Sitä sun tätä

Nyt on siis löytynyt oma koti, jossa ollaan asusteltu kuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Lähinnä tämä asunto on iso tyhjä ja kaikuva tila, kun käytännössä huonekaluja on vain muutama. Nukutaan lattialla, onneksi sentään patjan päällä ja K:lla on oma sänky, josta se kyllä lähes joka yö maukuu meidän viereen, jos edes sinne omaan sänkyyn suostuu nukahtamaan. Onneksi keittiön varustus on riittävä,  jotta saadaan ruokaa pöytään.

Tämä kodin sijainti hieman jopa huvittaa, koska viereisessä rakennuksessa on Suomen ulkoministeriön kunniakonsuli ja aika-ajoin näkee myös Suomen lipun liehuvan tangossa… ilmeisesti suomalaisina liputuspäivinä? Lisäksi meitä vastapäätä on pieni luomukauppa, josta saa hyviä vihanneksia. Sitähän vähän harmittelin suomessa ollessa, että kun täällä kasvikset ja vihannekset on niin myrkytettyjä, että saako mitään ”puhtaampaa” ruokaa. No, tämä tuskin ihan sattumaa on, että nämä kyseiset jutut on tässä meidän vieressä :) Eikä tässä vielä edes kaikki, sillä myös meidän kadulla, ihan vieressä on hieno salonki, jossa kohtuuhintaisia hoitoja saatavilla. Yks päivä piipahdin manikyyrissä Kevinin nukkuessa kotona (Juhan kanssa toki). Olikin paras manikyyri ikinä ja vaan 5€. Että kun tuut käymään täällä niin pääset sitten hemmotteluihin ;)

Kohta ollaan oltu täällä siis kuukauden verran jo. Aika on mennyt nopeasti ja ollaan viihdytty kyllä hyvin. Vain tämä kodin keskeneräisyys rasittaa kun olisi kiva saada tavarat paikoilleen ja pois lattioilta pyörimästä. Viime torstaina saatiin VIHDOIN rahti. Sitä olikin jo odotettu. Viime kerrallahan meillä oli aika huono kokemus, joten osattiin pelätä tällä kertaa rahdin puolesta. Eikä kyllä syyttä, sillä laatikoita ei oltu pakattu mitenkään suojamuoviin ja ne oli seisonut täällä lentokentällä ilmeisesti sateessa, koska osa laatikoista oli aivan litimärkiä. Suurin osa vaaleista tekstiileistä oli värjääntynyt ja mennyt pilalle, kirjoja oli märkinä ja vahingoittuneina. Kyllä otti päähän, kun tämä sattui jo toista kertaa! Tosin viimeksi tavaraa varastettiin, joten siihen nähden tilanne oli parempi nyt. Kiva oli saada joitakin verhoja ikkunoihin, kun ollaan oltu varmaankin aika näyteikkunassa täällä. Varsinkin kun meitä on siunattu isoilla ikkunoilla. Niin muutenhan täällä ei siis ole satanut, että sinänsä vähän huono säkä että satoi juuri tuolloin ne muutamat päivät.
  

Huonekalujen ostelu on hidasta ja hankalaa puuhaa täällä, kun ensinnäkin tämä kaupunki on niin iso ja ruuhkainen, että aikaa kuluu pelkässä liikenteessä, toisekseen valikoima on pääasiassa hyvin Bangladeshimaista (eli ei meidän makuun) tai kallista. Luultavasti teetetään osa.  Päivä menee suunnilleen jo siihen kun käy etsimässä hyvää patjaa. Hommaa vaikeuttaa vielä se, että meidän huonekaluihin ei ole budjetoitu paljoakaan rahaa tälle vuodelle. Onneksi vuosi vaihtuu pian.

Juha on koittanut hoidella kiireisimpiä työasioita tässä pesänrakennuksen lomassa. Meillä on rampannut lähes päivittäin työmiehiä asentamassa ilmastointeja, tuulettimia tai nettiä. Sitä ei siellä Suomessa uskoisi, mutta täällä joutuu lattiat pesemään joka päivä pölyn vuoksi. Ja vaikka vasta olisi siivottu, jalanpohjat näyttävät aina likaisilta. Kyllä sitä monesti haaveili jo suomessa, että kun olisi joku kotiapulainen auttamassa kotitöiden kanssa, mutta täällä ei meinaa tulla toimeen ilman. Meillähän oli apulainen, ja hyvä sellainen, mutta hän ei ollut tyytyväinen palkkaan, jota tarjottiin. Täällä asuvat ulkomaalaiset ovat hyvin rikkaita ( ja kovapalkkasta sakkia) ja siten voivat maksaa hyvää palkkaa apulaisilleen. No, meillä tilanne on vähän toinen, joten ei ihan samoihin lukemiin pystytä. Ollaan melkeen vapaaehtoistyöntekijöitä heihin verrattuna ;) Etsitään siis uutta tällä hetkellä. Ongelmana tuntuu olevan se, että mikäli on hyvä ja kokenut tyyppi, niin osaavat sitten pyytää myös tuntuvaa palkkaa.

