Viimeisiä viedään

Huhhuh, vuosi lähenee loppuaan ja samoin meidän työura täällä. Tunteet on sekavat kun tavallaan ei malttais millään lähteä, mutta toisaalta kun tässä on tätä lähtöprosessia jo tehnyt pidemmän aikaa, alkaa toisaalta olemaan melko valmis jo Suomen matkalle. Eihän siitä kylmyydestä tietenkään voi samalla tavalla nauttia kuin tästä ainaisesta lämmöstä, mutta raikasta se varmasti on ainakin. Tietenkään ei yhtään helpota sopeutumista jos ensi talvesta povataan kaikkien aikojen kylmintä?

Vuosi on kyllä mennyt nopeesti ja paljon uusia kokemuksia ja elämyksiä, tunteita ja tuiverruksia on koettu. Ei voi sanoa, että vuosi olisi ollut välttämättä helppo, mutta kasvattava ja antoisa kaikinpuolin. Ollaan tosi kiitollisia Taivaan Isälle että ollaan saatu olla näin terveitä! Samoin kuin kaikki tuhannet kilometrit jotka ollaan ajettu, on ollut siunattuja ja varjeltuja.

Ihanaa on tietysti nähdä jotain konkreettista tulostakin, jota vuoden täällä olo on tuottanut. Pitkän keskustelun ja painostamisen myötä saatiin vihdoin ramppi nuorisokeskukselle, joka helpottaa huomattavasti pyörätuolilla liikkuvien pääsyä keskukselle. Meillä kun on tätä nykyä aktiivisena yhteistyökumppanina viisi vammaisjärjestöä, on suorastaan kohteliasta turvata heidänkin omatoiminen pääsy keskuksen tiloihin. Sitten uutuutena avasimme keskukselle gift shopin, johon eppu on suunnitellut joitakin tuotteita, kuten laukkuja, koristetyynyjä, essuja ja patalappuja (turistien tarpeisiin), joita ompelija sitten ompelee afrikkalaisista kankaista. Se on alkanut lupaavasti ja sillä tuotolla tullaan tukemaan keskuksen toimintoja. Toivotaan, että se jatkuu myös meidän lähdön jälkeen.

Monia muitakin hyviä juttuja on virinnyt. Saatiin mm. Suomesta Abilis säätiöltä apuraha sokeiden ja kuurojen englannin opetukseen, joka on tarkoitus aloittaa heti kun siihen tarvittavat resurssit on saatu kuntoon.

Meillä on täällä ollut melkonen säpinäsyksy, kun meitä on siunattu niin monilla kävijöillä. Elokuun lopusta joulukuuhun, taisi olla vain syyskuu jolloin olimme kaksin. Ystävämme Johanna kävi lokakuun lopussa, ja samalla kun veimme hänet, toimme epun vanhemmat. He ovat täällä nyt marraskuun ja joulukuun alussa pakkaamme kodin pakettiin ja vastaanotamme juhan perhettä. Heidän kanssa pidetään sitten ainakin omasta mielestä ansaittu loma joulupyhineen Zanzibarilla. Siitä sitten suunta on alaspäin pakkasukon maahan.

Kelit on vaan lämmenneet eikä täällä sisälläkään päästä juuri kolmen kympin alapuolelle. Tuulettimet huutaa, mutta ei tunnu missään. Pilviset ja sateiset säät tuntuu siinä mielessä mukavilta, että silloin viilenee muutaman asteen.

Ainiin ja mitä Suomeen tulee, niin se on ollut yhtä sekamelskaa koko ajatus että minne sitä sitten täältä mennään ja mitä tekemään. Oli mielessä Tampere, Seinäjoki ja Jyväskyläkin, mutta mikään ei oikeen tuntunut kuitenkaan hyvältä... Mistään ei oikeen tullu sitä rauhaa, että tuo on meidän paikka. Sitte ehkä kaikista vaihtoehdoista viimisenä tuli Keuruu, joka kolahti melkeen heti. Meillä on tarkotus mennä lähetyskurssille sysyllä jos meidät sinne huolitaan ja juha tekis raamattuopintoja keväällä, niin se tuntu sitten jotenki loogiselta. Ja onhan siellä Soinisten pariskunta joka vaikutti asiaan aika paljon kans :)

Mutta nyt siis katotaan miten Jumala ovet avaa. Löytyykö sopiva kämppä, epulle kenties jotain töitä jne. Ainakin helpottaa se ajatus, että on joku kohde mielessä.  

