Habari?

Niin. Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että ensimmäinen työmatka on edessä. Meidän työnkuvaanhan kuuluu paljon matkustelua eri nuorisokeskuksissa. Tämän parin viikon aikana kilometrejä kertyy rutkasti, nimittäin matkaamme Serengetin luonnonpuiston kautta Arushaan, Tangaan, Mombasaan, Nairobiin ja sieltä kotiin Mwanzaan. Mombasassa on Fidan Itä-Arfikan lähettipäivät. Jos kiinnostaa niin vilkaseppa kartasta. Ajetaan Tansania sivusuunnassa läpi ja enemmänkin. Että Varjelusta todellakin matkoilla tavitaan, kun nyt on tämä sadekausikin ja varsinkin tie serengetin halki on kuulemma huono. Norsulaumoistakin on varoiteltu, voivat kuulemma kiukuspäissään kaataa auton. Mutta eihän meillä hätää ole kun kaikkivaltiaan kanssa matkataan. Matka siirtyy päivällä, koska auton peräkonttiin kurkatessa ilmeni, ettei autossa ole minkään sortin toimivia työkaluja vararenkaan irrottamiseen, saati sen vaihtamiseen. Joudutaan siis hommaamaan tunkit ja meisselit ennenkuin uskalletaan lähteä näin pitkälle matkalle.

Koti on pientä viilausta vaille valmis. On mukava asustaa kotona, vaikka talo onkin pieni ja jatkuvasti tulee uusia murheita talon kanssa, kun kaikki on niin huonosti tehty. Tämänhetkinen murheen kryyni on talon ylikuumenevat sähköjohdot. Vähän on liian ohutta johtoa lyöty seinään ku kuumenee niin vimmatusti, että lyö sähkötkin poikki! Nyt on todellakin sadekausi meneillään ja viikon verran on sadellut päivittäin. Yleensä tulee rankkoja sadekuuroja ja sitten kadut on kuraa täynnä. Ihmiset pitelevät sadetta (me mukaan lukien) kaupoissa ja missä tahansa katoksessa. Toisilla viisaammilla on sateenvarjot mukana ;) Kävipä eilen niinkin, että saatiin pidellä sadetta autossa tuntitolkulla kun auto oli korjaamolla ilmastointiasioilla. Korjaamolla meni koko päivä kun sateen vuoksi ei voitu konepeltiä auki pitää, kun ei ollut katosta.

                                                  Tässä olkkarimme ennen ja jälkeen :)

Täällä on paljon arjen iloja, kuten sähkö ja kraanavesi. Joskus voi kuitenkin käydä niin, että nämä molemmat melko mukavat ominaisuudet puuttuvat yhtä aikaa. Näin kävi esimerkiksi eräs ilta kun eppu päätti makeanhimoissaan leipoa pullaa. Internetti on hyvä, mutta kauheesti siellä on kaikkia herkullisia reseptejä ja leivontakuvia, joita sitten itekin haluaa saada maistaa. Tälläkertaa eppu iski silmänsä vaniljapulliin. U-turnista ( kaupungin paras ja kallein supermarket) löyty vaniljan makuista custard powderia, josta piti saada vaniljakastiketta. Ohjeet oli purkin kyljessä seuraavat: sekoita custard powderia, sokeria ja 50ml maitoa. Sitten keitä 450ml maitoa ja lisää seos siihen. Noh, pieni pulma oli se, että kuinka paljon tota jauhetta pitää tohon 50ml:aan maitoa laittaa?? koko tonkka vai lusikallinen vai mitä? Sekoittelin mutulla ja lisäsin kirkkaan keltasen mössön kiehuvaan maitoon kokoajan sekottaen. Eipä menny ku 5 sekuntia ja koko hässäkkä oli yhtä klimppiä. Jaaha. Se niistä vaniljapullista. Mummolla oli aina valtavan hyvät sokeripullat ja niimpä ajattelinki kokeilla samanlaisia samoilla geeneillä. Siinä vaiheessa meni sähköt ja talo pimeeks. Tulitikut kaivettiin esille ja kynttilät palamaan. Vähän harmitti, että näinkö jäi pullan teko kokonaan. Puolisen tuntia meni ja kas, sähköt palas. Ei huonoa jos ei jotain hyvääkin, pitkän kohotusajan ansiosta saatiin tuplasti pullia! Pullat uunissa ja vesi kielellä ja pam! Keittiön vesiputki hajos! Vettä alko työntymään semmosella volyymillä, että ajateltiin jo uikkarit vetää päälle ja ottaa iltakylpy keittöinlattialla. Onneks kuitenki lavuaari veti niin uskollisesti, ettei lattialle asti ehtinyt. Pitkällisen etsinnän jälkeen löytyi vesipiste, josta saatiin vedet poikki. Samalla tosin lähti naapuriltakin vedet. Yhä se hana tiputti koko seuraavan yönkin ja seuraavana päivänä päästiinkin siitä ruostehanasta eroon. Että kuten sanottu niin aina näistä ongelmista seuraa jotain positiivistakin ;)