Täällähän viikonloppu on pe-la. Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, jolloin tosin meidän alueella monet kaupat ovat kiinni.  Tästä meiltä on kävelymatkan päässä kivoja kauppoja. Esimerkiksi antiikkikauppoja, jossa myydään kaikenlaista rompetta. Niitä on mielenkiintosta kiertää ja etsiä kiinnostavia esineitä, joista sitten alkaa tinkimään sopivaa hintaa. Tosin niistä ei koskaan voi olla varma onko antiikkia vai mitä, mutta eipä sen niin väliä jos jotain kivaa löytyy ;)

Eräs päivä käytiin eläinpuistossa katsomassa Bengalin tiikereitä. Me katseltiin eläimiä ja paikalliset ihmiset katselivat meitä, seurasivat perässä ja halusivat ottaa kuvia meistä ja meidän kanssa. Kevin on saanut kyllä paljon huomiota osakseen. Ohikulkijat vilkuttelevat ja Kevin usein vilkuttaa takaisin. Uusimpia sanoja Kevinillä on heippa, heppa, hauva, hattu, ka’a (kala)… en edes muista mitä kaikkea, mutta kova poika porisemaan. Musiikista tykkää kans kovasti ja kun tarpeeksi menevää musiikkia kuulee, niin jo alkaa poika soittamaan ilmakitaraa. Nordic clubilla ollaan pelattu pari kertaa guitar heroa ja se tuntuu olevan kova juttu. Siis katsoa kun lähinnä äiti pelaa J.

Tämä on kyllä mielenkiintoinen kaupunki ja me voidaan myös ihan hyvin. Vain äitikälle tuli ärhäkkä flunssa, joka tietysti aina hidastaa vähän tahtia ja syö voimia, mutta täällä flunssasta saa vielä olla ihan kiitollinen, jos ei pahempaa tule. Tosin kovin kiitollinen olo ei juuri nyt ole kun nenä ei oo auennu päiviin... Sääskiä ja mahapöpöjä koitetaan varoa.

Ilmatkin ovat viilenneet vähän  ja täällä on nyt oikein miellyttävän lämmin. Tästä se kuulemma viilenee talvea kohti ja kohta saadaan vissiin jo kaivaa untuvapeitot ja villasukat kaapista. No, mukavaa vaihtelua sekin. Talvi kestää täällä kuitenkin vain sen verran kuin Suomessa kesä, joten näin päin lienee aika täydellinen :) 

Tässä muutamia kuvia kodista ja muusta...

Tässä on ruokailutila ja kyllä enemmänkin. Lähinnä Kevinin juoksu- ja pelitilaa ;)

Tässä keittiö, johon hakusassa uuni-hella -yhdistelmä. Tässä keittiössä on yllättävän paljon säilytystilaa ja jopa tilaa jääkaapille! (useissa ei ollut)

Tässä Kevinin huone, jossa oma kylppäri ja parveke.  Meidän makkari samantyylinen. 

Ensimmäinen muuttokuorma, joka sisälsi projektin tavaroita.

Eläinpuistossa

Enskerralla vois alkaa jakamaan nimmareita... 

Tikrut

Eipä nämä eläimet enää niin sykähdytä kun ne on kerran nähnyt Afrikan luonnossa juoksentelemassa...

Me

Suomi team

Veran 3-v. synttäreitä juhlittiin yksi ilta

Pikkuvieras odottaa kakkua :)

Saippuakuplat on niin kivoja! 

Golf clubi, jossa käytiin yks päivä lounaalla

Riksapyöriä siellä ja täällä... 

