Ihan hurjaa vauhtia kasvaa tuo pienempi ja joku kysyikin, että mitä mä oon sille syöttäny ku se on noin ikäänsä edellä motorisesti. Alex on aika haastava vauva, eikä mikään muu juuri ole hyvä paikka kuin syli. Ei sitteri, ei bumbo (jossa kyllä istuisi jo tosi hyvin), eikä lattialla maaten eikä istuen. Kun laittaa selälleen, hän on heti kohta mahallaan ja siinä sitten konttausasennossa heijaa edes ja taakse ja koittaa nousta karhunkävelyasentoonkin. Mikä vain olisi hyvä kunhan liikkeelle pääsisi. Luulenpa että se onkin syy pitkälti siihen miksi hermostuu ja kitisee siinä - kun ei pääse liikkeelle vaikka kuinka haluaisi. No, ajallaan kaikki, ajallaan. Muuten on hyväntuulinen ja hymyileväinen kullannuppu.
Painossa pikkunen on samankokoinen nyt vajaa 5-kuisena, kuin isoveli oli vuoden ikäisenä, eli päälle 8kg :D hahaha!
Eilen saatiin seurata kun Alex nauroi muistaakseni ekaa kertaa oikeen pitkään hekottamalla kun Kevin hyppeli vieressä ja teki temppujaan. Kyllä oli hellyyttävää. Tässä on vähän kuvia viime päiviltä pojista tai lähinnä pikkuveljestä. Isompaa on jo vaikeampi kuvata.
Iltajumppa
Joskus on kiva viedä leluja parvekkeelle ja leikkiä siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti