Niin. On pitänyt kirjoittaa niin monta kertaa ja niin kauan sitten. Ei ole ollut aikaa. Yksinkertaisesti viimeiset pari kuukautta on ollut kiireistä. Käytiin pohjois-Intiassa häissä ja sieltä olisin halunnut tehdä ihan oman postauksen, mutta niinkuin sanoin, en vaan ole ehtinyt. Se oli upea reissu kauniissa maisemissa, mutta toki aika uuvuttava kanssa koska matkustettiin junalla aika moinen pätkä ja takaisin tullessa automatka Mussooriesta Delhiin kesti noin 11 tuntia. Mukana oli kaksi pikkupoikaa, joten tarviiko sen enempää sanoakaan :) Omaan sänkyyn oli niin mukava köllähtää.
Mussooriessa oli todella vilposta varsinkin siellä minne aurinko ei paistanut ja iltaisin. Sai ostaa myssyä ja takkia kadulta kun ei ollut lapsillekaan mitään takkeja mukana. Ei meillä sellasia ole täällä tarvittu ennen. Sekin retki oli niin paljon mukavampi kun meitä oli siellä tuttu porukka. Häissä oli paljon meidän seurakuntalaisia ja tuntuikin niin kotoisalta sielläkin. Tässä jotakin kuvia nopeesti napattuna. En jaksa enempää kun kello on jo yhdeksän ja väsyttää. Ensimmäinen päivä häitä oli intialainen mehendi -juhla, johon pukeuduttiin intialaisittain. Siellä oli tanssia, ruokaa, ja nimensä mukaisesti naisille tehtiin käsiin mehendejä, eli hennoja. Se oli hauska juhla. Oli mukava pukeutua intialaisittain ja olin mukana yhdessä tanssissakin ;)
Viikon päästä tulee pakkaajat ja pistää pakettiin ne jutut mitkä otetaan Suomeen mukaan. Siinä sitä onkin tekemistä kun pitää jokainen tavara ja vaate ja juttu käydä läpi ja päättää mitä otetaan ja mitä jätetään. Lauantaina pidettiin pieni house sale ja aikalailla kaikki tavarat on myyty. Ei ole paljoakaan jäljellä enää. Se toki helpottaa, mutta on tässä tätä tavaran setvimistä vielä.
En pysty edes ajattelemaan koko asiaa, se on niin kamalaa. Ei ole ennen ollut näin vaikeaa lähteä mistään. Itkettää kun edes hetken miettii miten todellista tämä lähtö nyt on. Ihan kamala ikävä tulee näitä ihmisiä, ystäviä, tätä seurakuntaa, yhteisöä. Tietysti myös monia asioita Intiasta.
Kurja tehä tämä kaikki näin joulun alla, koska tykkään tosi paljon joulukuusta. Tykkään laittaa joulua, leipoa ja fiilistellä. Tänä vuonna ei tapahdu mitään niistä. Tai joo leivottiin just vähän pipareita, mutta niistäkin osa paloi kun samalla tuli eräs tyyppi katsomaan Kevinin sänkyä enkä keskittynyt kunnolla siihen paistamispuoleen. No halusin kuitenkin tehdä niitä lasten kanssa kun oli mausteita ja muita jäljellä niin paljon.
Tämän viikon ruokalista koostuu niistä mitä kaapista vielä löytyy. Pitää käyttää mahdollisimman paljon kaikkea pois. On tämä muuttaminen maasta toiseen vaan kamalaa. Niin iso työ. Tiistaina pitää koti olla tyhjä ja sitten viimeiset viisi yötä ollaan hotellissa. Sitäkin varten pitää pakata. Ja suomea varten.
Noniin paljon on vielä mietittävää ja tehtävää, joten onkin tästä taas mentävä. Ehkä jouluaattona voidaan istahtaa ja olla tekemättä "mitään". Siihen asti hommaa piisaa. On lääkärintarkastuksia ja matkustamista. Ja jouluostoksia.
Mussooriessa oli todella vilposta varsinkin siellä minne aurinko ei paistanut ja iltaisin. Sai ostaa myssyä ja takkia kadulta kun ei ollut lapsillekaan mitään takkeja mukana. Ei meillä sellasia ole täällä tarvittu ennen. Sekin retki oli niin paljon mukavampi kun meitä oli siellä tuttu porukka. Häissä oli paljon meidän seurakuntalaisia ja tuntuikin niin kotoisalta sielläkin. Tässä jotakin kuvia nopeesti napattuna. En jaksa enempää kun kello on jo yhdeksän ja väsyttää. Ensimmäinen päivä häitä oli intialainen mehendi -juhla, johon pukeuduttiin intialaisittain. Siellä oli tanssia, ruokaa, ja nimensä mukaisesti naisille tehtiin käsiin mehendejä, eli hennoja. Se oli hauska juhla. Oli mukava pukeutua intialaisittain ja olin mukana yhdessä tanssissakin ;)
"The couple" joita juhlittiin
Viikon päästä tulee pakkaajat ja pistää pakettiin ne jutut mitkä otetaan Suomeen mukaan. Siinä sitä onkin tekemistä kun pitää jokainen tavara ja vaate ja juttu käydä läpi ja päättää mitä otetaan ja mitä jätetään. Lauantaina pidettiin pieni house sale ja aikalailla kaikki tavarat on myyty. Ei ole paljoakaan jäljellä enää. Se toki helpottaa, mutta on tässä tätä tavaran setvimistä vielä.
En pysty edes ajattelemaan koko asiaa, se on niin kamalaa. Ei ole ennen ollut näin vaikeaa lähteä mistään. Itkettää kun edes hetken miettii miten todellista tämä lähtö nyt on. Ihan kamala ikävä tulee näitä ihmisiä, ystäviä, tätä seurakuntaa, yhteisöä. Tietysti myös monia asioita Intiasta.
Kurja tehä tämä kaikki näin joulun alla, koska tykkään tosi paljon joulukuusta. Tykkään laittaa joulua, leipoa ja fiilistellä. Tänä vuonna ei tapahdu mitään niistä. Tai joo leivottiin just vähän pipareita, mutta niistäkin osa paloi kun samalla tuli eräs tyyppi katsomaan Kevinin sänkyä enkä keskittynyt kunnolla siihen paistamispuoleen. No halusin kuitenkin tehdä niitä lasten kanssa kun oli mausteita ja muita jäljellä niin paljon.
Tämän viikon ruokalista koostuu niistä mitä kaapista vielä löytyy. Pitää käyttää mahdollisimman paljon kaikkea pois. On tämä muuttaminen maasta toiseen vaan kamalaa. Niin iso työ. Tiistaina pitää koti olla tyhjä ja sitten viimeiset viisi yötä ollaan hotellissa. Sitäkin varten pitää pakata. Ja suomea varten.
Noniin paljon on vielä mietittävää ja tehtävää, joten onkin tästä taas mentävä. Ehkä jouluaattona voidaan istahtaa ja olla tekemättä "mitään". Siihen asti hommaa piisaa. On lääkärintarkastuksia ja matkustamista. Ja jouluostoksia.