Kuulumisia Dhakasta

Tänne saakka on päästy vihdoin ja viikon verran eletty vilkasta ja ruuhkaista city-elämää. Ensimmäinen viikko vietettiin Phuketissa Fidan työntekijäpäivillä ja oli mukava nähdä tuttuja ja tutustua uusiin työtovereihin. Sieltä Dhakaan päästyämme,  majailimme pari ekaa yötä Soriloiden luona, josta siirryttiin sitten tänne guest housen puolelle. Täällä päin saa nopeasti tottua siihen, että yllätyksiä tulee ja huone joka meille oli puukattu, olikin vielä toisen asiakkaan käytössä. Meille tarjottiin toista pienempää ja paljon huonompaa, tunkkaista huonetta ekoiksi päiviksi, jonka jälkeen olisimme saaneet siirtyä sitten tähän jonka olimme varanneet. No, se ei tuntunut hyvältä idealta , joten ystävällisesti Sorilat ottivat meidät luokseen.

Päivät on kuluneet lähinnä asunnon etsinnässä. Yllättäen ei ole mikään helppo homma, vaikka asuntoja on tarjolla paljon. Meillä on ollut muutama välittäjäkontakti ja lisäksi ollaan kierretty autolla alueella, josta haluaisimme kotimme löytää. Porteissa lukee "To Let", mikäli siellä on vapaita huoneistoja. Niissä oleviin numeroihin ollaan soiteltu ja sovittu näyttöjä. Ollaan käyty katsomassa varmaankin kolmisenkymmentä asuntoa ja pääasiassa ei mitään varteen otettavia, liian kalliita tai hankalalta (ruuhkaiselta) alueelta. Muutama erittäin hieno uusi asunto on ollut joukossa ja vuokrat onkin pyörineet sitten aina tonnista kolmeen tonniin. Meillähän on aika tiukka budjetti, joka tässä sitä haastetta on asettanut.

Pääasialliset ongelmat asuntojen kanssa on sijainti, pimeys (vähän päivänvaloa pääsee sisään kun talot niin lähekkäin), keittiön pienuus, johon käytännössä ei saa jääkaappia mahtumaan, huonot keittiöt ylipäänsä, kylpyhuoneet, joissa toistaan järjettömämpiä kaakeleita, siisteys, rapistuneet maalit (home) tai vähän kaikkea näistä tai jotain muuta.

Nyt kuitenkin ollaan päädytty kahteen ihan ok asuntoon, joiden välillä koitetaan tehdä päätös. Toinen näistä asunnoista on aavistuksen paremmalla sijainnilla, mutta toinen taas kodikkaampi ja uudempi. Ollaan listattu molemmista asunnoista hyvät ja huonot puolet ja punnitaan niitä nyt sitten huomiseen, jolloin koitetaan tehdä päätös. Näissäkin molemmissa joitakin edellämainituista ongelmista, mutta täydellistä asuntoa täältä ei löydy. Tänään viimeks ajeltiin vielä ristiin rastiin kadut ja näyttää siltä että tässä ovat vaihtoehtomme nyt.  Se hyvä puoli tässä on, että Juha on oppinut ajamaan täällä jo aika kivasti ja kadut on tullut tutuiksi :) tietää jo aika hyvin missä mitäkin on tässä lähipiirissä. Mainittakoon myös vielä, että molemmat vuokraisännät ovat laskeneet hintaa meidän tasolle, viimeisimpänä toinen soitti tänä iltana ja ilmoitti, että koska vaikutimme niin mukavilta, hän on valmis laskemaan hintaa ilmoittamaamme summaan.

Toivottavasti saadaan joitakin kuvia muutamista vaihtoehdoista tännekin. (sähköt menee tuon tuosta ja netti myös)

Muuten kuulumiset on aika väsyneitä ja turhautuneita. Kevin on reagoinut jokseenkin vahvasti näihin muutoksiin. Radikaalein oli varmaankin se, että lopetti syömisen melkeen kokonaan. Alas meni vaivalla muutama riisi tai ranskanperuna ja unimaidot. Niin ja vesimelonia. Pahin oli Phuketin viikko. Ruokailut oli yhtä heilumista sinne ja tänne ja niin ne tahtoo olla vieläkin. Nyt kuitenkin syö jo vähän paremmin, välillä jopa on hyviä päiviä ;) Rankkoja päiviä raukalle kun joutuu asuntonäytöillä mukana roikkumaan.

