tiistai 27. huhtikuuta 2010



Kotona taas...

Noin kolme viikkoa vierähti matkatessa pitkin Tansanian teitä Mombasaan ja taas kotiin. Ihasteltiin Serengetin ja Ngorongoron eläimiä, Arushassa käytiin tekemässä alustavat matkasuunnitelmat vuodelle ja Tangassa moikattiin vanhoja työkavereita ja oltiin mukana vammaisille lapsille järjestetyssä päivässä. Mombasassa oli mukavat ja rentouttavat lähettipäivät ja neljän päivän täyshoidon jälkeen olo oli melko relaksoitunut. Alunperin tarkoituksena oli palata Nairobin kautta kotiin, mutta suunnitelmat muuttuivat ja ajelimme Dar es Salaamiin. Matkalla mombasan lautalle sattui hauska ”vahinko” kun eppu ajeli puolivahingossa koko pitkän lauttajonon ohi lähes tulkoon kärkeen asti, kun ei voinut olla varma että kyseinen jono johti lautalle kun ei sitten minkään valtakunnan kylttejä missään! Siinä poliisisetä antoi vähän noottia etuilemisesta, mutta nöyrästi eppu pyyteli anteeksi sattunutta mokaa ja ajoi auton sivuun arestiin. Poliisi käski odottaa siinä hetken, joten dotimme noin viisi minuuttia ja kun autojono lähti vihdoin liikkeelle (kun lautta saapui) ajoimme itsemme jonoon ja voitimme varmasti tunteja! ;)



Darissa levähdimme pari päivää ja otimme sieltä kyytiin Elisen ja Heikin, jotka olivat olleet volynteeraamassa Malawissa puoli vuotta ja ajelimme mukavasti nelistään tänne meille Mwanzaan. Kotona pesimme pyykit, kävimme kirpparilta ostamassa kaikille hyvät vaelluskengät ja tarvittavat muut vaelluskamat ja jatkoimme vielä neljän päivän omatoimimatkalle Rwandaan mountain gorillojen luokse. Rwandan reissu oli mielenkiintoinen gorillojen lisäksi mm. sen rajun historian vuoksi. 1994 tapahtuneen kansanmurhan vuoksi kymmeniä tuhansia ihmisiä kuoli ja on vaikea uskoa, kuinka nopeasti maa on palannut jaloilleen ja ihmisten kasvoilla näkyi hymy. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja mukavia, vaikka he kantavat muistoja kauhunäytelmästä, jossa monet menettivät koko perheensä. Oli mielenkiintoista lukea erään naisen tarina (left to tell / elossa kertoakseen) ja olla samalla maassa, johon tapahtumat sijoittuvat. Hyvä kirja, suosittelen lukemaan jos kiinnostaa! Käytiin myös memorial museossa, joka oli vaikuttava ja ajatuksia (ja kysymyksiä) herättävä.





Paljon on siis oltu tien päällä ja nähty mitä uskomattomampia maisemia! Vaikka ajaminen on raskasta ja kuski joutuu keskittymään todella paljon vai tiehen, niin kanssamatkustajat saavat kyllä nauttia ympäröivästä luonnosta sitäkin enemmän. Vaihtelemme kuskia sopivin väliajoin, vaikka epun ajaessa juhakin tuntuu ajavan pelkääjänpaikalta. Mutta mikäs siinä jos tykkää (kuski ei vaan oikeen tykkää). Välillä toivoisi, että tienposkessa olisi ABC josta hakea matkaevästä tai käydä helpotuksella, mutta kun kyseinen ketju ei ole vielä huomannut tarvetta Afrikassa, niin joudumme tyytymään puskapissiin ja paastoon.

Rwandasta kotiin ajaessamme sattui tiukka paikka kun meinasi löpö loppua kesken. Rwandan puolella tankkasimme viimisillä frangeilla ja tarkotus oli tankata lisää Tansanian puolella. Kas kummaa kun ei ollut huoltoasemaa sitten n. kolmensadan kilometrin säteellä! Auton polttoainelukema näytti lopussa 30km jäljellä, kun meitä alkoi jo todella jännittämään. Oli meillä teltta takakontissa ja mikäs siinä autossakaan olisi ollut nukkuminen, mutta kyllä se koti ja oma sänky kuitenkin enemmän houkutteli. Siinä sai jo rukoukset heittää yläkertaan, että jos nyt kuitenkin jostain sitä dieseliä löytyisi tai edes jonkun turvallisen paikan yöpymiselle saisi. Seuraavan kylän kodalla pysähdyimme tienposkeen ja kysyimme missä olisi lähin huoltoasema. ”Tässähän se,” tuli vastaukseksi :) Oltiin muuten aika helpottuneita kun äijä kaatoi kannulla nestettä tankkiin. Siinä tilanteessa ei voinut muuta kuin luottaa, että kyseinen neste todella oli dieseliä.

Oli kyllä todella ihanaa vaihtelua Pirkoloiden kanssa ja saatiin nauraa niin paljon, että ei taas vähään aikaan tarvi vatsalihaksia treenata. Kiitos siis Elise ja Heke ku tulitte meille ja houkuttelitte mukaanne Rwandaan ;) Näitä muistellaan vielä!



4 kommenttia:

  1. Siunausta teidän seikkailuihin, kunnon Viidakkotohtori-meininkiä! =) Olette ajatuksissamme. T: Riku, Sanna ja Otto

    VastaaPoista
  2. Dängjuu!! Olkaa tekin siunattuja :) kiva kun tänne joku kommentoi...ei oo niin yksinäistä ;)

    VastaaPoista
  3. Aivan mahtavalta kuulostaa toi teijän siellä olo..(niinku oon nii monta kertaa fb:ssa maininnukki ;) ) Ja on muuten upeita kuvia..joo joo, osa "syy" menee kunnon kameran piikkiin,mutta kyllä siinä on vaan tilanne silmällä suurin osuus. :) Mä oon muuten koittanu kommentoida tänne ennemmän ku kerran,mutta ei oo antanu mun kommenttia vaikka on tuo google-tili...saa nähä miten ny käy.. Siunausta ja varjelusta teijän loppu ajalle siellä..
    ps.en oo unohtanu niitä salmiakkeja,mutta Pirkko kerkes laittaa..mutta onneks te ette ihan heti oo pois tulossa ;)

    VastaaPoista
  4. Kiitos sonja! Kuvia on kiva ottaa hyvillä vehkeillä. JA hei jos saa toivoa vielä niin joku hyvä laku maistuis kans aika korvaamattomalta :D yks päivä tuli sellanen hirvee lakuikävä!

    VastaaPoista