Ehtoota!

Elokuun puolenvälin aikaan saatiin Suomesta erikoisjoukkoja kylään. Oli mukavaa piristystä ja vaihtelua arkeen kun oli kavereita joiden kanssa viettää aikaa. Käytiin Masai Maran luonnonpuistossa ja nähtiin upea kirjo eläimiä. Varmaan parikymmentä leijonaa ja kolme gepardia erikoisuutena. Tähän mennessä ollaan nähty kaikki muut paitsi leopardi. Hyvä toisaalta kun on vielä jokunen safari edessä niin on sitten jotain tavoiteltavaa.

Iltapäiväretki dancing rockseille

K-lähikauppa

Nämä kaikki hedelmät ja vihannekset yht 1€

Safarijengi

Jellonat

Eväsretki

Jotain kiinnostvaa siellä joella oli..hippoja kenties?

Möhkö

Safariautossa hyvissä tunnelmissa

Gepardit

Meillä oli juuri viikon seminaari Nairobissa koskien perheväkivaltaa ja päihteitä. Mukana oli paljon Fidalaisia pitkin Itä- Afrikkaa, sekä paikallisia johtajia. Oli tosi hyvät seminaarit ja toivottavasti varsinkin paikalliset kumppanit ottavat opeista vaarin ja viestivät hyvää sanomaa myös seurakuntiin. Täällä joidenkin heimojen kulttuuriin kuuluu naisen fyysinen kurittaminen ja uskotaan, että mikäli mies ei lyö vaimoaan, hän ei rakasta tätä. Ei ole siis kovin helppoa opettaa, että lyöminen ja pahoinpitely on vastoin raamatun opetusta. Päihdepuolella taas pohdittiin mm kuinka tehdä ennaltaehkäisevää työtä lasten ja nuorten parissa. Nähtiin erilaisia tapoja kuinka valistustyötä on tehty Etelä Amerikassa.

Nairobissa oli viileää ja pitkähihasetkaan eivät meinanneet raikkaassa aamuilmassa riittää. Iltasin käyiin syömässä jotain hyvää ja erilaista mitä täällä kotikonnulla saa. Syötiin esim. ihan parasta sushia ja italiailaisia herkkuja, sekä mansikkasmoothieta. Hyvä kyllä, että asutaan täällä missä ei oo niin paljon rahareikiä, koska nairobissa saa aina menemään rahaa jo pelkästään syömiseen. Ruoka on siellä (kivoissa ja hyvissä paikoissa) suomen hintatasoa. Tuliaisina kotiin tuotiin mm real täysjyväleipää, juustoja ja punaista paprikaa jota täällä ei saa :) arvaa vaan maistuuko! Vielä kun meillä on suomivieraiden tuomaa metukkaa!

Kiva oli tulla kotiin lämpimään, jossa aurinko paistaa ja lämpö nostattaa hikipisarat pintaan. Oltiin ilmeisesti vähän väsyneitä matkasta kun seuraavana aamuna nukuttiin puoleen päivään. Mutta olihan meillä viisi kymmenen tunnin koulutuspäivää takana.

Aika alkaa täällä käymään jo vähiin ja paljon on vielä tekemättä. Työkiireet alkaa vissiin kasaantumaan taas. Paljon on ollut monenlaista mietittävää mm suomeen paluun tiimoilta. Koko tulevaisuus on taas pelkkää sumua ja odotellaan vaan kuinka Jumala meitä johtaa seuraavaksi. Välillä tuntematon tulevaisuus ahdistaa kun ei ole tietoa minne mennään ja mitä tehdään. Ei oikeastaan edes ole mitään mitä haluttais erityisesti tehdä. Mutta sitten taas tulee sellanen lohtu, että toisaalta sehän on ihan parasta kun antaa kaikki mahdollisuudet Isän käteen. Meistä pidetään kuitenkin huolta. On ollut muutenkin vähän raskaita aikoja ja kaikenlaisia kriisejä ja ehkä jopa sitä kuuluisaa kulttuurishokkiakin on saattanut olla mukana. Kyllä se alakerran ukko aina löytää aiheen käydä ihmisen kimppuun ja pistää ihmisen oikeen rypemään niissä. Tuli tuo Nairobin viikko siis tosi tarpeeseen ja ihmeellisesti eri ihmiset toi taas rokaisua ja muistutti, että Jumala näkee ja tietää kaikki tilanteet joiden keskellä eletään. Miks sitä aina tekee saman virheen ja raahaa niitä huoliaan mukanaan ku jotai unirättiä. On sitä tyhmä.

Mutta siis kaikista mielialahäiriöistä huolimatta halutaan nauttia vielä näistä lopuista kuukausista ja nähdä mitä muuta on vielä luvassa. Parempaa vielä kuin tämä lämpö ja aurinko, on se, että Taivaallinen Isä halaa ihmispoloa ja sanoo että kuule älä sinä märehdi, Minä pidän sinusta huolta joka päivä!  

Uutta satoa ja uusia taitoja

Täällä meidän pikku puutarhassa kasvaa kaikenlaista. Eri kuukausina kypsyvät eri hedelmät. Tällä hetkellä ei juurikaan puista saa muuta satoa kuin papajaa ja limeä. Mangot kasvaa vauhdilla ja loppuvuodesta pitäisi olla hyvä mangosato ihan omassa pihassa. Banaaniakin on luvassa ainakin mun ja juhan vanhemmille....ehkä jopa aikaisemmille vieraille? Appelsiinisato meni, paljon tuli mutta johonkin ne tuolta puista hävisivät. Meillä on oma pikku kasvimaa, johon istutettiin jo pian tulomme jälkeen porkkanaa, sipulia, salaattia ja vesimelonia. Salaatille kävi huonosti heti alkuunsa ja se kuoli. Vesimeloni on jotenkin hidas kanssa, mutta versoaa kuitenkin. Hedelmiä siis mahdollisesti luvassa :) Sipulit on lähes valmiita ja porkkanat isoja ja omituisia kuin mitkä!

All in One

Persoonallisia porkkanoita! :D

Opin tässä tekemään kookosmaitoakin apulaisen opettamana. Helpon näköistä sen jälkeen kun sen kookospähkinän saa rikki ;) Ei oo turhaan tehty laulua " kuinka saisin rikki kookospähkinän..." Jääkaapissa kököttää nyt varsinaista luomua, jossa ei ainakaan ole lisäaineita. 

Salome pusertaa kookosta

         Kookosmössön joukkoon lisätään vesi ja siivilöidään - njam valmista!

Ukerewen viikonloppu

Viime viikonloppuna Eppu oli mukana pitämässä lastentapahtumaa Ukerewe nimisellä saarella. Mukana oli  eräs suomalainen nainen, Tarja ja neljä paikallista tyyppiä. Valkoisille riitti yksi yö kun muut jatkoivat vielä sunnuntaille. Laivamatka kesti nelisen tuntia ja menomatka matkustettiin ykkösluokkaisella aurinkokannella. Kun  aurinko siirtyi laivan toiselle puolelle ja ihokarvat alkoivat nousta pystyyn, siirryttiin patjakasan päälle jatkamaan matkaa.

Aurinkomatkalaiset

Luultavasti menomatkan nautinnollisesta kyydistä johtuen Tarja sai kurkun kipeäksi ja mahdollisesti jonkin sortin auringonpistoksen. Tulomatkalla menimme siis sisähyttiin, jossa tv pauhasi niin kovaa että tuskin juttelemaan pystyi. Loppumatkaksi oli siis siirryttävä taas ulkotiloihin. 

Lastentapahtumassa oli toista sataa lasta. Heille pidettiin nukketeatteria, opetettiin lauluja, oli Raamatun opetusta ja pelejä ja leikkejä. Lapset tykkäsivät kovasti ja mm polttopallo ja mölkky saivat taas suuren suosion.

Punainen on väri rakkauden...

Ei laulua ilman tanssia :)

Vaikka vain muutama pystyi kerrallaan osallistumaan, kaikki muut seisoivat ympärillä katsomassa ja hurraamassa. Ei sen niin väliä vaikkei ite pelaa kun hauskaa voi muutenkin.

Meinasi tila loppua kesken kun pienet jalat tuli aina vaan lähemmäksi pelikenttää. 

