kun oli kavereita joiden kanssa viettää aikaa. Käytiin Masai Maran luonnonpuistossa ja nähtiin upea kirjo eläimiä. Varmaan parikymmentä leijonaa ja kolme gepardia erikoisuutena. Tähän mennessä ollaan nähty kaikki muut paitsi leopardi. Hyvä toisaalta kun on vielä jokunen safari edessä niin on sitten jotain tavoiteltavaa.

Iltapäiväretki dancing rockseille

K-lähikauppa

Nämä kaikki hedelmät ja vihannekset yht 1€

Safarijengi

Jellonat

Eväsretki

Jotain kiinnostvaa siellä joella oli..hippoja kenties?

Möhkö

Safariautossa hyvissä tunnelmissa

Gepardit

Meillä oli juuri viikon seminaari Nairobissa koskien perheväkivaltaa ja päihteitä. Mukana oli paljon Fidalaisia pitkin Itä- Afrikkaa, sekä paikallisia johtajia. Oli tosi hyvät seminaarit ja toivottavasti varsinkin paikalliset kumppanit ottavat opeista vaarin ja viestivät hyvää sanomaa myös seurakuntiin. Täällä joidenkin heimojen kulttuuriin kuuluu naisen fyysinen kurittaminen ja uskotaan, että mikäli mies ei lyö vaimoaan, hän ei rakasta tätä. Ei ole siis kovin helppoa opettaa, että lyöminen ja pahoinpitely on vastoin raamatun opetusta. Päihdepuolella taas pohdittiin mm kuinka tehdä ennaltaehkäisevää työtä lasten ja nuorten parissa. Nähtiin erilaisia tapoja kuinka valistustyötä on tehty Etelä Amerikassa.

Nairobissa oli viileää ja pitkähihasetkaan eivät meinanneet raikkaassa aamuilmassa riittää. Iltasin käyiin syömässä jotain hyvää ja erilaista mitä täällä kotikonnulla saa. Syötiin esim. ihan parasta sushia ja italiailaisia herkkuja, sekä mansikkasmoothieta. Hyvä kyllä, että asutaan täällä missä ei oo niin paljon rahareikiä, koska nairobissa saa aina menemään rahaa jo pelkästään syömiseen. Ruoka on siellä (kivoissa ja hyvissä paikoissa) suomen hintatasoa. Tuliaisina kotiin tuotiin mm real täysjyväleipää, juustoja ja punaista paprikaa jota täällä ei saa :) arvaa vaan maistuuko! Vielä kun meillä on suomivieraiden tuomaa metukkaa!

Kiva oli tulla kotiin lämpimään, jossa aurinko paistaa ja lämpö nostattaa hikipisarat pintaan. Oltiin ilmeisesti vähän väsyneitä matkasta kun seuraavana aamuna nukuttiin puoleen päivään. Mutta olihan meillä viisi kymmenen tunnin koulutuspäivää takana.

Aika alkaa täällä käymään jo vähiin ja paljon on vielä tekemättä. Työkiireet alkaa vissiin kasaantumaan taas. Paljon on ollut monenlaista mietittävää mm suomeen paluun tiimoilta. Koko tulevaisuus on taas pelkkää sumua ja odotellaan vaan kuinka Jumala meitä johtaa seuraavaksi. Välillä tuntematon tulevaisuus ahdistaa kun ei ole tietoa minne mennään ja mitä tehdään. Ei oikeastaan edes ole mitään mitä haluttais erityisesti tehdä. Mutta sitten taas tulee sellanen lohtu, että toisaalta sehän on ihan parasta kun antaa kaikki mahdollisuudet Isän käteen. Meistä pidetään kuitenkin huolta. On ollut muutenkin vähän raskaita aikoja ja kaikenlaisia kriisejä ja ehkä jopa sitä kuuluisaa kulttuurishokkiakin on saattanut olla mukana. Kyllä se alakerran ukko aina löytää aiheen käydä ihmisen kimppuun ja pistää ihmisen oikeen rypemään niissä. Tuli tuo Nairobin viikko siis tosi tarpeeseen ja ihmeellisesti eri ihmiset toi taas rokaisua ja muistutti, että Jumala näkee ja tietää kaikki tilanteet joiden keskellä eletään. Miks sitä aina tekee saman virheen ja raahaa niitä huoliaan mukanaan ku jotai unirättiä. On sitä tyhmä.

Mutta siis kaikista mielialahäiriöistä huolimatta halutaan nauttia vielä näistä lopuista kuukausista ja nähdä mitä muuta on vielä luvassa. Parempaa vielä kuin tämä lämpö ja aurinko, on se, että Taivaallinen Isä halaa ihmispoloa ja sanoo että kuule älä sinä märehdi, Minä pidän sinusta huolta joka päivä!