Kotiinpaluu

Muuttolinnut ovat saapuneet, vaikka ihan vielä ei kevät olekaan. Nyt ollaan oltu jo kolmatta viikkoa Suomessa ja on ollut mukava olla täällä taas.  Kaikki nämä ruuat ja raikkaat ja kuivat ilmat (välillä liiankin) ovat tuoneet sekä onnea että onnettomuutta. Eppu alkoi heti koneeseen päästyään pärskiä ja tuhista, eikä loppua näy vieläkään. Siispä tämä suomen kuiva ilmasto ei helpota ollenkaan asiaa. 

Palataan vielä hetkeksi Tansaniaan ennenkuin jatketaan suomikuulumisilla. Viimiset viikot meni reissatessa ja lomaillessa. Elämä muuton keskellä oli aikamoista sekamelskaa kun laatikkoja alkoi olla pieni tupa pullollaan. World wide moversilta tuli viimisenä päivänä poika pakkaamaan tavarat siisteihin laatikoihin ja veivät ne mennessään Dariin, jossa kuulemma seisovat vieläkin. Pieni pelko perseessä on noista tavaroista kun tullessa ei mennyt kaikki ihan suunnitelmien mukaan. Mutta toivottavasti saadaan ne kamat ovelle ennemmin tai myöhemmin. Juhan porukoiden kera ajettiin vielä viimeisen kerran Serengetin kauniin luonnon halki eläimiä ihastellen. Ja mikä parasta, nähtiin vihdoin ja viimein se kauan kaivattu leopardikin! Se oli meille siis aika kiva lopetus. Darissa oltiin sitten muutama päivä ja vajaa viikko Sansibarilla loikoiltiin ja nautittiin viimeisistä auringon säteistä. Vielä Darin kautta palattiin ja hoideltiin muutama työkuvio ennen tänne tuloa. Voin kertoa, että viiminen päivä Darissa oli kaikkea muuta mitä oltiin ehkä suunniteltu. Jos joskus on sellasia päiviä milloin mikään ei suju tai jos sujuukin niin vaikeimman kautta, niin se oli juuri sellainen päivä. Oltiin siis tajuttoman väsyneitä kun istuttiin lentokoneen nahkapenkille, että vaikka olisi ollut mahdollista katsoa KLM:n viihdekeskuksesta vaikka mitä kivoja elokuvia niin ei jaksanut katsoa. Uni vei voiton. (okei no Juha sinnikkäästi katsoi jonku pätkän...)

Vuosi oli täynnä monenlaista. Siihen mahtui iloja, ihmeitä, murheita, stressiä ja turhautumista, mutta niin ihana vuosi meillä oli kuitenkin. Paljon rikkaammalta olo tuntuu nyt kuin se tuntu vielä tammikuussa 2010. Nyt en kyllä tarkoita rahallisesti, vaan kokemuksellisesti ja sisäisesti. Jumala auttoi niin monessa hetkessä ja antoi meille aina sen voiman joka tarvittiin. Parisuhteelle ei ollut helpoin vuosi, koska niin paljon tehtiin hommia yhdessä, että välillä alkoi hiostaa puolin ja toisin. Kuitenkin voi sanoa nyt, että   parisuhde ei ole koskaan ollut paremmalla mallilla ja rakkaus kukoistaa entistä vahvempana. 

Saatiin Tansaniasta mukaan jotain erityisen ihmeellistä ja ihanaa, nimittäin pieni kasvava ihmisen alku, joka tuolla masussa kasvaa ja vahvistuu päivä päivältä. Tässä on siis aivan uusi elämänvaihe meneillään ja mielenkiinnolla ja innolla odotamme miten asiat etenevät ja kuka sieltä sitten kesäkuussa tulla tupsahtaa. Tässäkin asiassa olemme kokeneet paljon johdatusta ja Taivaan Isän ajoitusta. Pahoinvoinnitkin loppuivat Suomeen palattua, joka myös oli osasyynä siihen, miksi tänne oli niin mukava tulla. Isona tekijänä siinä oli ruokavalio ja se, että voi syödä niitä ruokia mitä mieli tekee, eikä niitä mitä on saatavilla. Lisäksi raskauteen liittyvä väsymys alkoi uuvuttaa ja ehkä jonkinlainen kulttuuriväsymyskin nosti päätään siinä yhteydessä.  Tänään just mietin sitä, kuinka Tansaniassa en ollut juurikaan huolissani vaanivasta malariasta tai lapsen hyvinvoinnista...olin tosi luottavainen ja luotin Jumalaan vaan. Nyt Suomessa ollessa helposti miettii ja huolehtii ja pelkää asioita, joille ei kuitenkaan voi mitään tehä...ehkä se tuolla korostui, että sillon kun ei ole lähellä hoitoja tai mihinkään et voi tukeutua muuta kuin Jumalaan, niin on pakko luottaa vaan ja silloin Jumalan rauha on sydämessä ihmeellisellä tavalla. 

Nyt siis asutaan Keuruulla, jonne ootte tietysti tervetulleita kyläilemään. Vuokrattiin tämmönen vanha omakotitalotönö järven rannalta siinä toivossa, että tulee hyvä kesä ja voi olla paljon ulkona :)  Juha alotti Isossa Kirjassa English linen, eli teologiset opinnot ja kenties syksyllä meidät löytää lähetyslinjalta. Toki tuo uusi tulokas saattaa vaikuttaa asiaan jollain tavalla, mutta se jää nähtäväksi miten tuon kuvion kanssa käy. Nyt pakko mennä nukkumaan...jatketaan taas :)