torstai 25. helmikuuta 2010

Back to Tanzania!


Palttiarallaa kolme viikkoa on jo hurahtanut täällä pallon toisella puolella ja vipinää ja vilskettä on riittänyt. Oltiin noin viikko Dar Es Salaamissa Lepojärvien mahtavassa palatsissa, jonka jälkeen lennettiin koko konkkaronkka tänne kotikaupunkiimme Mwanzaan. Pieni alkushokki oli kun nähtiin meidän asunto. Kauheesti ei ollut odotuksia, mutta se alitti nekin. Oli se melkonen rotankolo äkkinäkemältä. Sitä ajatusta sulateltiin ensimmäinen ilta ja painuessa pehkuihin mietittiin, että mitenköhän siitä sais asuttavan. No, siinä ne yöt meni matkalaukkuelämää eläen, sillä talossa ei ollut kaappeja minne vaatteita tai muitakaan tykötarpeita purkaa. Suurin puute oli ehdottomasti keittiö, jos sitä paljon keittiöksi pystyi edes kutsumaan kun eihän siellä nököttänyt kuin lavuaari ja ruosteinen hana.
Ensimmäisellä Mwanzaviikolla kävimme tutustumassa tulevaan työapajaamme, nuorisokeskukseen. Lisäksi perehdyimme enemmän ja vähemmän tulevaan vuoteemme liittyviin käytännön asioihin. Sitten oli vuorossa Nairobi reissu, jonka tarkoituksena oli tutustua aluekoordinaattoriimme ja muihin lähetteihin, sekä ostella sitä sun tätä tyhjään asuntoon. Matkaan lähdettiin yhdessä pihanaapuriemme Vireniusten kanssa varhain aamulla juuri ennen auringonnousua ja perillä Nairobissa oltiin noin yhdentoista tunnin ajomatkan päästä. Maisemat olivat niin hulppeat, että tuskin ollaan sellaisia ennen nähty, vaikka paljon nähty ollaankin. Maasto oli hyvin vaihtelevaa tasangoista vuoristoon ja laaksoihin. Nähtiin mm. seeproja ja kirahveja, apinoita, monia isompia ja pienempiä kyliä, kaatunut rekka, sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Varjelusta näillä matkoilla kyllä tarvitaan, jotta hengissä perille selvitään.


Nukkua ei malttanut yhtään, vaikka kauheesti väsyttikin. Sakotkin melkein saatiin, mutta jostain kumman syystä meitä armahdettiin, vaikka vauhtia oli 50:n alueella 95. Poliisistoppeja oli kaikkiaan noin kymmenkunta matkan varrella. Yleensä ne vaan kyseli kuulumiset ja määränpään ja toivottivat hyvää matkaa. Heti seuraavana päivänä mentiin kaupunginvirastoon anomaan multi entry viisumeja Keniaan. Meitä juoksutettiin luukulta toiselle ykkösestä seiskakerrokseen. Hissit oli niin täyteen ahdattuja, että päätettiin ottaa liikunnan kannalta ja talsia 137 porrasta ylös ja alas ja ylös ja alas. Hikeä pukkas ja neljän tunnin asioinnin jälkeen tuntui että päivän työ oli tehty. Pieni ihme sekin, että ne viisumit saatiin parissa päivässä ja vain yhden maassakäynnin jälkeen kun yleensä vaativät vähintään kolme käyntiä. Nyt sitten on vapaakulku Kenian puolelle, että voitte ystävät hyvät lentää myös nairobiin kun se on meitä lähempänä kuin Dari :)

Nairobin reissuun saatiin ympättyä myös vierailu adoptiomatkalla olevan tuttavapariskunnan luo, joilta saatiin majapaikkaa pariks yöks. Ainiin ja pakko mainita myös Toi market (kirppis), jossa saa harjoitella toden teolla tinkimistä :) Moneen otteeseen saatiin todeta, että Nairobissa tosiaan on kaikkee!
Kuuden päivän päästä kotiin tultuamme meidän pikkumökin värikkäät seinät olivat saaneet uuden valkoisen värin (samoin kuin eräät huonekalutkin) ja keittöin kattoa oli korjailtu niin että pellit ja mullat saatiin pois silmistä. Sitten alkoi kalusteiden hankinta, joka ei sekään ole niin yksinkertaista täällä, sillä niitä pikku putiikkeja on siellä ja täällä ja mieleistään ei aina niin helpolla löydy. Hintaakin näillä jokseenkin huonolaatuisilla kalusteilla on ihan riittävästi. Asunto näyttää kuitenkin jo paljon siedettävämmältä ja uskalletaan uskoa siihen, että siitä saa ihan kodikkaan, siitäkin huolimatta, että suihkussakäynti kastelee koko wc:n, sillä suihku on keskellä wc:n kattoa :)

Piha meillä on mitä ihanin. Siellä kasvaa monenlaista mukavaa, mm. mangoja, papajaa, appelsiineja, guavaa, limeä, granaattiomenaa, maissia, chiliä...ja toivottavasti kohta istuttamamme vesimelonit, salaatit, sipulit ja porkkanat. Että lääniä riittää. Näistä ihanuuksista huolehtii pihamies Juli. Lemmikeistä löytyy pari koiraa ja kissa ja paljon paljon liskoja.