Melkeen viiden kuukauden "kodittomuuden" jälkeen odotetaan jo malttamattomina omaa kotia, asettumista ja päivärutiineja. Täällä alkaa huomenna EID, eli muslimien toinen tärkeä juhla, joka tarkoittaa neljän-viiden päivän lomaa, osa paikoista on kiinni eikä asutoasiat ainakaan etene ollenkaan. Muslimit ostelevat tai ovat jo ostaneet lehmän, kamelin tai vuohen, jonka uhraavat sitten juhlan kunniaksi ja ilmeisesti jakavat lihaa köyhillekin.  Elukoita siis kadut ja kärryt täynnä. Valokuvaamaan ei olla paljoa ehditty, muutakuin asuntoja, joten tänne ei saa nyt vielä kuvia tekstin kaveriksi.

Jos ei ota huomioon nyt näitä em asioita niin fiilikset on ihan hyvät Dhankan suhteen ja uskotaan että elämä täällä voi olla ihan mukavaakin. Kohta alkaa talvi, joka on paikallisten mukaan vuoden parasta aikaa, joten mielenkiinnolla odotetaan onko meillä tarpeeksi lämmintä vaatetta mukana (rahdissa) ja tuleeko se rahti ylipäätään perille. Siinä sitä jännittämistä riittääkin. Jospa täkäläisestä talvesta tykkäisi enemmän kuin kotimaan. Vielä on kuitenkin kuuma, toissapäivänä oli 35 astetta, eli tarkenee :)

Kuullaan! Ja kiitos kaikille, jotka muistatte rukouksissa <3 p="p">

Perheen kuulumisia :)

Syksy on jo täällä ja meidän pitäisi olla lämpimässä Bangladeshissa. Olemme kuitenkin viileässä ja raikkaassa, tutussa ja turvallisessa Suomessa. Juha loukkasi heinäkuussa nilkkansa sählypeleissä ja se johti lopulta nilkkaleikkaukseen asti. Tämän takia lähtömme siirtyi kuukaudella. Uusi lähtöpäivä on siis 7.10. 

Kesä oli kiireistä aikaa kaikkine valmisteluineen ja asumismuotoineen. Asuimme siis pääasiassa Kuopiossa juhan äidin luona, koska kotimme meni alta toukokuussa Keuruulta. Vaikka Kuopiossa oli ihan hyvä olla, niin oma koti on oma koti ja yllättäväksi ongelmaksi muodostui tavaroiden hukkuminen. Jatkuvasti. Kun tavaroilla ei ole omia paikkoja, vaan ne ovat siellä sun täällä, laukussa, lattioilla ja missä milloinkin, niin ne hukkuvat huomattavan usein! Muistan varmaan joka päivä etsineeni jotakin. Se alkoi olla todella hermostuttavaa kun jokaista asiaa sai aina etsiä. Kotona yleensä on paikat kaikelle ja tietää mistä niitä etsii. 

Ulkomaille muutto vaatii melkoisen paljon paperityötä ja käytännön työtä. Kahdestaan lähtiessä asiat sujuivat melkein kivuttomasti verrattuna perheen lähtöön. Alkukesästä ei vielä jaksettu liioin lähtöä murehtia ja koitettiin vain nauttia kesästä, siinä määrin kuin säät sen sallivat. (Eli ei kovin usein.) Huomattiin yllätykseksemme, että Kuopio ei tarjoa kovinkaan paljoa tekemistä n. vuoden ikäisille lapsille, etenkään sisätiloissa sadepäiviksi. Uimahallit olivat kiinni, hoplop ei anna rahalle tarpeeksi vastinetta noin pienelle. Tai no, kyllähän Kevin siellä viihtyi, mutta selkeästi on enemmän isompien paikka. Lisäksi kun satoi niin paljon ainakin itä-suomessa, olimme usein neljän seinän sisällä ja touhukas ja vilkas pikkumies alkoi tietenkin keksiä tekemistä itselleen tutkien kaikki laatikot ja kaapit mitä vain keksi. Hänestä tulikin aikamoinen kiipeilijä ja rumpali tänä kesänä. Rumpukapuloiksi kelpaavat lähes mitkä tahansa tikut ja kattilat ja ämpärit, jopa lattia kelpaa hyvin rummuiksi. Eli kaikki mistä lähtee tarpeeksi kova ääni! Lisäksi iso askel Kevinillä tapahtui noin puolitoista viikkoa 1-v synttäreistä, kun hän otti ensi askeleet. Tänään jo melkeen juostaan äitiä karkuun ;)

