Mulle kuuluu hyvää, jos sitä mietit? Olen oppinut konttaamaan noin viikko sitten ja nyt sitä mennään eikä luututa enää lattioita. Olin viime viikolla leikkimässä Rebekan luona ja oli niin mukavaa siellä, että taisin ihan vahingossa kontata pieniä matkoja. Siinä saikin vauhtia pitää yllä, että sen tytön perässä pysy. Siitä se sitten lähti. Pari hammastakin mulla jo on ja voin kertoo kokemuksesta, että helpottaa aika lailla syömistä! Ruokahalut ne kyllä eka vei, mutta sitten kun tulivat takaisin niin hampaat onkin ollut kovassa käytössä. Hampaista huolimatta oon enemmän maitopoikia. Oon kuullu äitin puhuvan isille, että olis kyllä aika alkaa vähentämään mun maidon juontia. Ite oon eri mieltä. Maitohuikka janoon tai nälkään tekee niin hyvää! Sitäpaitsi saunassaki on niin kätevää ku on aina saunajuomaa, puhumattakaa reissuista ku äitillä jäis kuitenki mun eväät kotiin...
Pari viikkoo sitte piti kiirettä. Oli juhlia juhlan perään. Eka oli joku nimijuhla, jossa yks Eva-Maria sai nimen. Siis tä? mikähän se oli sit muka ennen? No joka tapauksessa se nukku tosi paljon, joka on aika epäkohteliasta mun mielestä omissa juhlissa. En ehtiny siis jutella sen kaa enkä kysyy mistä leluista se tykkää. Oisin kyllä voinu pari sanaa vaihtaa rusinoiden merkeissä, mutta ehkä joku toinen kerta.
Tässä kävin sanoo moikat. Hups, taisin sanoo väärälle tyypille...
Mulla on nykyään tää rusinapaketti mukana vähän jokapaikassa. Kaiken varalta.
Sitte oli Repen synttärit. Se täytti 1 -vuotta. Oli kyllä kivat pirskeet. Harmi vaan ku se ehti jo muuttaa pois. Aika epäreilua sinänsä, että kuulin vasta tänään siitä! En ehtiny ees sanoo heippa. Vilkutin kyllä sille kotoa. Äiti sano, että me nähään taas kesällä. Eli ilmeisesti sitä kesää kannattaa odottaa?
Tässä on siis se Repe josta aina puhun...
Sori kuvan laatu. Tarkkuutta äiti, tarkkuutta!
Tässäki vielä me ja meidän mutsit.
Oon alottanu uuden harrastuksen; kiikkumisen. Se on tosi rentouttavaa puuhaa! Tykkään kovista vauhdeista, mutta myös hiljanen keinutus on mukavaa. Samalla voi kattoo ohi kulkeiva autoja. Niitä ei mee kyllä kovin paljoa, että ehtii mietiskellä kaikenlaista myös.
Oli kelit kohillaan!
Muskari (virallinen) loppui tällä viikolla (äitin kitarakerholle ei sen sijaan näy loppua...) ja huomenna on viiminen uintikertakin. Ainakin siinä uimaryhmässä. Äiti kyllä lupaili, että käytäis uimassa kuitenkin vielä. Mulla on vaan pieni ongelma. Nimittäin mun uikkarit jäi vuokatin kylpylään ja nyt mulla on vaan liian pienet ja liian suuret uikkarit. Kumpiakohan kannattais käyttää? Pienet puristaa ja suuret on vaarassa tippua.
Uusia harrastuksia siis tulee vanhojen tilalle.
Nuo puhuu kokoajan muutosta. Mitähän siitä pitäisi ajatella? Kauheesti on vielä ainakin sanoja joita en ymmärrä. Mutta äiti sanoi että kesällä lomaillaan muissa maisemissa. Miltähän se loma sitten tuntuu? Mulla on ainakin kiirettä pitänyt aamusta iltaan... äitin perässäkin saa ravata jatkuvasti kun se ei sitten millään pysy paikallaan! Taitaa olla vähän levoton tyyppi. Ensin se istahtaa leikkimään mun kaa ja kohta se on jo poissa. Helppohan sen on ku ei tarvi kontata.
Mä oon aika innokas siivooja... Ainakin mitä tähän laitteeseen tulee. Missä hurina, siellä minäkin!
Mä voin huolehtii johdosta...
ja ohjata! (ps. tällä puolella härveliä ei tuu niin hiki ku on se ilmastointi)
Tätä ei kannata siivota. Mä keksin parempaaki tekemistä.
Oon innostunu aika paljon lukemisesta. Aina ei oikein osaa päättää mistä alottais. Meidän hyllyistä ei kyllä löydy paljoakaan mielenkiintosta. En tajua miten noi jaksaa kattella pelkkää kirjotusta...
Sain mun ekat legot. Näistä saa tehtyä eläimiä. Joku muu saa kuitenkin rakentaa, mä oon parempi purkamaan.
Mä oon selkeesti taivaan lahja! (vaikka ite sanonki ;)
