keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Päivitys

Jahas siitä on kulunut kolmisen kuukautta kun tänne viimeksi on puumerkkiä jätetty. Kovin ei oo lupaus pitäny. Tää meidän tietokone vie viimisetkin innostuksen merkit mennessään, että jospa saatais uusi hommattua Suomesta. Niin kovin hidas ja jumittava on. Mutta tosiaan muutaman päivän päästä tämä perhe matkustaa taas. Alkuloman reitti on Mumbai - Istanbul - Helsinki.  Siitä eteenpäin päivämäärät ja kohteet vasta hahmotteluvaiheessa. Pysähdytään siis Istanbuliin kolmeksi yöksi matkalla. Saadaan vähän matkantekoakin jaettua. Paperille on raapustettu tärkeimmät nähtävyydet mitä halutaan ehtiä nähä ja tehä, ettei ihan menis aika siihen sitten perillä.

Viime viikot oon järjestelly synttäreitä itelleni ja Kevinille. Peräkkäisinä viikonloppuina juhlittiin ja niin mukava kun niitä juhlia onkin järjestää, niin täällä menee ihan kamalasti aikaa kaiken etsimiseen ja ostamiseen. Esimerkkinä vaikka perus kauppareissu, johon meni 1,5 tuntia, vaikka listassa oli varmaan alle 10 juttua. Enkä siis ajanut mihinkään 50:n kilometrin päähän vaan ihan tässä lähialueella. Autossa istumiseen se suurin aika tietysti meni, mutta piti käydä ainakin kolmessa eri kaupassakin, kun ydestä ei vaan saa kaikkea. Että kyllä mä aion mennä sinne suureen markettiin Suomessa ja nakella kärryyn kaiken tarpeellisen ihan yhdestä kaupasta! Ja nauttia siitä!!

No juhlat  meni hyvin, vaikka suunnitelmatkin ehti muuttua vielä samana päivänä. Olin suunnitellut ulkoleikkejä tonne parkkitasoon, mutta sitten satoikin vettä ja jäätiin sisälle. Ihmeen sulavasti ne kymmenkunta lasta ja vanhemmat päälle mahtui tänne pieneen asuntoon. Kevin valitsi teemaksi Tom&Jerryn ja saatiin ainakin hieno kakku teemaan! ;) Olikin ensimmäinen kerta kun en tehnyt itse.

Ja nyt ajatukset on tietysti jo kovasti Suomessa ja lomassa, jota on kyllä odotettu!! tekee niin hyvää päästä ulkoilemaan!!! Mutta täytyy kyllä sanoa, että ystäviä täällä tulee ikävä! Niitä peli-iltoja ja illallisia ja illanistujaisia, jotka useimmiten on täällä meillä kun ei noiden viikareiden kanssa jaksa lähteä kovin moneen paikkaan :) Osaavat olla nimittäin aika työläitä. Ja toki aina helpointa on kun saa lapset nukkumaan ja sitten saa jatkaa iltaa niin pitkään kuin jaksaa.

Musta tuntuu että oon löytäny vihdoin paikkani ja jotain sellasta josta on vaan haaveillu. Semmosesta välittömyydestä, että ovet on puoliraollaan ja ihmiset piipahtelee melkeen ohikulkiessaan (no soittavat kyllä) ja käyvät vaan kattomassa lapsia tai joskus meitäkin ;) On ihan huippua kun tehdään niin paljon yhdessä. Jaetaan asioita, iloja ja suruja ja huolia ja haaveita. Tuntuu, että ihmiset ymmärtää, rukoillaan yhdessä, itketään jos itkettää ja taas nauretaan. Semmosta aitoa elämää, jossa jokainen saa olla oma itsensä ja jokaista ja jokaisen osaamista arvostetaan. Seurakunnassa saa palvella niillä lahjoilla, joita Jumala on kullekin antanut, eikä niillä joita ei ole, mutta yritetään väkisin istuttaa olemassaoleviin toimintamuotoihin.

Ollaan opittu niin paljon. Se, että huolehtii lähimmäisistä ei usein tuu monillakaan automaattisesti, mutta täällä Avatarissa (joka on tuo meidän kirkko) sitä harjotellaan. Siihen panostetaan, koska se nähdään tärkeänä. Kun jollakin on vaikea elämäntilanne niin heti reakoiodaan kuin ensihoitajat, että kuka menee käymään ja miten voidaan auttaa ja tukea. Se on niin ihmeellistä nähdä käytännössä!

Voivoi olis kyllä niin monia asioita mistä haluaisin kirjotella, mutta yleisesti ottaen tuntuu niin oikealta olla täällä noiden ihmisten keskellä ja vaikka ollaan oltu täällä vasta vuosi,  tuntuu että oon tuntenut monet paljon kauemmin. Ihan uskomaton yhteys tulee esimerkiksi huumorista ja syvällisistä pohdiskeluista elämästä, kun mä oon aika pohdiskeleva luonne ja tuntuu että ei niin usein löydy sellasia ihmisiä joiden kanssa pystyy jutella asiasta kuin asiasta. Ja näiden ihanien intialaisten kanssa löytyy niin paljon yhteistä, että on se aika uskomatonta.

No mutta täällä on nyt monsooni alkanut ja päivittäin ropisee vettä. On kyllä niin ihanaa vaihtelua! Nautin katsella ikkunasta kun oikeen rankkasade tulee. Se on jotenkin kaunista. Ja tulee sellanen erilainen tunnelma, vähän hämärää sisällä ja tekee mieli mennä vaikka viltin alle, vaikka lämpötilan puolesta ei tarvetta olekaan :) Mutta kuulemma siellä Suomessa sateet jatkuu, että voi olla se viltti ihan tarpeeseen sitten. Toisaalta on kyllä aika mukava olla Suomessa niin, ettei tarvi valittaa säistä kokoajan. Tai niin ainakin luulen nyt. Meillä kun lämmintä riittää vuoden ympäri, niin ei pikku viileys haittaa. Ihan mukava pukee takkia päälle. Ja luotan kyllä heinäkuuhun. Muuten voi olla, että alkaa se valittaja nostaa päätään minussakin...



koko juhlagängi on 80´s


Voi kaamee mikä tyylilyyli


Tässä joku yhteistapahtuma meillä... lapset viihtyy elokuvien ääressä 


Isoveli opettaa yhtä ja toista


Ja pikkuveli matkii...








Jahas tämmöstä tänään


Vähän randomkuvia vielä loppuun :)


Rikshan kyydissä


Kukkakauppa





Erään hotellin pihasta, jossa käytiin leikkimässä 




kadunvartta



Kiitos ja hei!