Loppukesästä alkoi rahdin pakkaaminen, joka vei aikaa. Tähän saumaan tuli sitten se Juhan leikkaus, joten minut ylennettiin lastenhoitajan lisäksi taloudenhoitajaksi, omaishoitajaksi ja asioiden hoitajaksi. Lisäksi hoidin taksikuskin virkaa kun olin ainoa meidän perheessä joka ylettyi kaasupolkimelle. Asioita hoidettiin sitten koko perheen voimin. Kevin nukkui milloin autossa, milloin Verotoimistossa. Kelalle, kaupungille ja varastoon, jossa rahtia pakkasimme, hän pääsi mukaan. Välillä koitettiin käydä ulkoiluttamassa Keviniä leikkipuistoissa ja onneksi siihen saatiin myös apua anopilta. 

Kiire alkoi tuntua jo henkisesti raskaalta ja lopulta se alkoi uuvuttaa fyysisestikin. Muutamat yöt meni levottomissa tunnelmissa ja aamulla lähdettiin taas painamaan täyttä päivää, oli yöllä nukuttu huonosti tai hyvin huonosti. Lopulta tuntui, että Kevin alkoi myös reagoida muutoksiin ja kiireeseen ja vaikka koitettiin pitää "normaalista" arjesta kiinni niin hyvin kuin se vain oli mahdollista, kyllä kaikki joutuivat joustamaan enemmän tai vähemmän. Kevinin itkuisuus ja takertuneisuus ei tietenkään helpottanut meidän tekemisiä, vaan tuntui kyllä lopulta siltä, että päivääkään ei enää jaksa. 


Onneksi, Taivaan Isä näki että ei me tässä kunnossa voida muuttaa uuteen maahan täyskaaoksen keskelle kodittomina, vaan antoi meille vielä kuukauden lepoaikaa. Vaikka yksi meistä joutuukin tästä kärsimään jalka paketissa keppeineen, niin varmasti ei olisi jaksettu aloittaa uutta elämää ja -työtä ilman tätä pientä breikkiä. Kun rahti oli saatu lähtemään, Huttuset saatettu värikkäästi matkaan Kuopiosta, tulimme tänne pohjanmaalle rauhoittumaan ja hengähtämään luonnon helmaan. Koko perhe nousi taas jaloilleen kun äiti tekee ruokaa ja Kevin puuhaa innokkaasti uusien lelujen parissa, hakien välillä maahan tippuneita omenoita  omenapuun alta ja rummuttaen afrikkalaista rumpua. 

T. äiti tällä kertaa :)

Pakko munkin on sanani sanoa. Plaston mopo on yksi suosikeistani! Parhaiten pääsen taaksepäin, sillä eteenpäin jalkani ei yletä riittävästi maahan, jotta saisin vauhtia.

kas näin mä rummutan...

Legopalikat käy hyvin myös kepeistä. Nyt pidän tauon. 

Täytyy vähän täydentää kun äiti jätti kertomatta tiettyjä juttuja. Heinäkuun lopussa oli lähettipäivät Keuruulla ja mut laitettiin päiviksi päiväkotiin. Tykkäsin tosi paljon kun siellä oli muitakin lapsia ja kivoja traktoreita ja leluja!

Joskus leikin niin innokkaasti hiekkalaatikolla, etten ehtinyt edes pesulle ennen kuin äti jo tuli hakemaan. Äiti mietti hetken, että olinko päivettynyt vai kenties tonkinut roskiksia kun olin niin likainen. Kuulemma afrikkalaiset katupojat näyttivät samalta. Leikkiessä ei ehdi puhtautta miettiä. 

Joskus sadepäivinä kulutettiin aikaa Kuopion uudessa Ikeassa. Minusta oli mukava testailla tuoleja.

Jaaha, pitikö tästäkin kuva napata!? Unihan siinä taisi tulla kesken syönnin. 

Isin hartioilla on muuten hyvät näkymät! Tällä kertaa katsastettiin Kuopion toria. Ei siellä paljoa mielenkiintoista ollut, vain marjoja ja porkkanoita. 

Jaaha tässä mä oon yhdellä uimarannalla. 

nam nam, mansikat oli herkkua! Ne oli vielä sopivalla korkeudella itse poimittaviksi.

Käytiin yhdessä kotieläinpuistossa. oonpas innokkaan näköinen ;)

Koirat on niiin kivoja! Enkä pelkää niitä yhtään, päin vastoin!

Taas näitä nukahtamiskuvia... äiti!

