keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Ylä- ja alamäkeä

Sen kunniaks, että tänään on 15. päivä, joka tarkoittaa taas sitä, että tasan kuukauden päästä on tarkoitus lentää Suomeen - kerron paljastuksen :) Aika monet tietääkin, mutta blogin lukijoille etuoikeutena paljastastettakoon, että meidän perhe lisääntyy yhdellä pienellä syyskuussa. Tästä syystä mun ja Kevinin Suomiaika tulee olemaan melko pitkä - jopa melkeen 4kk. Tämä on tietysti samalla tosi kiva, mutta samalla vähän pelottavan pitkä aika olla ilman kotia ja kuluttaa muiden  nurkkia. Varsinkin sitten kun uusi pikkupallero syntyy. Sen takia, että tullaan suomeen jo niin aikaisin kesällä, tarkoittaa myös sitä, että Juhalla ei oo mahdollisuutta olla meidän kanssa kokoaikaa. Ollaan järjestelty silleen, että Juha tulee saattamaan meidät suomeen ja palaa kesäkuun lopussa takaisin vielä Dhakaan noin 1,5 kuukaudeksi. Tulee sitten elokuun lopulla ja käyttää ne muutamat kertyneet kesälomapäivät ja siirtyy sitten isävapaalle.



Viidennen kuun kumpare.


Viimeksi tuli vähän vuodatettua, joten pitää välillä ajatella positiivisestikin. Tänään mentiin Kevinin kanssa aamupäivällä tonne "meidän" klubille uimaan. Siellä oli hiljasta ja oli ihana oleskella vaan altaalla ja katsella kun Kevin leikki paloautoillaan. Niin, sen tämän hetken ihan ykköslelut on kaksi pientä paloautoa, palomies ja pari sellasta autotallia/taloa. Piipaapiipaa kuuluu sieltä ja täältä. Nuo samaiset paloautot piti sitten ottaa mukaan myös altaalle. Pikku-kulta myös nukahti juuri paloautot kädessään :)

Meillä alkaa olemaan aikamoiset taistelut päiväunista. Kevinillä on ollut jo pienestä asti vähän vaikeuksia mennä nukkumaan. Välillä se helpotti, mutta nyt on taas - liekö iästä johtuvaa vai mitä ongelmaa mennä nukkumaan. Varsinkin päiväunille on ihan mahdotonta välillä nukuttaa. Jos sattuu nukahtamaan autoon sopivasti, silloin sujuu hyvin, mutta jos kotona pitää nukuttaa niin menee helposti tunti jos toistakin. Tänään mm. jäi päikkärit väliin ja siitä hyvästä otin vähän aikaa itselleni näin illasta ;)

Lienee syytä iloita, että Kevin vihdoin ja viimein on saavuttanut 10 kilon rajan :D Niin, eihän tuo oo kuin 1v ja 10kk, että lienee aikakin. Kohtahan sitä ei jaksa kanniskella enää senkään vertaa mitä nyt! Varsinkin kun tuota etumustakin alkaa olemaan aina vaan enemmän ja enemmän. Pitäis varmaan tasapainon vuoks kantaa Kepsukkaa selässä.

Täällä kyllä riittää jokapäivälle omat murheensakin. Tänään nimittäin ajattelin kokeilla ekaa kertaa sellasta raakaomenatorttua, eli ei mitään paistamisia yms kypsytyksiä, vaan sellasta rasvatonta, jauhotonta ja pääsiassa sokeritonta herkkua. Pääsin hyvään alkuun, kunnes blenderi kuumeni ja kärysi ison vastuksen alla. Meni siis toisinsanoen rikki. Ottipas päähän. Joudun etsimään täältä jonku kapistuksen tilalle. Vielä kun täällä on paras mangokausi kun ollaan pois ja oon jo ohjeistanut apulaisen (hyvissä ajoin), että täyttää pakastimen sitten mangososeilla :) Nyt joudutaan kantamaan koko hötäkkä Suomeen ja toivomaan että menee takuuseen. Alle vuoden ikäinen laite kun on.

Välillä tuntuu kuin asuisi jatkuvan remontin keskellä. Aina joku kohta repsottaa, hajoaa tai on muuten vaan kesken.  Semmosta se varmaan on täällä näissä maissa.

Yritän keksiä Kepsukalle virikkeitä täällä kotona, jottei ihan tylsäsi aika tule.


