Syksy on jo täällä ja meidän pitäisi olla lämpimässä Bangladeshissa. Olemme kuitenkin viileässä ja raikkaassa, tutussa ja turvallisessa Suomessa. Juha loukkasi heinäkuussa nilkkansa sählypeleissä ja se johti lopulta nilkkaleikkaukseen asti. Tämän takia lähtömme siirtyi kuukaudella. Uusi lähtöpäivä on siis 7.10.
Kesä oli kiireistä aikaa kaikkine valmisteluineen ja asumismuotoineen. Asuimme siis pääasiassa Kuopiossa juhan äidin luona, koska kotimme meni alta toukokuussa Keuruulta. Vaikka Kuopiossa oli ihan hyvä olla, niin oma koti on oma koti ja yllättäväksi ongelmaksi muodostui tavaroiden hukkuminen. Jatkuvasti. Kun tavaroilla ei ole omia paikkoja, vaan ne ovat siellä sun täällä, laukussa, lattioilla ja missä milloinkin, niin ne hukkuvat huomattavan usein! Muistan varmaan joka päivä etsineeni jotakin. Se alkoi olla todella hermostuttavaa kun jokaista asiaa sai aina etsiä. Kotona yleensä on paikat kaikelle ja tietää mistä niitä etsii.
Ulkomaille muutto vaatii melkoisen paljon paperityötä ja käytännön työtä. Kahdestaan lähtiessä asiat sujuivat melkein kivuttomasti verrattuna perheen lähtöön. Alkukesästä ei vielä jaksettu liioin lähtöä murehtia ja koitettiin vain nauttia kesästä, siinä määrin kuin säät sen sallivat. (Eli ei kovin usein.) Huomattiin yllätykseksemme, että Kuopio ei tarjoa kovinkaan paljoa tekemistä n. vuoden ikäisille lapsille, etenkään sisätiloissa sadepäiviksi. Uimahallit olivat kiinni, hoplop ei anna rahalle tarpeeksi vastinetta noin pienelle. Tai no, kyllähän Kevin siellä viihtyi, mutta selkeästi on enemmän isompien paikka. Lisäksi kun satoi niin paljon ainakin itä-suomessa, olimme usein neljän seinän sisällä ja touhukas ja vilkas pikkumies alkoi tietenkin keksiä tekemistä itselleen tutkien kaikki laatikot ja kaapit mitä vain keksi. Hänestä tulikin aikamoinen kiipeilijä ja rumpali tänä kesänä. Rumpukapuloiksi kelpaavat lähes mitkä tahansa tikut ja kattilat ja ämpärit, jopa lattia kelpaa hyvin rummuiksi. Eli kaikki mistä lähtee tarpeeksi kova ääni! Lisäksi iso askel Kevinillä tapahtui noin puolitoista viikkoa 1-v synttäreistä, kun hän otti ensi askeleet. Tänään jo melkeen juostaan äitiä karkuun ;)
Loppukesästä alkoi rahdin pakkaaminen, joka vei aikaa. Tähän saumaan tuli sitten se Juhan leikkaus, joten minut ylennettiin lastenhoitajan lisäksi taloudenhoitajaksi, omaishoitajaksi ja asioiden hoitajaksi. Lisäksi hoidin taksikuskin virkaa kun olin ainoa meidän perheessä joka ylettyi kaasupolkimelle. Asioita hoidettiin sitten koko perheen voimin. Kevin nukkui milloin autossa, milloin Verotoimistossa. Kelalle, kaupungille ja varastoon, jossa rahtia pakkasimme, hän pääsi mukaan. Välillä koitettiin käydä ulkoiluttamassa Keviniä leikkipuistoissa ja onneksi siihen saatiin myös apua anopilta.
Kiire alkoi tuntua jo henkisesti raskaalta ja lopulta se alkoi uuvuttaa fyysisestikin. Muutamat yöt meni levottomissa tunnelmissa ja aamulla lähdettiin taas painamaan täyttä päivää, oli yöllä nukuttu huonosti tai hyvin huonosti. Lopulta tuntui, että Kevin alkoi myös reagoida muutoksiin ja kiireeseen ja vaikka koitettiin pitää "normaalista" arjesta kiinni niin hyvin kuin se vain oli mahdollista, kyllä kaikki joutuivat joustamaan enemmän tai vähemmän. Kevinin itkuisuus ja takertuneisuus ei tietenkään helpottanut meidän tekemisiä, vaan tuntui kyllä lopulta siltä, että päivääkään ei enää jaksa.
Onneksi, Taivaan Isä näki että ei me tässä kunnossa voida muuttaa uuteen maahan täyskaaoksen keskelle kodittomina, vaan antoi meille vielä kuukauden lepoaikaa. Vaikka yksi meistä joutuukin tästä kärsimään jalka paketissa keppeineen, niin varmasti ei olisi jaksettu aloittaa uutta elämää ja -työtä ilman tätä pientä breikkiä. Kun rahti oli saatu lähtemään, Huttuset saatettu värikkäästi matkaan Kuopiosta, tulimme tänne pohjanmaalle rauhoittumaan ja hengähtämään luonnon helmaan. Koko perhe nousi taas jaloilleen kun äiti tekee ruokaa ja Kevin puuhaa innokkaasti uusien lelujen parissa, hakien välillä maahan tippuneita omenoita omenapuun alta ja rummuttaen afrikkalaista rumpua.
T. äiti tällä kertaa :)
Pakko munkin on sanani sanoa. Plaston mopo on yksi suosikeistani! Parhaiten pääsen taaksepäin, sillä eteenpäin jalkani ei yletä riittävästi maahan, jotta saisin vauhtia.
kas näin mä rummutan...
Legopalikat käy hyvin myös kepeistä. Nyt pidän tauon.
Täytyy vähän täydentää kun äiti jätti kertomatta tiettyjä juttuja. Heinäkuun lopussa oli lähettipäivät Keuruulla ja mut laitettiin päiviksi päiväkotiin. Tykkäsin tosi paljon kun siellä oli muitakin lapsia ja kivoja traktoreita ja leluja!
Joskus leikin niin innokkaasti hiekkalaatikolla, etten ehtinyt edes pesulle ennen kuin äti jo tuli hakemaan. Äiti mietti hetken, että olinko päivettynyt vai kenties tonkinut roskiksia kun olin niin likainen. Kuulemma afrikkalaiset katupojat näyttivät samalta. Leikkiessä ei ehdi puhtautta miettiä.
Joskus sadepäivinä kulutettiin aikaa Kuopion uudessa Ikeassa. Minusta oli mukava testailla tuoleja.
Jaaha, pitikö tästäkin kuva napata!? Unihan siinä taisi tulla kesken syönnin.
Isin hartioilla on muuten hyvät näkymät! Tällä kertaa katsastettiin Kuopion toria. Ei siellä paljoa mielenkiintoista ollut, vain marjoja ja porkkanoita.
Jaaha tässä mä oon yhdellä uimarannalla.
nam nam, mansikat oli herkkua! Ne oli vielä sopivalla korkeudella itse poimittaviksi.
Käytiin yhdessä kotieläinpuistossa. oonpas innokkaan näköinen ;)
Koirat on niiin kivoja! Enkä pelkää niitä yhtään, päin vastoin!
Taas näitä nukahtamiskuvia... äiti!
Tässä oltiin näköjään menossa nukkumaan... AUTOON!
Repen kanssa vesileikeissä.
Meillä oli kyllä niin hauskaa!
Kyllä tätä tyttöä taitaa ikävä tulla...
