Ulkoilua Mumbailaisittain

Lauantaina haluttiin vielä poikia ulos. Mietittiin tovi jos toinenkin, mihin niitä voisi oikein viedä. Joitakin sisäleikkipaikkoja oli vaihtoehtoina, mutta kun luin kävijöiden kommentteja eräästäkin paikasta, siellä sanottiin, että aikuinen saa maksaa istumapaikastaan "kahvilassa" sillä aikaa kun lapsi leikkii. Eli siis käytännössä jos odotan leikkipaikan sisällä, maksan siitä. No mua alko ärsyttämään samantien moinen typerä sääntö ja rahastus, joten se vaihtoehto suljettiin pois. Tässä ihan lähellä on yks hop ´n pop -leikkipaikka, mutta se on pieni ja kohtalaisen kallis (noin 5-6€/tunti /lapsi). Joten se on aika paljon kahdesta lapsesta TUNNISTA. Käydään siellä silti joskus, mutta nyt haluttiin jotain erilaista.

No, sitten kun ei kertakaikkiaan keksitty mitään mitä tässä lähellä voisi tehdä joka olisi kuitenkin vähän tavallisesta puistoilusta poikkeavaa, päätettiin lähteä läheiselle rannalle. Toki tiedettiin, että yksin rauhasta ja hiljaisuudesta siellä ei saa nauttia, mutta ainakin lapset saisivat leikkiä hiekassa. 

Kuvat kertovatkin sitten mitä se oli. Yksi toisensa perään tuli kysymään saako ottaa yhden kuvan. Välillä siinä oli oikein piiri ympärillä. Kaupustelijat (jopa pikkulapset) tulivat tarjoamaan ilmapalloja, kahvia/teetä, apinan tanssiesityksiä... 

Semmonen kiva iltapäivä se.

Sunnuntaiaamuna kun Alex oli jo tovin ollut hereillä ja Juha ja Kevin vielä nukkuivat, päätin vihdoin lähteä katsomaan miltä meidän vieressä kulkeva Linking road näyttää kun se on suljettu liikenteeltä. Toinen puoli isosta kadusta on siis suljettu autoilta aina sunnuntai aamuisin ja siellä näkyikin kaikenlaista kulkijaa ja "urheilijaa". Yksinäistä ei tälläkään kertaa ollut. 

Työntelin Alexia rattaissa ja yhdeksän aikoihin oli vielä ihan kohtalaisen hyvä kävellä reippaamminkin. (Sitten alkoi olla väkeä jo liikaa, että se meni sellaseks pujotteluks).

Kanssaliikkujia näki rullaluistimilla, -ja laudoilla, polkupyörillä ja potkulaudoilla. Osa taiteili liiduilla katuun, toiset pelasi tienposkessa krikettiä tai sulkapalloa. Oli jokunen äijä keksinyt tulla pelaamaan jotain varmaan paikallista kuulapeliäkin ;) Että siis vain mielikuvitus rajana mitä kaikkea tällä harvinaisella avoimella tilalla voi harrastaa. 

Taidetaan mennä taas ensisunnuntaina ja sitä seuraavana. Taidetaan ottaa ihan tavaksi. Oli se niin mukavaa kuitenkin kun on joku paikka jossa liikkua ja työnnellä rattaita :) ja kaiken lisäks kun tuo tie on ihan tossa vieressä! Kunhan saadaan Kevinille pyörä niin siinä onkin hyvää tilaa pyöräillä sitten. Jos menee aamusta aikaisin 7-8 välillä niin luulen, että pääsis ihan hikiliikkumaankin eli reippailemaan. 

Ollaan muuten otettu Juhan kanssa tavaksi aina välillä kävellä rappuset tänne 12 :een kerrokseen. se se on liikuntaa se!! :D Juha varsinkin jos käy alakerran salilla niin kävelee alas ja ylös. Silloin on vaan kylläkin kymmenen kerrosta ;)

UUSI VUOSI, UUDET KUJEET

Taas täytyy vähän ylistää meidän intialaisia ystäviä ja kavereita ja tätä kommuunia ja sen rentoutta. Tunnen oloni täällä usein kotoisammaks kuin suomessa. Näin aidosti oma itsensä ei ihan joka paikassa tai joka seurassa pysty olemaan.  En muista milloin olisin rentoutunut ja nauranut niin, kuin tänä uutena vuotena tanssiessa ja laulaessa tai kuunnellessa kun vuoron perään joku kävi laulamassa bändin kanssa ja pistämässä itsensä likoon.  Sepä se, pistää itsensä likoon! Arvostan sitä niin suuresti kun ihmiset uskaltaa tehä hassuja ja hulluja juttuja pelkäämättä, että ihmiset pitää outona tai kummallisena. Ihan turhan usein ajatellaan, että mitä muut meistä ajattelee. Itekin. Ja inhoon sitä. Oonkin paljon miettiny, että kuka mä oikeen oon tai millanen oikeestaan oon ja oon alkanu hahmottamaan asioita, jotka saa mun veren virtaamaan ja mistä mä sytyn oikeesti.
Anyway, Se oli semmonen juttu, että jokainen (no ei kaikki ehtiny) kävis laulamassa yhen biisin bändin kaa. Mulla oli niin kova flunssa ja nenä ihan tukossa ni kerroin vaan vitsin :D haha... sen ainoon jonka edes muistan ;)

Otettiin uusi vuosi vastaan katolla. Terassi oli valaistu kauniisti ja sinne oli tilattu pöydät ja tuolit ja pojat grillaili ja tarjoili hampurilaisia. Oli niin ihana viileä ilta, että sai pitää oikeen takkia! :) Teemana oli "bling" ja kaikilla oli enemmän tai vähemmän jotakin kimaltavaa. Katolta oli kivat näkymät ja valot loistivat pimeässä yössä. Ah, se oli vaan niin mukavaa. Tämmösiä pirskeitä ei Suomessa voi järjestääkään. Ainakaan tähän aikaan vuodesta.

Ilotulitteitakin oli ja yöllä oli jo niin kylmä (varmaan 23 astetta), että ihan paleli! Lapset oli kotona lastenhoitajan kanssa ja saatiin ottaa siis todellaki ilo irti.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Itse toivon ja haaveilen, että saisin aikaiseksi jotakin mistä oon haaveillu jo pitkään. Saisin ainakin aloitettua. Toivon, että jotain jännää tapahtuisi, että meidän täällä olo saisi olla siunauksena niille, joita varten täällä ollaan. Toivon myös, että oma Jumalasuhteeni saisi syventyä.  On ihana tietää, että Taivaallisen Isän käsivarsilla saan olla tuli mitä tuli. Tsendit ja villitykset tulee ja menee, mutta tämä yksi pysyy. Tämä vuosi on ollut raskas, mutta myös paljolti huippu!