Yks kaunis päivä maalailtiin sormiväreillä. Ne olikin aika hitti ja kohta mulla oli pieni värikäs intiaanikaveri. 


Saatiin me jotain paperillekin - Kevinin pieniä jalanjälkiä :)


Kevinistä, niinkuin meistä kaikista on mukava saada kavereita kylään. Jos meno menee ihan ranttaliksi, tämä on hyvä keino vähän rauhoittua. 



keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Vuodatus

Nyt on pakko vuodattaa kun suorastaan ärsyttää niin paljon. Nimittäin tämä täkäläinen ruokakauppojen valikoima!! En tykkää muutenkaan tehä ruokaostoksia, mutta täällä suorastaan välttelen sitä, syystä että täällä ei kaupoissa ole valinnanvaraa juuri missään. Lisäksi moniakaan raaka-aineita ei saa tai sitten ovat niin ylihinnoiteltuja, että niitä ei osta kuin viimeisenä oljenkortena. Tästä esimerkkinä marjat. Niistä saisi vaikka mitä herkkuja, mutta maksavat 7,5 euroa pieni, oisko 400g:n paketti. Siitä tekee just pari smoothieta ja loput syö sellaisenaan (tai Kevin syö) kun itse ei raaski.

Elämä on vaan niin paljon vaikeampaa kun ei ole mitään "valmista" ja kaikki pitää tehä alusta loppuun. Ei saa raejuustoa, rahkaa, kunnon hunajaa (jossa ei sivumakua), ruisleipää (tietenkään), moniakaan siemeniä, joita vois tunkee leipään, ei leseitä, erilaisia jauhoja, ulkomailta tuodut (parhaat) hedelmät kuten luumut, nektariinit, kiivit maksaa n 10€/kg...ja noita marjojakaan ei aina edes ole, jugurttia pari eri sorttia ja nekin ihan liian kalliita, puhumattakaan juustosta!! Googletin just jotain välipala- ja iltapalareseptejä, kun on niin tajuttoman vaikea keksiä mitään syötävää nirsolle pojalle ja vähemmän nirsolle itselle.  Kovasti haluaisin syödä ja syöttää terveellistä ruokaa täälläkin, mutta kun mahdollisuudet on niin minimit, että ideat on loppu kokoajan. Hyviä reseptejä olis netti pullollaan mutta raaka-aineista saa vain murto-osan. Niin, niistä goolen tuloksista - hermot meni kun siellä oli hyviä mozzarella-mitälie- perunarieskoja ja ajattelin että joo jotain perunarieskoja vois tehä iltapalaks vaihteeks. No ohje alkoi: 6 palaa perunarieskaa.... !!!

Oliskin ne rieskat ja ruispalat tuolla hyllyllä mistä vois käydä ne ostamassa! Leipää voi ja oon tehnytkin aika paljon, mutta jauhoissa ei ole paljoa valinnanvaraa, eli se on sitä samaa epäterveellistä vehnää... siemeniä toin Bangkokista, nekin kohta loppu samoin kuin ruisjauhot.

Että suomituliaisina laukut taitaa täyttyä ruokatarvikkeistä!

Voitte vaan kuvitella miten ikävä on Suomalaisia ruokakauppoja. Ja jos lapsi edes söisi mitä on tarjolla, mutta kun hälle ei kelpaa melkeen mikään.

Näin täällä meillä tällä kertaa. Tässä ehkä myös suurin syy suomi-ikävääni...


Tässä vähän kuvaa tästä "tuoreosastosta" sitä on toinen samanlainen puoliska vielä, jossa on lihat ja maidot. Sitten 70% kaupan osuudesta onkin kuivamuonaa... Ja siis tämä hedelmäosuus pitää sisällään ylikalliit tuontihedelmät. Käytännössä kaupasta voi ostaa omenia, banaania, vesimelonia (kun kausi), appelsiineja, ananasta ja viinirypäleitä. Muihin ei meikäläisillä olekaan varaa. Jopa Thaimaasta tuodut hedelmät on heti tupla-triplahintaisia. Ulkoa saa vähän halvemmalla nämä samat, mutta usko tai älä, usein ei vaan jaksa käydä hakemassa sieltä kun sitten on kerjäläiset kukkarolla myös. Ja juu on noita juustoja joitakin sortteja mutta katsopas hintalappu ensin ja mieti sitten ostaakko vaiko eikö... 


Kiitos ja anteeks.