Naiset valmisti ruokaa nälkäisille suille

Aina joku jonku selässä...

Monta kättä helmiä hamuamassa

Helmen pujottamista lankaan

Oisko siskokset?

Valmiit helmet kaulassa

.

Ainiin helmiin sisältyi tietenkin "opetuskin" eli värit musta, punainen, valkoinen ja keltainen symboloivat  syntiä, Jeesuksen puhdistavaa verta, puhtautta ja taivasta :)

Elämä Tansanian hoodeilla jatkuu. Asiat on tyypilliseen Afrikkalaiseen tyyliin kunnossa; netti ollut poikki monta päivää, sähköt ja vesi vaihtelee toimivuudellaan, auton renkaita paikataan, kuivuus aiheuttaa pölyä ja nenän tukkoisuutta ja rieskat paistuu uunissa. Eppu on opetellut tekemään ruisleipää ja niin terveellistä täysruisleipää ei saa edes suomen marketeista. Juhalla on meneillään flunssa-aika ja mehut on aika vähissä. Malariatesti on kotona otettu ja näyttänyt negatiivista, joten toivotaan sen vain olevan normaalia flunssaa.

Mwanzassa on paljon virityksiä meneillään ja työ mielessä fiilikset on hyvät ja toiveikkaat. Ollaan istuttu monissa tehokkaissa palavereissa ja yhteistyössä eri vammasijärjestöjen kanssa ollaan suunniteltu uusia toimintoja keskukselle.  Tarkotuksena on alottaa englannin kielen opetusta sokeille ja kuuroille ja jos kaikki sujuu hienosti, myöhemmin tarkoituksena on aloittaa myös tietokonekurssit samaisille ryhmille. Koulutusta varten ollaan laadittu apurahahakemusta, jotta kaikki tarvittavat erityisvälineet ja muut kulut saadaan hoidettua. Kuuroilla ja sokeilla ei ole kovinkaan hyvät mahdollisuudet koulutukseen, koska heillä on erityistarpeita, joita monet koulut eivät voi tarjota ja useinkaan heillä ei ole varaa koulutuksiin. Nuorisokeskuksen tarkotus on tarjota koulutusta ja vapaa-ajan toimintoja kaikille nuorille, joten toivotaan että tämä kokeilu onnistuu. Tämän lisäks ollaan järjestämässä erityisolympialaisia vammaisille ja terveille nuorille. Ajatuksena on että lajit ovat leikkimielisiä ja sellaisia joihin kaikki voi osallistua. Tavoitteena on että nuoret saavat kokemuksia, millaista on olla sokea, kuuro tai istua pyörätuolissa. esim jos lajina on sandaalinheitto, kaikkien pitää heittää istualteen. Tai sit kaikilta sidotaan silmät tms. Että jos tulee hyviä ideoita/ lajeja mieleen niin heittäkäähän niitä tänne! :)

Näiden lisäks rakennellaan ompeluklubia, jonka tarkotuksena ois valmistaa jotain myytäviä tuotteita, kuten laukkuja ja muuta kivaa. Ollaan jo löydetty tyyppi siihen joka kokeilee tehdä muutaman tuotteen alkuun ja katotaan kuinka sujuu. Kun saadaan vielä pari ompelukonetta hankittua niin voidaan ottaa muutama oppilaskin siihen oppimaan. Paljon on hyviä ideoita joten katotaan kauanko joudutaan niitä koneita oottamaan.......
Sitten on eräs kahvilaprojekti joka haluttas saada nuorisokeskuksen tiloihin, mutta ongelmana on tilanpuute.

Eilen eppu oli maalaamassa nuorisokeskuksella vapaa-ajan huoneen seinää. Valkonen muuttu violetiks ja kivalta näytti. Mutta kun täällä aina kestää kaikki niin älyttömän kauan, niin tuotakin projektia on suunniteltu jo kuukausia ja vihdoin päästiin asiaan. No ei kannata hätiköidä....varsinkaan noin isojen asioiden kanssa ;)

Parin viikon päästä lähetään vastaanottamaan ensimmäisiä (varsinaisia) suomivieraita Nairobista. Meillä kyllä asu pari viikkoo pari suomalaista tyttöö, että on vierashuone ollu ahkerassa käytössä.  Mutta ei täällä muita ihmeitä tälläkertaa.