Tässä oltiin näköjään menossa nukkumaan... AUTOON! 

Repen kanssa vesileikeissä.

Meillä oli kyllä niin hauskaa!

Kyllä tätä tyttöä taitaa ikävä tulla...

Hyvää huomenta!

Viimeksi oltiin ystäväni Rebekan syntymäpäiväjuhlilla. Sunnuntaina oli mun ensimmäiset synttärit. Täytin yhden vuoden. Melkosta vauhtia se vuosi meni, vaikka paljonhan siihen on mahtunut ja kuvista päätellen mä oon ainakin muuttunut ja kasvanut paljon. Äiti ja isi ei oo kyllä muuttunut juurikaan vuoden aikana. Äiti on kyllä oppinut vähän mun ruokamausta, eikä tyrkytä sitä puuroa enää joka päivä.

Mutta niistä juhlista. Vietettiin niitä siellä Rebekan kotona, kun meillä ei ole enää kotia. Asutaan välillä mökillä, välillä Helsingissä ja nyt täällä Kuopiossa mummilla. Oltiinpa viikon verran asuntovaunun asukkejakin. Että on mullakin ollut kestämistä, kun ei ole ollut omia leluja, joilla leikkiä. Ainiin ja käytiin siellä kuumassa paikassakin jonne mentiin lentokoneella! Voin kertoa siitä lisää hieman myöhemmin. Äiti oli leiponut mulle mansikkakakkua, jota sain maistaa. Tykkäsin kovasti, mutta en malttanut syödä paljoa kun halusin leikkimään uusilla leluilla. Mun juhlissa oli aika paljon lapsia, isompia ja pienempiä. Jotku söi vielä tuttia. Sitten oli niitä aikuisia, varmaan niiden vanhempia. Jokainen toi mulle jotakin, niinku lahjan, mutta en ymmärrä miksi ne oli kääritty paperiin, kun en nähnyt heti mitä niissä oli ja ne oli vähän vaikeita avata. Toisaalta ne paperit oli kivan rapisevia.

Rebekka auttoi mua avaamaan paketteja kun sillä oli jo kokemusta niistä.

Sain maistaa ekaa kertaa kakkua - aitoa mansikkakakkua. Tykkäsin! Niin ja sain melkeen pusun ;)

Äiti ja mä

Olen aika lähellä kävelyä jo. Täytyisi kai vaan uskaltaa ja antaa mennä. 

Ollaan nyt oltu täällä Kuopiossa juhannuksesta lähtien. Tässä on kiva leikkipaikka ihan heti kun astuu ulos. Ollaan Eila-mumminja äidn ja isin kanssa käyty paljon leikkimässä. Vaikka tykkään kovasti hiekkaleikeistä, kiikkumisesta ja liukumäestä, niin parasta on se, kun saa seurata muiden (isompien) lasten leikkejä. Ne osaa jo vaikka mitä!

Tämä oli kesäkuun loppupuolella ja kato mikä varustus mulla! Oli varmaan sukkahousutki ja silti ei voinut olla kauan ulkona kun kädet tuli niin kylmiksi. 

Kun on pieni, mahtuu vaikka koriin!

Niin, lupasin kertoa siitä matkasta. Sinne mentiin lentokoneella ja matka kesti tosi kauan, siksi nukuin osan matkasta. Hereillä ollessa leikin siinä ainoassa pienessä tilassa, jossa pystyi jotakin leikkimään ja siinäkin oli isin ja äitin jalat tiellä. 

Tässä on se työpaikka eli koulu, missä isi ja äiti on töissä sitten. Äiti on kyllä luvannut huolehtia minustakin, joten ei varmaan niin usein pääse työpaikalla käymään.

Tässä mä ja Casta luetaan. 

Näitä kolmipyöräsiä siellä riitti!

Uskotko nyt? Jokunen muukin oli liikenteessä...

Äiti hurahti näihin pyöriin ;)

Käytiin äitin kanssa puistossa. Siellä oli kyllä tosi kuuma!

Sit yhet naiset nappas mut mukaansa... ne oli ihan innoissaan musta. Ihan kuin eivät olis ennen nähneet lasta, vaikka mä kyllä näin muitakin.

Olihan se tyttö kyllä ihan nätti... 

Roskat käydään läpi aika tarkasti...

Tämmönen herkkupaikka siellä kans oli. Ainakin äiti näytti olevan innoissaan :)

Nam nam

Noni, enskertaan! :)